Yö laavulla - elämyksien ja ikimuistoisten hetkien arvonta

Voi, mille tuntuisi kääriytyä valkoisiin lakanoihin maalaismaisemaa katsellen. Viimeisiä auringon säteitä saisi ihailla nuotiotulen lämmössä. Aamulla heräisi rakkaan vierestä lintujen laulua kuunnellen. Kiire olisi kadonnut rauhallisista hetkistä.

 Kävin kylässä Kinnulassa Karkausmäen Kammarilla. Oli ihan suunnattoman iloinen kuvauspäivä näiden ihanien kanssa. Melskeessä taisi paljun vesi iloisesti lennellä jokaisen päälle. Tyynysota on laavun suojissa jotain vuoristorataa hurjempaa ;).

Jenni Karkausmäen Kammarilta arpoo kanssanne ihanan yön laavulla. Voit osallistua siihen kommentoimalla postauksen kuvaa täällä. Arvan voit sujauttaa myös tänne. Arvonta suoritettaan tämän viikon torstaina. Oi, tiedän jo voittajan olevan niin onnellinen. Yön jälkeen ihana kuulla, mitä kaikkea hetkiin ikimuistoisiin mahtui.

 Karkausmäen Kammarin tarina siintää aina 1700-luvulle asti. 

Paikallinen voimamies - karhunmetsästä Lassi - ajoi veljensä kiusaadat pakosalle. Keihäs ja kirves mukaan hän juoksi heidät aina Karkausmäelle saakka.  Aivan Karkausmäen liepeillä on muistomerkki  Lassille. 

Karkausmäen päätalo on rakennettu 1920 - luvulla metsäyhtiön kämpäksi. Siihen taloon ensimmäistä kertaa Jennin astuessa hän tiesi tulevaisuuden olevan täällä. Tänään se on tässä kaikille mahdollinen unelmien matkailupaikka.

Alapuolen kuvat ovat Karkausmäen Kammarin päärakennuksesta, jossa on huoneita eri tunnelmissa. Aika on kovin ihanasti siellä pysähtynyt. Poikkea retkilläsi yöpymässä täällä - luulen, ettet unohda sitä koskaan :)

Ilona

Rakasta sitä - mitä ikinä teetkin!

     Kieri lumessa, työnnä kuono lumihankeen ja aloita taas alusta.

     Jok`ikinen päivä ihmeitä täynnä.

    Välillä työnnän pään lumihankeen ja kukaan ei löydä minua.

     Jos on suuret korvat kuulee paremmin.

     Olen ollut kiltti, melkein koko ajan.

                    Joskus on hyvä pysähtyä katselemaan hiutaleita.

                 Tiedän, että minua rakastetaan - aina!

Kyllä, minun on aika juuri nyt kirjoittaa sanoja lauseiksi ja upota tarinoihin. Toki teen niin koko vuoden ajan, mutta nyt on urakka poikkeuksellisen iso. Joulukirja ensi vuodelle on jo miltei kuvattu kokonaan. Olen testannut reseptejä, vieraillut upeissa paikoissa ja nauranut, niin paljon nauranut. Ei ole vaikea veikata, sitä miten paljon rakastankaan kirjojen tekemistä. Olen aina rakastanut. Uppoudun tarinoihin aamulla jo viimeistään kuudelta ja lopetan kirjoittamisen illalla. Sen aloitettuaan ei voi enää lopettaa. Välillä silmät täyttyvät vedestä ja välillä hymyilen itsekseni - ihmettelen, mistä nämä ihmiset ja eläimet tulevat. Keväällä kirjoitan joulukirjaa ja taas syysmyrskyillä kevätkirjaa.

Ensin suunnitellaan kansi ja sen jälkeen nimi. Heli ja Eija ovat tässä ihan taitavimmat apurit. Tulevan joulukirjan kansi sai vedet nousemaan silmiin, minusta se on kaunein ikinä. Eija Kuuselalle oli laitettava erillinen posti siitä, miten kaunis se mielestäni on. On upeaa tehdä töitä näiden naisten kanssa.

Kannen kuva on sattuma tai ehkä jopa tarkoitettu joulukirjaan. Ajoin tuon suloisen talon ohi, enkä päässyt näkymästä irti. Osoite selvisi reittikartan kautta, kunta auttoi selvittämään omistajan ja lopuksi istuin kahvilla miehen kanssa, joka tuossa talossa pienenä vietti joulujaan. Aivan lumoutuneena kuuntelin tarinan joulusta silloin ennen. 

