Olen yrittänyt miettiä, miten ihmeessä kuvailisin teille maata, joka vie jalat alta - hengästyttää ja näyttää pakahduttavan kauniille. Jos silmissä kiertää vesi ihastumisesta niin sen on pakko olla rakkautta - Irlantia suosittelen jokaiselle tarinoihin ja epätodelliseen kauneuteen uskoville matkailukohteeksi. Täällä tarina kertoo asuvan pieniä, vihreitä miehiä, joista ei saa hiiskua - sillä muutoin niiden taika katoaa. Jokaisen irlantilaisen kanssa keskustelu päättyi tähän ajatukseen. Vakuuttavasti minulle kerrottiin, että jos oikein tosissani uskon en kastu vaikka taivaalta sataa. No, tonttujen maasta kotoisin oleva otetaan täällä lämpimästi vastaan ;).
Irlannissa kotiovet ovat kaiken kirjavia - mitään tylsää niistä ei löydy. Talot tekevät sinut hyväntuuliseksi ja viimeistään päästessäsi merituulen alle on tunne unohtumaton. Dublinista suosittelen karauttamaan tänne Howth:n kalastajakylään. Tänne pääsee bussilla, junalla ja taksilla - me tulimme taksilla ja menimme bussilla takaisin. Kylässä voi viipyä kalastajien saaliita ihailemassa tai patikoida ylös nummille. Kuuden kilometrin mittainen patikointireitti on henkeä salpaava - jännitin, pelkäsin ja ihailin.
Minun unelmani oli käydä irlantilaisten nummikanervien kotona - nyt olen tehnyt niin ja kaikki tämä on jättänyt pois pyyhkimättömän leiman minuun. Kontatessani varvikossa kovin, kovin korkealla oli vaikea olla rakastumatta maahan.
- Ilona-