Metsän kaunein kuusi

Tämä hentoinen muiden varjoon jäänyt kuusi oli lumikuorman voimasta katkennut latvasta. Sen oksatkaan eivät ihan tuuheimmat ole.  Vähän se on vinossa, mutta aivan harmiton. Minusta tämä on kaunein metsän kuusi. Loppuen lopuksi kauneushan on katsojan silmissä. Jouluksi lähdemme koko perhe syvälle pohjoiseen, haave joka on aika toteuttaa juuri tänä vuonna.  Haaveilin vieväni lapseni joskus jouluksi Joulupukin mökille, sen aika on nyt. Sillä, että lapsi on minua kovin paljon pidempie ei ole väliä. Vain sillä, että olemme yhdessä siellä joulutunnelmassa. Kuusi on siis sisällä ilona hetken, sen jälkeen siirrän sen pihan pikkulinnuille joulupuuksi. 

Kuusta tuuhensin hopeakuusen oksilla sekä kauralyhteestä katkomillani tähkäpäillä. Ne on hennosti kiinnitetty juuttinarun avulla kuusen omiin oksiin. Kauralyhteiden jyvien tiedän katoavan pikkulintujen ansiosta ulkosalla kovin nopeaan. Voi, olla - että ulos puun siirtäessäni ripustelen koristeiden tilalle omenoita sekä jyväpalloja. Jouluaterian katan pihan linnuille.

Miten hyvälle kuusi tuoksuukaan, joulu on minusta mielentila  - joka voisi pysyä päivästä toiseen. Ehkä juuri kaikki tämä valmisteleminen, leipominen ja joululaulujen kuunteleminen on sitä parasta aikaa.

Iloa valmisteluihin sinne, Ilona

 

Joulusisustusta

 

 

 

 

Päivä on tullut vietettyä mökkimaisemissa. Joululomalaiset ovat kirmanneet täällä innoissaan pitkin metsiä. Välillä on ihan pakko nauraa lasten jutuille - metsissä on heilunut joulupukki partansa kanssa ja tietysti tonttuja kuulokkeet päässä. Työn alla taitaa olla videon kuvaaminen - lopputulos on aivan varmasti koominen ;). Minua ei The elokuvaan huolittu, joten sipistelin vähän joulua kesäkeittiölle ja laiturin päähän. Koristeet täällä ovat luonnonmateriaaleja - käpyjä, omenia ja havuja. Paras hetki on hämärän laskiessa - laiturin päässä on ihana katsella mökiltä tuikkivia valoja.

Instagramiin ennätinkin mökkitunnelmista laittamaan kuvia jo päivällä. Hetken päästä täällä hillitään villi poikajoukko ja nukutaan maaseudun hiljaisuudessa. Pakko tunnustaa tämän hiljaisuuden vetoavan tähän naiseen vuosi vuodelta enemmän.

 

Sinisiä hetkiä sinne,

Ilona

Kuistin talvikoristeet

Meille satoi eilen isoja hiutaleita, jei - nyt istun sormet ristissä toivomassa, että ne pysyvät maassa pitkään. Hiutaleiden innoittamana kaivoin touhukkaana peräkärrystä esiin mökiltä matkanneet kuuset. Jokainen vapaa purnukka valjastettiin kuusien ruukkukäyttöön. Kuistin talviasu on jo muodostunut meillä perinteeksi - olohuoneen ikkunat avautuvat juuri tähän näkymään. Kovillakin pakkasilla voi kuistille hiippailla pipopäinen joukko - lämpimänä pysytään glögillä ja pipareilla. Haaveilen joskus saavani tähän lasikuistin, mutta ensin pitäisi ehkä voittaa lotossa ;). No, mutta nyt rouskutan täällä pipo päässä pipareita onnellisena.

 

Ps. lupaan, että nyt kuusikiintiö on täynnä - en helly edes suloisimman pikkukuusen edessä.

Ilona

Kaunein vain rumin kuusi ;)

 Mietin tänään, mikä voisi olla kauniin kuusen tunnusmerkki - pitäisikö sen olla tuuhea, korkea ja komea. Sitä pohtiessani - mies kantoi sisään tämän rimpulan, joka metsässä näytti minusta aivan ihanalle. On se mielestäni yhä sellainen, tosin hieman säälittäväkin tämä on - hyvällä tavalla. Komiaksi tätä nyt ei voi tituulerata, mutta hellyttäväksi -ehkä.

 

Kuusen sujautin lasipurkkiin, jonka ympäröin hiekalla. Hiekkaosan päälle istutin jouluruusuja ja hyasintteja. Koristeita en oksille kasannut amerikkalaiseen tapaan - vain siitä syystä, että oksia ei ollut riittävästi ja ne vähätkin oksat taipuivat jo näiden koristeiden painosta.

 

Oikeastaan minusta tämä kuusi on täydellinen. Samaa mieltä oli lapsikin todetessaan - "äiti, mistä olet löytänyt näin vinon söpöläisen?"

Ilona