Pääsiäisen pupukoristeita

Tänä vuonna päätin aloittaa viimeinkin pääsiäisen koristeiden valmistelun ajoissa. Luulen, että siihen on syynä aurinko ja tämä ihanasti lisääntynyt valo. Ja sekin, että minun  pitäisi pestä ikkunoita - mutta se kuulostaa paljon tylsemmälle, kuin pupukoristeiden tekeminen. Olkinen kranssi oli helpompi toteuttaa, eikä Puutarhurin Majalta tilatun pupukoristeen, pajunoksien ja munien kiinnittämiseen mennyt aikaa, kuin hetki. Hyvin siis olisin sen jälkeenkin ennättänyt pestä ikkunoita;).

Päädyin leikkaamaan piparkakkumuotin avulla piirrettyjä pupusia ensin tukevasta pahvista ja sen jälkeen vihertävästä lahjapaperista. Lahjapaperipuput liimasin pahvin molemmin puolin. Lopuksi pudotin liimapisaran töpöhännän kiinnitystä varten. Ehkä pupuja tulee vielä lisää köynnöksen verran, senkin tekeminen on oiva syy selättää siivoaminen. Jos ei halua pestä ikkunoita, ei tarvitse ;).

Hymyjä keskiviikolle - Ilona

 

Yökylässä omassa kodissa - ja tarina rohkeudesta

 

Oletteko kokeilleet kyläilyä omassa kodissa. Se saa hymyn huulille varmasti. Vieraspatjan sujautin lasikuistille, jossa on hitusen verran viileämpää - kuin sisällä. Peitteitä nostelin enemmän, kuin normaalisti vuoteeseen. Flanelliset lakanat oikeastaan lämmittävät melko paljon. Hauskaa, miten jännittävää on juoda iltatee kylätunnelmissa omassa kodissa. Myrskykin päätti heti vallata paikan patjalta. Luulen, että retkeilemme useamminkin. Kylätunnelmissa nukuttikin paremmin - vai kuvittelinko vain? 

Joulun kiireetön aika alkaa aivan pian. Olen päättänyt hiljentää jo heti viikonlopun jälkeen. Olla ihan vaan flanelleissa ja lämmitellä takkatulen lämmössä. 

Viikonlopun tallikuvaukset toivat mukaan niin lämmintä joulun tunnelmaa - ihan parasta nähdä eläinten ja ihmisten ilo. Alla pienen Livian ja Mollin joulutarina - se kertoo rohkeudesta. Miten pieni tyttö voikaan olla niin kovin suuri. Muistetaan lämmittää mieliä niin toisten, kuin omaakin. Joulu ja jokainen päivä vuodesta on se ohi kiitävä - kallis arvoinen.

Nyt lähden katselemaan kotipihan oravaa, olen melkein varma - että hän hymyilee minulle ;)

Ilona

Livia ja Molli - Tarina rohkeudesta

💗

Sisustusrintamalla

Kesä on hurahtanut melkoisen rauhallisissa sisustusmaisemissa kodin suhteen. Töissä sisustus on kyllä ihanasti valloittanut kuvauspäiviä. Jotain uutta kodin seinät ovat kuitenkin saaneet. Ihastuin Markun ja Annen lestikokoelmaan, josta sain itselle kolme paria ihanuuksia. Jokaiselle perheenjäsenelle omansa, vaikkakin lapsen kenkä on melko paljon isompi, kuin äidillään. Hauska huomata, miten puunsävyt miellyttävät aina enemmän ja enemmän silmää.

Nyt odottelen aurinkoista kesäviikonloppua tämän riiviöni kanssa. Pieni Myrsky on tuonut mukanaan valtavasti iloa ja riemua - :) Tänään meidän takapihalla kaivetaan kuoppia, kuljetetaan kenkiä ja syödään vähän kukkia tai mustikoita pensaasta. Jännittävää - eikös :)

Aurinkoa täältä sinne, Ilona

Pääsiäisen koti

Hauskaa huomata värien villinä hiipivän sisälle. Tosin pitäydyn vain värikkäissä kukissa. Muuten olen kovin tylsä värien käyttäjä, mitä niitä nyt onkaan muta, savi ja hiekka. Tiedetään, melkein narskuu hampaiden välissä tylsyys ;). Paljon iloisemmalle kuulostaisi pinkki, keltainen ja ehdottomasti villi vaaleansininen.

