Minun kiireeni katoaa kuunnellessa rantakaislikon heinien kahinaa, katsellessa hyistä järven pintaa tai kynttilän lepattavaa liekkiä. Voisin viettää Neilikan kanssa rannoilla ja metsissä tuntikausia samoilemassa. Punatukkainen koira on aivan villinä päästessään kanssani keräilemään sammalia ja varpuja - korin ympärillä juoksee hurjaa vauhtia pieni, iloinen koira korvat heiluen. Jokaisena aamuna pieni ystäväni odottaa aamulenkin varrella tuttuja lapsia ja niiden rapsutuksia - se uskoo lapsien tulleen juuri häntä varten. Mietin joskus, miten luottavainen koira onkaan - ajatelkaas, jos itsekin kaatuisi aina lenkillä vastaantulijan jalkojen juureen siliteltäväksi ;).
Tänään olen päättänyt kadottaa kiireen päiväksi - unohtaa kaiken hetkeksi, käpertyä karvakuononi viereen ja katsella ensimmäisten lumihiutaleiden leijailua. Syön enkelten salaattia perheeni kanssa ja nauran elämälle!
-Ilona-