Keskellä ei mitään

Kiviset polut, jyrkät rinteet, solisevat purot ja hiljaisuus vievät mukanaan. Kiire, tietokoneet ja luovutuspäivät unohtuvat tarpoessa  märissä vaatteissa kohti huippua. Miten hyvälle voikaan maistua tunturipurojen kirkas vesi tai kahvi puolessa välissä. Huussin liepeillä käyskentelevät porot ja autiotuvilla kuulee, mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Valona hämärtyvässä illassa on kynttilä. Käsittämätön rauhallisuus valtaa mielen.

Olen varmasti hurahtanut luontoiluun, se yllättää aina uudella tavalla. Mielummin kaarran poluille ja pitkospuille - kuin kurvaan valoihin ja säihkeeseen. Samalla kun itse pakkaan repun valmiiksi on jo lapsi toisaalla teltan kanssa. Rannassa odottaa kanootti ja suunnitelmissa on seuraavan kerran kiinnittää puuteltta nukkumapaikaksi. Suurin toive on nähdä metsän eläimiä edes vilahdukselta. Miten ihmeessä tästä elämästä tuli näin jännittävää?

Kippis elämälle ;)

Ilona

Suolammella ja pitkospuilla

 

 

Tupaswilla on paikkoja, jonne päädyn aina uudelleen ja uudelleen. Olen käynyt kuvaamassa täällä ihan pian ilmestyvään joulukirjaan ihanan Anu-Riikan kauneusideoita, jotka tuoksuvat tietysti pipareille. Savusaunasta tuprutteleva savu kruunasi silloin päivän, kiitos siitä Tupaswillan väki. 

 

Sunnuntaina Tupaswillassa oli aivan huikea evakkokulkue Suomen juhlavuoden kunniaksi. Talkoilla järjestetty tapahtuma pysäytti ihan totaalisesti. Täällä kannattaa ehdottomasti poiketa retkillänne! Suolammen tunnelmissa voi hyvin kuvitella olevansa pohjoisessa - vaikka Laukaa onkin Keski-Suomea. Mikään ei muuten maistu paremmalle kuin hernekeitto ja letut kirpakan kauniissa syyskesän päivässä. Lapsen kanssa pyllisteltiin päivä pitkospuilla kameroiden kanssa. Kyykkiminen loppui jättimäisen hämähäkin toljottaessa minua suoraan silmiin - saattaa olla, että hevosetkin pillastuivat kauhun kiljahduksiani ;).

 

Tämän viikon ajattelin lentää ;). Kalenterikirjat on lähteneet maailmalle ja suklaantuoksuiset seinäkalenterit odottavat lähetystä. Niitä voi tilata ilona.pietilainen@hotmail.fi - matkaan ne laitan sinulle ensi viikolla. Kalenteria voi kurkata täältä.

 

Värikästä viikkoa sinne,

Ilona

Dublin

      

Vielä juutuin matkakuviin ja keräsin tähän tyttöön vaikutuksen tehneitä paikkoja ja asioita tänne. No, minuun nyt vaikutuksen teki kaunein roskakatoskin, joten mitä tästä pitäisi päätellä ;).

Maailman korkeimman patsaan juurella on katse kohotettava ehdottomasti aina pilviin saakka - patsas on ihan paras suunnistusmerkki Dublinissa kävellessä. Käveltyä täällä tulee hurjasti ja se on yksi kaupungin parhaita puolia - kaikki on toisistaan juuri sopivan päässä. Suosittelen myös eksymään, sillä silloin olet alueilla, joissa on jotain muuta kuin turisteille suunnattua säpinää.

 

Jos kirjaisin nummien lisäksi mielestäni parhaita vinkkejä sinulle - kehottaisin siis käymään kirkkoon rakennetussa pubissa, jossa tanssitaan Riverdance esityksiä ja tietysti Guinness- oluttehtaassa, josta avautuu upea näkymä kaupungin ylle. Kävellessä kaduilla ei voi olla törmäämättä satoja vuosia vanhoihin rakennuksiin, kirkkoja on jokaisella kulmalla. Kirkkojen lisäksi tietysti kaupungista löytyy pubeja - irlantilaisten kanssa on helppo ajautua tarinoimaan - rennon letkeä tunnelma nappaa mukaansa ;). Irlantilaista ruokaa kannattaa testata vanhaan pankkiin rakennetussa pubissa. Temple Bar- alueelta löytyy myös tunnelmallisia kahviloita ja ruokapaikkoja - tunnelmaa siellä voisi kuvailla boheemiksi.

 

Ostoskatuja löytyy molemmin puolin jokea. Antiikkialueeksi nimetyllä kadulla olin vähän hukassa, sillä hinnat oli ihan hurjia. Kaupungin laitamilla pikkuruiset romukaupat olivat taas tosi edullisia. Yksi ihana kauppa oli aivan meidän Beresford- hotellin kulmalla. Hotelli oli melko koominen, sillä huoneeseen oli mahdotonta päästä ensimmäisiä kertoja pois eksymättä. Tälle vanhojen, brittiläisten hotellien pysähtyneestä tunnelmasta pitävälle tämä oli oikea valinta. Miten nyt kauniisti kirjoitetaan, jos hanoista tulee tulikuumaa ja kylmää vettä - toisiinsa ne voi sekoittaa ilmassa hurjasti kahdella kädellä räiskimällä ;). Punaisilla matoilla vuorattujen  käytävien jälkeen löytyi kuitenkin oma huone, narisevat lattiat ja valkoiset lakanat - televisio ei toiminut, mutta toisaalta ei silmät olisivat enää auki pysyneetkään.

 

Matka oli meille seikkailu ja ehdottomasti tämä seikkailu kannattaa kokea!

 

-Ilona-

Ps. Instagramissa lisää matkatunnelmia.

