Minne ikinä tie johtaakaan

On monta paikkaa, jossa tahtoisin käydä. En haaveile lomasta palmujen alla tai lämpimissä maissa. Se ei vain tunnu tänään omalle. Toki mietin joskus tuulessa ja tuiskussa, että olisihan se lämmittävä aurinko ihana. Silti karttapallon pyörähtäessä osuu katse aina vain viileämpiin maihin. 

Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut Islannin matkasta. En sen pääkaupungista vaan syrjäisestä mökkimatkasta, siellä - missä ei ole turistibusseja. Onnistuin löytämään sen mökin, jonka kuva on nyt piirtynyt silmiini. Mökki on tulivuoren lähettyvillä tai on ainakin vielä siellä ;). Saattaa olla, että unelmasta tulee jonain päivänä totta tai aloitan ainakin viikon haaveilemalla siitä. Onneksi voimme aina haaveilla.

Unelmoidaan taas, Ilona

Suolammella ja pitkospuilla

 

 

Tupaswilla on paikkoja, jonne päädyn aina uudelleen ja uudelleen. Olen käynyt kuvaamassa täällä ihan pian ilmestyvään joulukirjaan ihanan Anu-Riikan kauneusideoita, jotka tuoksuvat tietysti pipareille. Savusaunasta tuprutteleva savu kruunasi silloin päivän, kiitos siitä Tupaswillan väki. 

 

Sunnuntaina Tupaswillassa oli aivan huikea evakkokulkue Suomen juhlavuoden kunniaksi. Talkoilla järjestetty tapahtuma pysäytti ihan totaalisesti. Täällä kannattaa ehdottomasti poiketa retkillänne! Suolammen tunnelmissa voi hyvin kuvitella olevansa pohjoisessa - vaikka Laukaa onkin Keski-Suomea. Mikään ei muuten maistu paremmalle kuin hernekeitto ja letut kirpakan kauniissa syyskesän päivässä. Lapsen kanssa pyllisteltiin päivä pitkospuilla kameroiden kanssa. Kyykkiminen loppui jättimäisen hämähäkin toljottaessa minua suoraan silmiin - saattaa olla, että hevosetkin pillastuivat kauhun kiljahduksiani ;).

 

Tämän viikon ajattelin lentää ;). Kalenterikirjat on lähteneet maailmalle ja suklaantuoksuiset seinäkalenterit odottavat lähetystä. Niitä voi tilata ilona.pietilainen@hotmail.fi - matkaan ne laitan sinulle ensi viikolla. Kalenteria voi kurkata täältä.

 

Värikästä viikkoa sinne,

Ilona

Kuuba ja sen ihmiset!

 

Matka Kuubaan on takana - ja voin vakuuttaa sen yllättäneen. On totta, että maata ei voi kuvailla vaan se pitää kokea. Havanna on kaunein ja rapistunein näkemäni kaupunki. Sen kaduille eksyy ihmettelemään elämää, joka on niin tavattoman kaukana meidän elämästä. Kauppojen hyllyillä ei notku tavaravuoret - hyvä, jos siellä on jotain ostettavaa. Teillä pestään pyykkiä, syödään, korjataan autoja, tanssitaan ja lauletaan. Ilman lanneliikkeitä ei täällä voi kulkea. Pysähdyttävintä oli nähdä ihmisiä hymyilemässä - aihetta nauruun ei tarvita. Köyhyyden keskellä ihmiset huolehtivat ilman kotia olevista eläimistä ja itseään köyhemmistä.

 

On hurjan vaikea sanoa, minne täällä pitäisi poiketa - minusta täällä pitää vain elää katujen rytmissä ilman suuria suunnitelmia. Juuttuessasi katselemaan ihmisiä on tunne unohtumaton. Tänne matkaajan on hyvä unohtaa nettiyhteydet ja shoppailu. Sen sijaan vakuutan, että jokaisen kulman takana odottaa yllätys. Sydän kääntyy ympäri sata kertaa ja palatessaan kotiin jää miettimään - oliko matka totta vai unta.

 

Havannan rytmit kannattaa ehdottomasti kurkata tähän kolkkaan eksyessään. Lupaan laittaa kuvia pian maaseudun tunnelmista.

 

Kivaa viikonloppua sinne,

Ilona