Näytetään tekstit, joissa on tunniste ideat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ideat. Näytä kaikki tekstit

23. lokakuuta 2021

Pihlajanmarjakruunu









Miten kauniille näyttääkään juuri nyt pihlajat. Lehdet ovat jo lentäneet pois, mutta punaiset marjat yhä puu kantaa ylpeästi. Aina ohi kävellessä mietin, miten tallentaa niiden sävyt talveen ja jouluunkin. Testannut toki olen marjojen kuivamista pieninä terttuina. Värit säilyvät ihanasti. Tänään siis oli askartelun alla kruunu pihlajanmarjoista.

Vanha puuvanne, jonka takaa tynnyri on jo väistänyt on kranssille pidikkeenä. Kruunulle sopii kyllä vanteeksi mikä vain, vaikka kaupasta hankittu pyöreä kranssipohja. Suurta kruunua varten tarvitaan paljon pihlajanmarjaterttuja. Syyslenkkipolut ovat onneksi niitä täynnä. Kotiin kuljettamisen jälkeen ne sidotaan nippuina narun molempiin päihin kiinni. Naru heitetään rennosti yli kruunun vanteen. Kruunusta tulee niin muhkea, kuin haluat. Taikasana on pihlajanmarjojen määrä ;)

Askarteluun iloa, Ilona

 

18. kesäkuuta 2021

DIY kukkakruunu











Kukkakruunuihin pätee sama sääntö, kuin kristallikruunuihinkin - niiden alla näyttää kaikki kauniille. Oman kruunun sidoin oikaisemalla nipuista, jotka ripustin roikkumaan vanhan puupaljun ruostuneeseen rautavanteeseen. Kukkia puuhaan kului paljon, kannattaa varata keräämiseen aikaa kunnolla. Vesipaljun avulla kärräsin kukat kotiin kranssia varten.

Nippuja voi tehdä eri kokoisia tai koettaa pysyä säntillisesti yhdessä koossa. Minulla saattoi joukkoon lipsahtaa eri kokoisia nippuja. Narun molempiin päihin sidoin yhden kimpun. Toinen kimppu valuu vanteen toiselle puolelle ja toinen toiselle. Vanteen ollessa katossa kiinnitettynä on helppo nostella nippuja sen yli. Samalla näkee, mille puolelle tarvitaan lisää. 

Nyt täällä suunnittelen jo tulevaa ja uusia kransseja, mistä sellaisen voisi tehdä. Luulen, että siankärsämökin kuivuu kauniiksi kruunuksi.

Lämmintä viikonloppua täältä kruunun alta - Ilona
 

19. maaliskuuta 2021

Viikonlopun kattaus







Viikonloppu on tehty hitaista hetkistä. Tänään hymy hiipi kasvoille näiden rusakoiden pomppiessa meille. Kerroinkin jo ihastuneeni kaksikkoon. Huomenna on koko aamu aikaa nauttia vähän liian suuresta aamupalasta, mutta lauantaina kaikki on sallittua. Aamiaisen katan rusakoiden lomaan.

 Auringon saapuessa paikalle tuntuu, että kaikki ilostuttaa enemmän. Sen huomaa koirastakin, riemukas Myrsky hyppii penkalta toiselle ja nostaa kuononsa kohti aurinkoa. Perjantain kunniaksi me kävelemme eläinkauppaan ja herra valitsee itselleen perjantain herkun ;). Olisiko siis perjantainakin jo herkuttelu sallittua - ehkä.

Pikaisesti tulin toivottamaan iloista viikonloppua, nautitaan jokaisesta auringon säteestä. 

Kuunnellaan lenkkipolulla pajunkissojen kehräystä ja nautitaan auringosta. Kevät on ihan juuri täällä. Ja ne rusakot pomppi meille Puutarhurin Majalta varmaan ;)


Hymyjä, Ilona

 

9. helmikuuta 2021

Tulppaaneista kukkameri kääntelemällä






Oi, ihan ihanaa  - siis käännellä tulppaanin terälehtiä. Oletteko kokeilleet? Hieman jo parhaat päivänsä nähnyt marketin kukkakimppu kokee kääntelyllä muodonmuutoksen. Tulppaania on sen jälkeen vaikea edes tunnistaa samaksi kukaksi. Terälehdet kääntyvät maljakossa jo hetken viihtyneestä tulppaanista parhaiten. Uskomatonta, miten pieni kimppu täyttääkin ison maljakon. Ennen terälehtien kääntelyä leikkasin kukkiin uudet imukohdat. Nyt ne ovat viihtyneet käännetyissä kukissaan jo viikon.

