Omenankukkakranssi ja yksi ovi lisää

Ihan vahingossa varmaan eksyin Facebookin paikallisryhmään ja niinhän siellä nimeä huutelivat vanhat navetan ovet. Miehen mielestä ovia on meillä jo riittämiin, siis niitä - jotka eivät varsinaisesti johda mihinkään ;) Joka tapauksessa risukuorman kasaus ja purku ei tuntunut enää yhtään ikävälle ovihuumassani. Miltei samalla paikalla, josta ovet haettiin on villiintynyt puutarha. Siellä kukkivat omenapuut ja koristepensaat. Taloa ei paikalla ole ollut enää pitkiin aikoihin. Muutama oksa taipuili niin maata myöten, että uskalsin niistä poimia kukinnot kranssia varten. Harmaa ovi omenakransseineen on ihan täydellinen minusta, mieheltä kysyttäessä voisi huokaisu olla vastauksena. Niin tiedätte, mitä tarkoitan - hymyjä viikkoon sinne ;)

Ilona

 

Kevätsisustusta

Kevättä ilmassa, huolimatta nietosten kasvamisesta. Siemenpusseja on melkein mahdotonta ohittaa kaupassa käydessään. Vielä en osannut päättää, kasvattaisiko kesäkukkijoita ikkunalaudoilla vai turvautuisiko vain avomaalle kylvämiseen. Kaupan kukkahyllyllä osasin kyllä päättää tulppaanien osalta. Piilottelin juomalasit vanhaan työkalupakkiin maljakoiksi. Hulavannekranssin kannoin ulkoa sisälle, sen sammalpeite on säilynyt talven yli muhkeana. Päälle kiinnitin pupuheinää kerroksen rautalangan avulla. Ylivenyneitä tulppaaneja sovitin rautalangan alle. Lupauskeväästä - kranssi saa paistatella lasikuistin ikkunalla. Tulppaaneja vaihdan sen ylle aina tarvittaessa.

Melkein voi jo kuvitella kevään alkavaksi. Mökkitontilla alkaa pian puiden kaataminen. Sahuri on jo tilattu paikalle. Tarkoituksena on rakentaa kaikki mökin uudet terassialueet mökkitontin puista. Onneksi puita on paljon, niin paljon, että metsä huokaa harvennuksen jälkeen.

Lumiterveisiä 

Ilona

 

Kranssiaika

Kranssiaika voi kai olla aina. Juuri vuoden kääntyessä huomasin kevätkranssiajan koittaneen. Innoissani olen neilikasta, joka kestää uskomattoman pitkään kauniina ilman vettäkin. Pohjana on kookas risukranssi, jonka väleihin kukat ja eucalyptuksen oksat saa kiinniteltyä. Keittiön kranssi on nyt ollut valmiina kaksi päivää. Neilikoista sitä ei huomaa. Jos haluat kestävyyttä jatkaa viilentävä suihkuttelu auttaa pitkälle. Mietin, että annan kukkien kuivaa kranssin päälle ja jatkan koristelua pupuheinällä ja tuoreilla neilikoilla. 

Tänään oli tarkoituksena olla puun kaatotalkoot mökkimetsässä, mutta tuuli teki tepposensa ja kaataminen jäi seuraavaan viikonloppuun. Ehkä silloin saan koivunoksia pääsiäistunnelmallista risukranssia varten. Ensimmäiset oksat ovat jo vesimaljakoissaan kasvattelemassa vihreitä lehtiään. Aika ihanaa kevättä on jo auringon mukana ilmassa. Sisustusintoilukin nostaa talvihorroksesta päätään.

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Joulukuu ja sen valotähdet

Joulukuu tarvitsee oman kuukoristeensa. Ajattelin ensin kokeilla perinteistä kranssia, mutta sitten Joulukuun ajatus vei mukanaa. Kuun pohjan leikkasin vapaalla kädellä piirrettyjen kuun ääriviivojen mukaan pahvista. Tukeva pahvilaatikko on hyvää materiaalia. Ensin mietin kanaverkkoa, mutta kotivarastosta ei sitä löytynyt. Kuun peitteeksi valitsin sypressiä, hyvin käy myös kataja tai oikeastaan mikä tahansa pienineulainen havu. Oksat katkoin noin kuuden sentin mittaisiksi. Kiinnittämisen aloitin kärjestä rautalangalla kiertämällä. Lopuksi liimasin Joulukuulle pukineeksi lasipalloja ja tuohesta leikattuja tähtiä.

