Viimeinen työpäivä

Se on tänään. Huomenna olen korkealla, sen korkeammalle en kai koskaan pääse. Perheen kanssa yhdessä odottama loma siintää edessä. Paikka, jonne suuntaamme on sattumalta kovin lähellä paikkaa, jossa vietimme häämatkan parikymmentä vuotta sitten. Onko asioilla tarkoitus - ehkäpä. Ainakin tiedän, etten lomaani viettäisi missään muussa seurassa näin iloisena.

Työpöydän kasat ovat puoliksi tyhjät. Tyhjäksi ne eivät tule koskaan - aina on jotain pöydällä tai pöydän alla. Mietin kuumeisesti, olenko muistanut tehdä kaiken. Viestejä on ollut ilmassa ihan suuren suuri määrä - huomenna suljen työpostin. Laitan lomaviestin pyörimään - siellä minne menemme on vähän heikko yhteyskin. Nyt pakkaan uikkarit ja nostan ne miehen uikkarit kassiin omieni viereen.  

Täällä ollaan ihan  jo lomatuulella, Ilona

Keskellä ei mitään

Kiviset polut, jyrkät rinteet, solisevat purot ja hiljaisuus vievät mukanaan. Kiire, tietokoneet ja luovutuspäivät unohtuvat tarpoessa  märissä vaatteissa kohti huippua. Miten hyvälle voikaan maistua tunturipurojen kirkas vesi tai kahvi puolessa välissä. Huussin liepeillä käyskentelevät porot ja autiotuvilla kuulee, mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Valona hämärtyvässä illassa on kynttilä. Käsittämätön rauhallisuus valtaa mielen.

Olen varmasti hurahtanut luontoiluun, se yllättää aina uudella tavalla. Mielummin kaarran poluille ja pitkospuille - kuin kurvaan valoihin ja säihkeeseen. Samalla kun itse pakkaan repun valmiiksi on jo lapsi toisaalla teltan kanssa. Rannassa odottaa kanootti ja suunnitelmissa on seuraavan kerran kiinnittää puuteltta nukkumapaikaksi. Suurin toive on nähdä metsän eläimiä edes vilahdukselta. Miten ihmeessä tästä elämästä tuli näin jännittävää?

Kippis elämälle ;)

Ilona

Dublin

      

Vielä juutuin matkakuviin ja keräsin tähän tyttöön vaikutuksen tehneitä paikkoja ja asioita tänne. No, minuun nyt vaikutuksen teki kaunein roskakatoskin, joten mitä tästä pitäisi päätellä ;).

Maailman korkeimman patsaan juurella on katse kohotettava ehdottomasti aina pilviin saakka - patsas on ihan paras suunnistusmerkki Dublinissa kävellessä. Käveltyä täällä tulee hurjasti ja se on yksi kaupungin parhaita puolia - kaikki on toisistaan juuri sopivan päässä. Suosittelen myös eksymään, sillä silloin olet alueilla, joissa on jotain muuta kuin turisteille suunnattua säpinää.

 

Jos kirjaisin nummien lisäksi mielestäni parhaita vinkkejä sinulle - kehottaisin siis käymään kirkkoon rakennetussa pubissa, jossa tanssitaan Riverdance esityksiä ja tietysti Guinness- oluttehtaassa, josta avautuu upea näkymä kaupungin ylle. Kävellessä kaduilla ei voi olla törmäämättä satoja vuosia vanhoihin rakennuksiin, kirkkoja on jokaisella kulmalla. Kirkkojen lisäksi tietysti kaupungista löytyy pubeja - irlantilaisten kanssa on helppo ajautua tarinoimaan - rennon letkeä tunnelma nappaa mukaansa ;). Irlantilaista ruokaa kannattaa testata vanhaan pankkiin rakennetussa pubissa. Temple Bar- alueelta löytyy myös tunnelmallisia kahviloita ja ruokapaikkoja - tunnelmaa siellä voisi kuvailla boheemiksi.

 

Ostoskatuja löytyy molemmin puolin jokea. Antiikkialueeksi nimetyllä kadulla olin vähän hukassa, sillä hinnat oli ihan hurjia. Kaupungin laitamilla pikkuruiset romukaupat olivat taas tosi edullisia. Yksi ihana kauppa oli aivan meidän Beresford- hotellin kulmalla. Hotelli oli melko koominen, sillä huoneeseen oli mahdotonta päästä ensimmäisiä kertoja pois eksymättä. Tälle vanhojen, brittiläisten hotellien pysähtyneestä tunnelmasta pitävälle tämä oli oikea valinta. Miten nyt kauniisti kirjoitetaan, jos hanoista tulee tulikuumaa ja kylmää vettä - toisiinsa ne voi sekoittaa ilmassa hurjasti kahdella kädellä räiskimällä ;). Punaisilla matoilla vuorattujen  käytävien jälkeen löytyi kuitenkin oma huone, narisevat lattiat ja valkoiset lakanat - televisio ei toiminut, mutta toisaalta ei silmät olisivat enää auki pysyneetkään.

 

Matka oli meille seikkailu ja ehdottomasti tämä seikkailu kannattaa kokea!

 

-Ilona-

Ps. Instagramissa lisää matkatunnelmia.

Parhaat hetket

 

Kesän parhaita hetkiä on vietetty rannalla ja saaressa. Taivasta on tullut katseltua lähisaareen kärrätyssä peittokasassa. Kummallista, miten kahvikin maistuu paremmalle pelkän taivaan alla. Parhaat päiväunet tunnustan nukkuneeni Neilikan tuhistessa tyytyväisenä kainalossani.  Hurjalle tuntuu palata töihin, miten nyt voin torkkua keskellä päivää, syödä pullaa aamupalalla ja valvoa auringonlaskua katsomassa. Voiko kuitenkin olla niin, että elämä ei maistuisi niin hyvälle jos ei arki palauttaisi välillä maan pinnalle.

 

Työt alkavat uuden projektin suunnittelulla - sitä täällä jo innolla odotetaan. Tähän suunnitelmaan kuuluu talven satumaiset tunnelmat ja ihanainen joulu. Jos haluat kanssani mukaan seikkailuun saa sähköpostia sujauttaa tulemaan ilona.pietilainen@hotmail.fi.

 

Kaunista arkea tai lomaa sinne,

Ilona