Tänään piti hakea keltaisia ja hieman oranssejakin tulppaaneja - seuraavaksi ajattelin käännellä ne. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Kukat saavat ensin kaunistaa kotia ihan perinteisellä tavallaan. Hieman meillä miesväki naureskelee kukkien kääntelylleni. Voihan se olla koomistakin katsella pyörimistäni ja hyörimistäni tulppaanikimpun ympärillä. Suosittelen kokeilemaan - vaaleanpunaiselle kukkapilvelle on aina tilaa. Tämä pätee myös keltaisiin, oransseihin, lilaan, valkoiseen - tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan -väreihin.

Hymyjä, Ilona




 

17. elokuuta 2020

Puutarhajuhlat













Viikonloppuna kotipuutarha täyttyi ihanista ystävistä ja nuoren erikoisen lahjakkaan miehen esittämästä musiikista. Luulen, ettei ole kauniinpaa hetkeä juhlia elämää, kuin elokuun lämpimät illat. Jos hetkeen olisi voinut jäädä - olisin jäänyt juuri tähän iltaan. 

Oman kodin takakuistille sujahti syyskukkia ja Frenchicpaint :lta hankituilla maaleilla maalatut rottinkituolit muuttivat sinne asumaan. Syksyllä iskee värien kaipuu ja ulkona saa rönsyillä vapaasti. Onneksi kuistin harmaantunut lehtikuusilattia hieman tasoittaa värivilleilyäni. Pian sävyt tummuvat ja voi käpertyä takkatulen lämpöön hyyrystelemään. Vielä hetken ennen sitä ajattelin nauttia lämpimistä elokuun tunnelmista. Laittaa kaikki kynttilät päälle ja rakastua omana elämään.


Tänään äiti toi pussilisen karviaisia ajattelin laskeutua niistä tehdyn piirakan avulla maanantaihin. Luulen tosin, että poimin huomenna mustikoita lähimetsästä, eikä niistä voi oikeastaan muuta tehdä, kuin piirakkaa ;) Apuna keräyspuuhissa on Myrsky, hänellä on kovin erikoinen tyyli poimia mustikoita suoraan suuhun.

Iloa teidän viikkoon, Ilona

Ps. Frenchicpaint - arvonnan voittajan on arponut heiltä ihana Satu. Voittaja on  Kaikella_rakkaudella.
 

17. helmikuuta 2020

Viimeinen työpäivä






Se on tänään. Huomenna olen korkealla, sen korkeammalle en kai koskaan pääse. Perheen kanssa yhdessä odottama loma siintää edessä. Paikka, jonne suuntaamme on sattumalta kovin lähellä paikkaa, jossa vietimme häämatkan parikymmentä vuotta sitten. Onko asioilla tarkoitus - ehkäpä. Ainakin tiedän, etten lomaani viettäisi missään muussa seurassa näin iloisena.

Työpöydän kasat ovat puoliksi tyhjät. Tyhjäksi ne eivät tule koskaan - aina on jotain pöydällä tai pöydän alla. Mietin kuumeisesti, olenko muistanut tehdä kaiken. Viestejä on ollut ilmassa ihan suuren suuri määrä - huomenna suljen työpostin. Laitan lomaviestin pyörimään - siellä minne menemme on vähän heikko yhteyskin. Nyt pakkaan uikkarit ja nostan ne miehen uikkarit kassiin omieni viereen.  

Täällä ollaan ihan  jo lomatuulella, Ilona

21. elokuuta 2019

Syyskattaus Myllytuvalla













 Vanha Myllytupa Kapeenkoskella otti meidät vastaan lämmöllään ja tarinoillaan. Ihan, kuin tehty lempeille syysväreille, hyvälle ruualle ja herskyvälle naurulle.

Aamulla satoi vettä, päivällä satoi vettä - silti meidän tulet  tai intopinkeä eivät sammuneet. Päivä oli aivan mahtava, kiitos jokaiselle mukana olleelle täältäkin kautta. 

Lukemaan enemmän tästä päivästä ja Kyljyskuiskaajan huikeista resepteistä pääset täällä.