Siihen pääsiäiseen kotona valmistaudun kasalla kananmunia, koristeena ihanimpia ilman suurempia operaatioita. Tänä vuonna ehdoton lempikoriste on tuo noitien noita, jonka ostin Leenan sympaattisesta Vanha Postineiti - puodista. Puotikissana kaupalla kehrää kuvien Maisa. Hyvään oloon voi siis hyrinän avulla kääriytyä heti oven avattuaan. Ennätän vielä hakea kuorman pajunkissoja, sillä meillä kotona ei Maisaa ole kehräämässä. Kokeillaan, jos pajunkissat osaisivat vaikka hyristä ;).

Ihanaa pääsiäistä sinne, muistakaas viritellä ajoissa luudat valmiiksi. Tavataan Kyöpelivuoren liepeille, Ilona

Lennokasta pääsiäisen aikaa!

Pikaisesti tulin toivottelemaan ihania pääsiäisen päiviä sinne. Tänä vuonna pääsiäinen jäi täällä sattuneesta syystä vähän pienemmille koristelulle. Mennään kuitenkin kohti pitkääperjantaita höyhenet pölisten ;)

Ilona

Puutauluja vanhoista piirroksista

Vaasan Combo-kirpparilta ostetut vanhat lintupiirrokset ovat odottaneet jo tovin oikeaa paikkaansa. Sovittelin niitä ensin kehyksiin ryhmiksi ja yritin löytää sopivan paikan niille uuden kodin seiniltä. Kuvat ovat kuitenkin niin pienet, etteivät ne olisi näyttäneet korkeiden huoneiden seinillä oikein kummoiselle.

Olen pitkään ihastellut puulle painettujen valokuvien kauneutta. Pehmeä, elävä pinta tekee jokaisen niistä ainutlaatuiseksi. Pienen etsinnän jälkeen löysin tänne. Siellä minun aarteistani tehdään suuria puutauluja uuden kodin seinille. Jokaisesta pienestä tirpistä tulee suuri ;). 

Rakennukselta on vaikea pysyä poissa, ruokatunnillakin hiippailen sinne kurkkimaan. Hurjaa, meillä oikeasti muutetaan aivan kohta. Viimeiset valinnat tehtävänä -  ja koti on valmis. Välillä on hieman pelottanutkin valita maaleja, paneeleita, tapetteja, laattoja, laminaatteja ja kalusteita jne. Tänään uusi koti näytti kuitenkin juuri sille - minne voin kuvitella sanan hyggeily kuuluvan ❤

Huomenna pakkaan reppuun kameran ja suuntaan jälleen Vaasaan - vierailen myös aivan ihanassa kaupassa, josta varmasti vinkkaan teille pian lisää. Muutaman päivän päästä palailen melkein kotimaisemiin, uskomattoman ihanan jäisiin tunnelmiin  - melkein jo jännittää. 

Jännittävää viikkoa teille sinne, Ilona

Joulukukkien raikastus uuden vuoden kukiksi!

Ylipitkiksi venähtäneet hyasintit ja kaatuilevat amaryllikset täyttivät meidän olohuoneen ja keittiön vielä eilen. Myönnän rakastavani joulukukkia ihan superpaljon ja niistä luopuminen on aina yhtä vaikeaa. Keväällä kauppoihin tulee onneksi nykyisin hyasintteja eurooppalaiseen tapaan - aivan ihanaa!

No, mutta levitellessäni koko laajahkon hyasinttikokoelmani rappusilleni, jotka usein joutuvat kokemaan kanssani kovia ;) - tajusin, että kauppareissun tulppaanit saavat kimpun täydennystä joulukukkasistani. Hyasintit, amaryllikset ja tulppaanit pitävät nyt toisensa tiukasti pystyssä. Hopeakuusen oksat antavat runsautta tarpeeksi hennoille kaunottarille. Jos vain nyt hennoisin heittää ne jäljelle jääneet sipulit pois.

Joulukukkien aika rientää pystyssä päin tulevaa vuotta kohti - mennään samalla asenteella mekin ;)

Ilona