Dubain matkavinkkejä

Miracle Garden

                                  Maustesoukkien sokkeloissa

                                 Ambra-veneet Dubai Creek

Miss Windy- mekkoa ulkoiluttamassa kerroksessa 125 - :)

Dubaissa tuntee olevansa kovin pieni. Maailman korkein rakennus, suurin puutarha, jättimäisin akvaario ja suurimmat ostoskeskukset vetävät hiljaiseksi jokaisen. Ehdottomasti kannattaa käydä ajamassa paikallisilla Ambra - veneillä, suunnistaa matka maailman korkeimpaan rakennukseen Burj Khalifaan ja samalla Dubai Mall-kauppakeskukseen. Vinkkaan myös samalla, että liput tuonne Burj Khalifaan ostin jo ennakkoon Suomesta  - hinta lippuluukulla on tosi kallis.

 

Miracle Garden miljoonien aavikolle istutettujen kukkien kanssa on varmasti sellainen pakkonähdäpaikka. Tämä äiti panikoi myös jättimäisissä liukumäissä vesipuistossa Atlantis - tänne liput maksavat vähemmän paikan päällä ostettaessa. Varmasti en enää koskaan tule liukumaan haita parveilevien altaiden lävitse, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä - huudon määrä saattaa olla ehkä jopa rentouttavaa ;).

Olin jo ennakkoon päättänyt myös tavata pingviinit aavikon ostoskeskuksella. Oikeastaan päätin sen lukiessani artikkelia tutkimustyöstä, jota paikka tukee. Pingviinit ja heidän tarinan pääsee kuulemaan ilman ennakkoon varattuja lippuja - muutaman tunnin odottaminen sujuu hyvin Mall of the Emirates- kauppakeskuksessa.

Dubai on kiiltävä, säteilevä ja helmeilevä kaupunki. Kaikella taitaa tosin olla se kolikon toinen puoli. Intialaiset, kenialaiset, thaimaalaiset ja niin monet muut siirtotyömaalaiset ovat tulleet tänne loiston perässä. Totuus saattaa jäädä median luoman kuvan ulkopuolelle. Oli ihan huippua jutella kenialaisen taksikuskin kanssa ja kuunnella intialaisen tarjoilijan ajatuksia kolikon puolista.

Loma on ollut sellainen huumorilla varustettu komedia - tarjoilija on heittänyt salaatit lattialle ja esitellyt meille vesipullon lämpötiloja. Meidän hotellissa oli kakkuaika, joten kakkua ei tarjoilla ennen kahtatoista - eikä jäätelöä sovi syödä ihan milloin tahansa ;). 

 

 

 

Mielestäni tähän maahan kannattaa varata lentoliput ja hotelli itse - silloin
säästää matkabudjetista melkoisen summan. Taksin lentokentältä hotellille uskaltaa ottaa varmasti - muistaa vain ottaa taksin, jolla on värillinen katto ja taksin kyltti katolla. Vaaleanpunaisella katolla varustettu taksi kuljettaa naisia ja myös ratin takana on nainen. Siirtyminen taksilla on nopeaa ja halpaa. Metrokin menee läpi kaupungin, mutta hinta ei hurjasti taksille kalpene. Elämys metro on silti, sillä se kulkee ilman kuskia.

 

 Suosittelen teille tätä maata - glamour varmasti katoaa kotiin tullessa, mutta se tässä matkassa olikin ihan parasta. Suomessa voi mekon viikata kaappiin ja unohtaa säihkeen - kotona odottaneessa  harmaudessa on ehdottomasti puolensa.

 

 

Ilona

Lomavinkki

Vaikea kuvailla viimeisten lomapäivien tunnelmia. En tiennyt ennen tätä, mille tuntuu hyppiä kaislikossa tai keinua puussa. Ihan parhaita hetkiä meidän perhe viettää koirakokoonpanossa. Silloin tuo punaturkkinen hulvaton otus matkustaa mukana. Peurunka- kylpylähotellista löytyy koirahuoneita, joten matkustimme sinne. Tyytyväisen koiruuden matkavarustus koostuu ruokakupeista - niiden sisällöstä ja tietysti herkkupussista. Mukaan reppuun pakattiin evästarvikkeet, sillä tiesin jo etukäteen Peurunkaa ympäröivistä ulkoilureiteistä. Suosittelen ehdottomasti käymään näillä reiteillä - vaikka viettäisit aikaa vain kylpylässä. Samalla tässä myös toimivaksi havaittu eväsvinkki - rieskan puolikkaasta syntyy ihana eväsleipä.

 

Ulkoilun jälkeen meidän perhe sujahti kylpylään - tässä vaiheessa Neilikka veti jo päiväunia huoneessa ;). Vesiliukumäessä kiljahdellut Äiti- ihminen saattoi huvittaa muita kylpyilijöitä. Ravintola Villipeuran noutopöydän parhaiksi herkuiksi perheäänestys totesi riistakäristyksen ja lasten makkarat - tunnustan - kävin itsekin lastenpöydässä :). Ohjelmaan kuului myös Peurunka Areenalla näytetty Napapiirin Sankarit - elokuva - aika kiva kokemus. Ihan huipuksi matkan teki Yö-yhtyeen esiintyminen Areenalla. Minun ja mieheni lempparikappale upposi korkealta ja kovaa. Lisäsin kappaleen teille alapuolen linkin taakse. Toivottavasti viimeisen kuvan tunnelmat välittyvät sinne. Niin ilta kääntyi kirjaimellisesti Yöhön ja aurinko laski upean Peurunka-järven taa.

 

Yksi asia on varmaa - tänne me palaamme!

Ilona

https://youtu.be/ZdXMwYwMbOU?list=RDZdXMwYwMbOU