Kotipihalla

Muistatteko lapsena mille tuntui kurkkia ikkunasta aamulla ensilumen juuri sataessa maahan. Miten ihana oli likistellä nenä ikkunaan kiinni ja kihertää onnesta. Tänä aamuna oli täällä juuri samat tunnelmat. En olisi millään malttanut olla juoksentelematta ikkunasta toiseen flanelleissani. Mieheni katseista päätellen luulen näyttäneeni ihan vallan villille. En olisi malttanut syödä aamupalaa, enkä puuroa ainakaan. Myrskyn kanssa riennettiin lumiseen maisemaan, miten hurjan kauniiksi kaikki olikaan yön aikana muuttunut.

Nyt olen malttanut tulla sisälle, tosin pinkaistava on vielä koiraherran kanssa iltalenkille. Tunnelmavalotkin näyttävät nyt kauniimmille. Ajatukset jouluun kääntyivät heti, on ihan pian joulukorttien kuvausaika. Jouluiset kodit ihastuttavat kauneudellaan - ihan jo jännittää valmiiksi, mitä ihanuuksia matkan varrelle sujahtaakaan. Viime vuoden joulutunnelmia pääsee jo lukemaan lehtien sivuilla. Kurkatkaa lehtihyllyllä tunnelmia.

Kurkitaan taas aamulla ikkunoista, likistetään nenä kiinni ikkunaan ja kiherretään vähän. Lupaan, en kerro kenellekään, Ilona

 

Ihan kotona

Ihanaan kiireettömyyteen voisi hyvin tottua. Aamut ovat olleet niin hitaita, miten näistä enää nopeita onnistuu saamaankaan.

Lumi on kuorruttanut kotipihan ja koko maisemaan. Ihana katsella hiutaleiden leijailevan alas. Hassua, että yksi asia ei muutu - tunne lumisateessa. On otettava muutama tanssiaskel ja hypähdettävä vähän. Mies naurahtaa usein lumen kanssa hössöttäessäni. Myrskystä saa kyllä heti kaverin, hänestä lumi on ehkä talven paras juttu.

Jalat ovat kääntyneet jo kohti tulevaa vuotta. On aika sulkea pian viimeinen sivu tämän vuoden päätteeksi. Samalla avataan kansi, aivan puhdas sivu - ja odotetaan tarinoiden sinne syntymistä. Työssä elämä alkaa kynän muuttamisella suurempaan penaaliin - vielä en tiedä mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta retkestä tulee varmasti jännittävä. Tiedän tänään tekeväni kortteja ja kirjaa. Kameran pakkaan ihan pian laukkuun ja ajelen luoksesi kuvaamaan joulua vielä hetken. Sen jälkeen onkin aika tallentaa talven luminen taika.

Kiitos sinulle tämän vuoden tarinoista, siitä - että olit mukana. Tehdään tulevasta vuodesta unohtumaton - Ilona

 

Talven pihakoristeet

Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.

Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.

Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona

Winter wonderland!

 

 

Lumi on tehnyt kauniiksi kotipihan ja koko lähimetsän puut. Minusta pihan kauneimmat koristeet on luonnonmateriaaleista sidottuja, aitoja ja eleettömiä. Omenat huurtuvat pakkasessa kauniiksi ja havujen päälle yöllä satanut lumipeite saa ne näyttämään aivan erilaiselle. Tosin hankeen unohtunutkin joulupallo näyttää uskomattoman kauniille lumisateen jälkeen. Meidän pihan jättimäisen kotikuusen koristelen usein jouluksi lasikoristeilla. Koristelu jää kuitenkin näin pienellä ihmisellä alaoksien korkeudelle. Olen vuosia haaveillut valoköynnöksistä, jotka kiipeäisivät aina kymmenen metrin korkeuteen saakka - rakas aviopuolisoni ei kuitenkaan ole syttynyt tämän naisen villeihin valoajatuksiin, hassua ;).

 

Minusta joulun aikaan saa olla ihan lapsellinen ja villi. Luulen sen pätevän meihin kaikkiin, sillä eilen kävin 75-vuotiaan anoppini kanssa jouluostoksilla ja molemmat sorruttiin lumihiutaleilla täytettyihin lasipalloihin. Nyt ravistelemme innoissamme niitä kilpaa - aika huvittavaa!

 

Ilona