Jäädytys jatkui valosarjakokeilulla. Pienet patterivalot upotin jääpalamuotin sisällä  olevaan veteen. Väleihin jäi vapaasti roikkumaan valosarjan kuparin värinen metallilanka. Pakastusvaiheessa jätin patteriosan roikkumaan pakastelokeron ulkopuolelle - siis jääkaappiin jäähylle. En osaa sanoa, olisiko pakastaminen sitä rikkonut. Ulos tarkoitettu sarja kestää varmasti jäädytyksenkin. Jäätähtivalot nostelin Joulukuun koristeiksi. Sen paikka on ulkorappusilla toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Hymyjä sinne Joulukuulle ;) Ilona

 

Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat

 

Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

Pihlajanmarjakranssi

Kranssiaika, se on ihan täysin päällä. Melkein mahdotonta yrittää väistellä kranssipuuhia. Pihlajanmarjakranssin tarpeita olen poiminut tertuittain aamulenkillä. Aivan huomaamatta syntyi sammaleiseen pohjaan marjakranssi. Pohjana on ihan tavallinen pajukranssipohja, jonka päälle olen sitonut jo vuosi sitten sammalpeitteen. Sen saa kiinnitettyä pohjan päälle näppärästi vihreällä sidontalangalla. Pohja on toiminut havuille, puutarhakukille ja nyt marjoille alustana. 

Pihlajanmarjatertut kiinnitin sammaleeseen rautalangasta taivuttamieni hakasten avulla.  Sammalkerroksen paksuus on tässä tärkeää. Riittävän muhkea pohja upottaa hakaset tiukasti paikoilleen. Voi, olla että täydennän kranssia vielä lisätertuilla. Talvea se jää odottamaan puutarhakaapin oveen. 

Ja kranssiaika, se ei ole ohi. Mökillä odottaa hulahulavanne, joka on ihan tehty sammaleiselle jättikranssille. Esille kaivoin myös viime syksynä Puutarhurin majalta meille matkanneen metallikranssin. Punaposkiset omenat ovat sen koristeet.

Tunnelmallista syysviikonloppua sinne, täällä ollaan jo mökkihousut jalassa ;)

Ilona

 

Ihana, ihana elokuu

Kukkapuskissa kuiskuttelevat auringonkukat, daaliat, kelloköynnökset ja syyshortensiat. Ihana elokuu on täällä. Ilmassa on vähän omenoiden tuoksua ja illat hämärtyvät kynttilöitä odottamaan. Oikeastaan töissäkin on aina tunnelmallista juuri tähän aikaan. Huomenna karautan kohti Raumaa ja tiedän jo nyt naurun raikuvan saunan liepeillä.

Jokaisena syksynä kaivan kestokranssipohjani varastosta ja sitaisen sen päälle puutarhan kukkijoita. Kiinnittelen niitä villisti ja vähän sekaisin rautalangan pätkien avulla sammaleen sekaan. Niin helppoa ja nopeaa. Kotiin palaillessa näkymä saa hymyilemään, aina hymyilemään. Muistin ennen sitomista kastella sammalpedin, kukat jaksavat sen ja suihkuttelun avulla yli viikonlopun.

Hymyjä viikonloppuun, ehkä kotikin saa kranssinsa pihan kukkapuskista ;)

Ilona

 

Kukkapäivä - joka päivä

Lasikuistilla on melko värikästä. Se pursuilee kukkasista aamuisin. Jotkut kukkasista sitaisen seppeleeksi eläimille tai lapsille. Välillä sipistelen kukkaseppeleitä korttikuviin ja Instagramissakin niitä vilahtelee. Työpöytä  - tai oikeastaan koko lasikuisti on välillä aivan lähtevän laivan lailla lastattu täyteen. Silloin tietää työpäivästä tulevan ihan villi. 

Se, että ajattelen kukkaseppeleen keinuvan nyt vaikka kevyesti koiran korvalla - on usein haaveilua. Seppele saattaa olla syöty jo ennen kuvan kuvaa. Ehkä siinä onkin se jännitys, koskaan ei tiedä - millainen leikki tänään leikitään. Illalla kuitenkin aina hymyilyttää. Miten jännittävä päivä sitten takana onkaan. Tänään kameran takana viipyili Innan Hippa - neiti. Seppele oli kyllä tarkoitus laittaa hipan kutreille, mutta koiraneito päätti toisin.

Kaverikuviinkin vain ajauduttiin matkan varrella. Domino asuu Hipan kanssa samassa kodissa. Myrsky hurmaantui tyttöseurasta, ja sujahti kuvaan Hipan kanssa ihan vähän salaa. Takana yksi niistä päivistä, johon hymy jäi asumaan. Jokainen päivä, pieni seikkailu - miten sitten haluamme sen seikkailla on täysin arvoitus.

Hymyjä viikonloppuun ensi viikolla ajellaan Pohjanmaalla ja melko pohjoisessakin - Ilona