Heinän tuoksu on täyttänyt lasikuistin työpöydän ympäristön. Miten voikaan rakastua tunnelmaan. Pupunheinät ovat kyllä lähikaupan hyllyn parhautta. Siitä taittuu hetkessä kranssit ja sipulikukkien mullan peittäjät. Tulppaanit sujautin korkeaan lasiin, joka asuu rautalankaisessa korissa. Lasin peitin pupunheinällä. Ihan pienestä kimpusta tuli heinäpedillä suurempaa.
Lasikuisti on ihanan lämmin aurinkoisina päivinä. Heinän tuoksun sekoittuessa perunanarsissin tuoksuun on työpäivä täydellinen. Tämä on juuri se paikka, jossa kaikki on mahdollista. Nyt sinne ovat kiipeilleet käsityöläisen pikkuruiset hiiret ja puput. Odotan jo Puutarhurin Majan rusakoita tänne saapuviksi. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hymyilyttävää. Ensi viikolla pelmuuttelen taas heiniä ja hymyilen täällä ainakin yhden työpäivän. Työpöytä näyttää lähtevälle laivalle, mutta ehkä se on sen viehätys. Heinäkasasta siirryn toiselle pöydälle, jonne avautuu kuvien maailma, sinne voi upota myös. Jos pitäisi valita, en tiedä kumpaako tekisin mieluiten rakentelisinko asetelmia kuviksi vaiko kuvia valmiiksi. Onneksi tänään ei tarvitse valita - iloitsen vain juuri tästä nyt.
Värikästä viikonloppua täältä heinäkasasta sinne, Ilona