Juuri nyt hienointa, mitä tiedän

 

Kellon hiipiessä kohti iltaa kämmenet hikoilevat ja jännitys tiivistyy. Eräoppaan hiljainen ääni antaa ohjeita siihen, miten polulla kuljetaan. Katse seuraa maastoa ja jä odottamaan tiiviin metsän kohdalle - entä, jos he ovat jo paikalla? Rauhallinen ääni kertoo, että niin he ovatkin. Tietävät kyllä, että kuljemme heidän maallaan. Hiljaisuuden katkaisee välillä ilmojen läpi kantautuva korpin ääni - sen kerrotaan olevan metsien ovikello. Korppi tietää ja näkee kaiken. 

Kuvausmajan oven sulkeuduttua pitää olla hajuton, mauton ja äänetön. Suolta nouseva hämy saa paikalle lokit ja maakotkien ilmaa halkovat siivet. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen ensimmäinen metsän kuningas saapuu paikalle. Se nousee hiljaa takajaloilleen varmistaakseen, ettei muita ole vielä paikalla. Hetken päästä paikalle saapuu emo ja kaksi poikasta. Luonnon oma jännitysnäytelmä kestää tunteja, kunnes paikalla on vieraillut 12 otsoa. Jos ei olisi varma, että on hereillä, voisi vannoa kaiken olleen unta.

Järki kieltää lähtemästä kuvauskopista karhujen yhä ollessa paikalla. Eräopas vakuuttaa heidän väistävän - aina. Viimeinen katse jää takajaloillaan seisovaan uroskarhuun, joka kääntyy hiljaa pois. Minuun tämä hetki jätti sydänjäljen - lähtemättömän sellaisen.

Aikaa hetkestä on kulunut tovi - kunnes tulen taiteilijan työhuoneeseen ja katseeni ei enää pysty irtautumaan taulusta, jossa uroskarhu on noussut takajaloilleen. Ihastus on liian pieni sana nähtyäni taulun. Miten kaunis, herkkä ja samalla voimakas taideteos. Sen sävyt ovat, kuin syksyisen luonnon. Pinta on juuri niin rosoinen, kuin voi kuvitella. Tiia Tiaisen taide on hienointa, mitä juuri nyt tiedän. Miten tarina herääkään eloon jokaisena päivänä taulua katsellessani. Sen paikka on mökkiseinällä, sinne se kuuluu varmasti.

Ilona

Yö karhujen kanssa

Huomaan meidän ohittavan kyltin, joka varoittaa kulkemisen olevan omalla vastuulla. Hieman jalat täristen suuntaa hiljainen joukko kohti suolampea aivan Venäjän rajamailla. Vain korpin varoitusääni särkee hiljaisuuden. Sydän pamppailee jännityksestä, sillä tiedän ympäröivissä metsissä olevan karhujen joukon tietävän meidän olevan juuri nyt tällä polulla. Vihdoin päästään kuvauskopin ovelle. Äänettömästi valmistaudutaan siirtämään kamerat kuvausreikiin. Objektin ympärille kiristetään tiiviisti pussi, joka suojaa ihmisen hajun karkaamisen luontoon. Lokit miehittävät suolammen maaston. Ilman täyttää siivekkäiden äänet.

Kuluu tunti, toinen ja kolmaskin. Epäilen, ettei tänä yönä kameraan tallennu lokkien lisäksi yhtään eläintä. Kolmen tunnin jälkeen taivaanvuohen äänet hiljenevät, pikkulinnut häviävät ja lokit katoavat metsään. Tähän hetkeen sopisi jännitysmusiikin piinaavimmat tahdit. En uskalla liikkua, ettei ääni karkottaisi pois eläintä, jonka kerrotaan kantavan 360 eri nimitystä. Eräopas kertoo jokaisen kylän antaneen karhulle uuden nimen. Karhu - sanan lausumisen uskottiin olevan kutsu metsien valtiaalle.

En unohda koskaan hetkeä, jolloin karhuemo saapuu suolle kolmen erauspentunsa kanssa. Se nousee takajaloilleen todetakseen maaston turvallisuuden. Se ei tiedä piilossa olevista vaan luottaa vaistoonsa. Pelkään sulkimen äänen paljastavan paikalla oloni. Uskallan silti rikkoa täyden hiljaisuuden. Pian perheen hävittyä takaisin metsiin jatkuu luonnon oma jännitysnäytelmä. Paikalle saapuu naaraskarhuja ja uroksia. Toinen uros väistää toista, arvojärjestys on päätetty jo ennen tätä hetkeä. Yön tunteina suolammen rannoilla vieraili 14 karhua. Karhujen lomassa syöksähteli paikalle saapuneita merikotkia. Parhaimmalla hetkellä niitä oli reilut kymmenen. Tunnelma oli sanoin kuvailematon.

Meni hetkiä, jolloin en uskaltanut hengittää - en liikkua tai edes ajatella, miten lähellä nämä upeat eläimet ovatkaan. Usvan noustessa suolammen pinnalta oli aika lähteä. Jälleen pelkokerroin tiivisti hengitystä. Oli vain luotettava oppaaseen ja siihen, että karhu ei koe lähtijää uhkana. Lähtöhetkellä tavoitti kolme karhua katsellaan. Takajaloilleen nouseva uros saatteli polulta avautuvan näkymän. Pelkäsinkö, todellakin pelkäsin - silti en vaihtaisi hetkeäkään. Karhu kunnioittaa ihmistä pakenemalla. Sen äärimmilleen kehittyneet aistit kehottavat väistämään. Uskon, että en koskaan enää tapaa karhua, sillä se tarkkailee sinua vain kaukaa - vaikka olisikin lähellä.

Ilona