Voisikohan näihin päiviin jäädä asumaan

  Joskus kiivetessä ihan ylös, sinne huipulle saakka miettii - voisiko jäädä tähän. Voisiko vain ihailla maisemaa, hörppiä kahvia ja antaa hiljaisuuden kietoutua ympärille. Luulen, että juuri se on retkissä parasta. Hetki siellä, missä ei ole melua, ei kiirettä, eikä hätäilyä. 

Tänä syksynä matkat ovat hiljenneet täällä on aika kirjoitella. Toisaalta rakastan tätä aikaa, toisaalta kaipaan retkiä eri puolille kaunista Suomea. Heti lumen saapuessa on aika taas mennä, ihastua paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin. Luulen, että olen unelmien ammatissani. Kirjoitusaika tarkoittaa myös kuvausaikaa lapsille, vauvoille, asunnoille ja ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tällä viikolla kameran takana on hiippaillut yksivuotiaita ja rippikoululaisia. Ensi viikolla olen asuntokuvauksilla ja innostun taas. Joulukorttikuvauksiin on tulossa ihan huimaa joukkoa, niissä vilistää karvakuonoja ja perheitä. Minusta on aina hienoa kuvata sinut - olit sinä sitten isolla kuonolla tai suurilla silmillä varustettu. Samoin ajattelen kirjoittaessani tarinasi, viimeisellä rivillä on hienoa huomata sen muotoutuneen kokonaiseksi.

Ennen seuraavaa innostumistani kiipeän kotikaupungin korkeimmalle huipulle Myrskyn kanssa. Jään hetkeksi hänen kanssaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan maisemia. Ei ole kiirettä, ei melua, eikä hätäilyä. 

Kiireettömän kauniita syyspäiviä sinne, Ilona

Talvea etsimässä

Luminen talven satumaa on niin kovin katoavaista. Viikonloppuna sellainen tallentui Sumiaisten mökkitunnelmissa. Välillä pitää ihan miettiä, voiko kaikki kauneus olla totta. Rannassa kutsuvasti loimutteleva tuli, jonka päällä porisi ihan parhaimmalle maistuva kalakeitto. Pikkuruinen saunamökki ja sen sininen ovi kutsuvasti raollaan. Kaikki niitä asioita, jotka talvi nivoo kauneimmaksi.

Tänään lumen verhoama maisema on jo kadonnut, aivan kuin taikaiskusta. Onneksi talvi on ennättänyt löytyä jo monta kertaa. Sen unenomaiset tunnelmat on muistissa ja muistikortillakin. Miten hienoa onkaan, että meillä on neljä vuoden aikaa. Jokainen kaunis omalla tavallaan. 

Jään innolla odottamaan seuraavaa talvista seikkailua. Sillä välin kirjoitan. Välillä tarina alkaa yhdestä sanasta ja välillä pienestä tunteesta. Tänään innostuin Innalta saamastani viestistä, niin on tapahtunut jo monta kertaa. Joillakin on sellainen vaikutus, jäin samalla miettimään - voisitko innostua jostain? Lupaan ainakin kokeilla. Siitä ammentaa voimaa loppuviikoksi!

Ilona

Ilona Pietiläinen Storygraphy

Unelmieni työtä on kirjoittaminen, kuvaaminen ja sisustaminen. Ajatus siitä, että voisin tehdä niitä jokaista hiipi mieleen ensin vähän varkain, kunnes en vain voinut enää vastustaa ajatusta. Tänään teen unelmieni työtä, jota pääset kurkkaamaan tänne. Tietysti minua jännittää, mutta se on oikeasti ihan parasta kaikessa tässä. Jokainen päivä on yllätys! Odotan jo tulevia seikkailuja kaiken tutun ja turvallisen rinnalle. Ilona Pietiläinen Storygraphy näyttää mielestäni tänään juuri minulle ja työlleni. Nähdään siis uusissa tuulissa tai tutun turvallisissa puhureissa.

-Ilona-