Luonnon värittämä maisema

Sitä ei vain voi lakata hämmästelemästä, mille luonnon värittämät maisemat näyttävät. Kotirantaan sujahtaa pihasta hetkessä, sinne - mikä ei ole kenenkään maata. Juuri tuossa auringon kultaamassa paikassa on lempipaikkani. Se on se mielenmaisemani. Välillä ohi kiitävät joutsenet ja toisella kerralla lintuperhe. Myrsky loirii rantavedessä, vielä ei koiruus ui villisti. Luulen, että tämä on vain ajan kysymys.

Tentsi on kiinnitetty kolmen puun varaan. Puuteltta on irti maasta, siinä on ehkä sen taika. Kyydissä on varsin mukava haaveilla ja torkkua. Äänetöntä ei ympärillä ole - lintukonserttia kuunnellessa ihastelee maiseman kauneutta. Väistämättä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu synnyttyään Suomeen. Nämä puhtaat vedet, luonto ja sen eläimet ovat niin käden ulottuvilla. Nyt vain mietin, mihin seuraavan kerran leirini pystytän. Se saattaa löytyä kosken varrelta, kotipihalta tai kallion huipulta. 

Kauneutta - sitä on kaikkialla, Ilona

Talven satumaa

Jäinen kauneus on valloittanut kotimetsän puut ja polut. Töissä ja vapaalla löydän itseni metsäpolkujen varrelta. Oma koiravanhuskin on innostunut metsäilystä. Vapaana kulkeminen on ihan parasta juuri nyt. 

Olen tyhjentänyt lähikauppojen kynttilähyllyjä antaumuksella. Milloin niitä sitten onkaan liikaa - ei ikinä ;). Aamukahvikin maistuu lähes täydelliselle kynttilänvalossa. Silloin maanantaikin tuntuu paljon mukavammalle päivälle, tai ainakin hieman mukavammalle. Täällä uusi viikkoa alkaa kirjoittamisella. On aika päätellä ensi kevään Kotona - kirjan sivut ja luovuttaa suunnaton määrä kuvia taittajalle. 

Kohta pakkaan repun ja kipaisen kotikaupungin rannoille. Menossa on jännittävä kuvauskokeilu, josta ei tulenleimahduksia puutu. 

Jännittävää sunnuntaita sinne, Ilona

The kello

Kyllä, jos voi sanoa ääneen kello on kaunis! Meiltä löytyy kyllä Aarniwoodin aurinkolasit myös. Aitous, luonto, särmä ja tunne yhdistyvät upeasti tuotteissa. Se fiilis, jonka tuntee avatessaan korkista valmistetun aurinkolasikotelon tai kellon puisen laatikon on hieno. No, olen tietenkin sellainen luontohörhöilijä, joten kai sellaisella pitää olla kellokin puusta ;).  Hauskaa, että tiettyyn ikään päästyäni ei ole enää samantekevää, mitä asioita käytän. Värillä tietenkin on väliä, mutta aidot asiat herättävät aina niitä suuria tunteita.

Arkipäivään saa helposti glamouria poikkemalla täällä. Kiireisen työpäivän kellon katsominen onkin nyt melko rentouttavaa, sillä se näyttää aikaa metsäisillä tunnelmilla.

Särmikästä viikkoa teille sinne metsän toiselle puolen, Ilona

Ps. yritän olla sortumatta tähän ;)