Perjantain kunniaksi kirjoittelen kuvatekstejä - se ei ole vaikeaa katsellessa tämän lumikoiran menoa. Minä teen juuri nyt sitä, mitä olen aina rakastanut. Olisi aivan mahdotonta päättää onko se kuvaaminen, kirjoittaminen vai molemmat. 

Ilona 

Sekaisin Kesästä arvonta - ❤❤

 Melkein voin jo tuntea, mille pionit tuoksuvat - ehdottomasti kesästä saa mennä vähän sekaisin. Kirjan kansi on valittu, taittokin tarkastettu ja fiilistely virtuaalisilla sivuilla aloitettu. Minusta oikean kirjan taika on sen sivut, kannet - tunne siitä, että saan mennä sohvalle kirjan kanssa ilman muuta maailmaa. Minä en luen sähköisiä kirjoja, enkä lehtiäkään - voisiko se johtua työstä vai vaan siitä, että on ihana avata kannet ja kurkata sisälle. Kirja tuoksuu vähän painomusteelle ja vaatii seurakseen palan suklaakakkua ja kupin kahvia.

Kirjan tekeminen on täynnä valintoja, joita on ihana tehdä. Usein kolmen tiimi, joihin kuuluvat minä, taittaja ja kustannuspäällikkö mietimme yhdessä punaisia lankoja, kuvatekstien paikkoja, sävymaailmaa ja ihan kaikkea. Sitten tulee viimeinen hetki ja pitäisi päättää takakansi, mikä kuva sinne kuuluukaan.

 Kumman paikka sinun mielestäsi on kirjan Sekaisin Kesästä takakannessa? Meillä oli tähän monta vaihtoehtoa, joista jäljelle jäivät nämä kaksi. Kirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla ja tietysti moneen arvontaan voi osallistua täällä ja täällä. Ihana olisi kuulla - kummanko tahtoisit oman kirjasi kanteen.

Ilona

Ehkä kauneimmat, jotka tiedän!

 Hauskaa, miten voikaan innostua kuulokkeiden kauneudesta. Minusta nämä langattomat kuulokkeet ja lehtikuviolliset capsit ovat ihan paras kesäasuste. Oikeasti olen hieman kateellinen teinipopparille näistä kuulokkeista, varastossa olisi yhdet vaaleanpunaiset vaihtocapsit, jotka ihan huutavat nimeäni. Saattaa siis olla, että illan pimeinä tunteina mallaan salaa korvilleni kuulokkeita vaaleanpunaisilla unelmilla varustettuna - olen varma, että lenkki menisi supervauhdilla niiden avustamana.

Huomasin ihastuneeni Sudion tyyliin vieläkin enemmän heidän Instagramissaan, kannattaa poiketa - hyvä mieli tarttuu ;). Meidän kuvauspäivä pyöri pitkälti pallon ympärillä, aika kiva oli seikkailla näissä tunnelmissa. Minulla on lupa jakaa alennuskoodi käyttöönne, jos hurahdatte kuulokkeiden maailmaan.

Alennuskoodi koti15. Koodi oikeuttaa -15% alennukseen kaikista tuotteista Sudion verkkokaupasta tilatessa, ja pikatoimitus on ilmainen Suomeen.

Tämä on postaus on tehty yhteistyössä Sudio Swedenin kanssa.

Letkeää kesäviikonloppua sinne,

Ilona

Jospa kukaan ei olisi yksin...

...sanat jäivät mieleeni poiketessani erään hienon, taitavan miehen vieraana syksyllä. Pyysin häntä kertomaan yhden toiveen, joka voisi jouluna toteutua. Tämän toiveen toteutuminen olisi aivan huippua - kukaan ei sen jälkeen olisi yksinäinen. Jokainen meistä kai voisi tätä toivetta yrittää toteuttaa. Täällä harmaassa Keski-Suomessa sitä toteutetaan tänään paketoimalla lahjoja paketteihin, jotka viedään vanhainkotiin. Yksin en suinkaan pystyisi tätä pakettipajaa toteuttamaan vaan kirjakuormien lahjoittajana on Docendo- kustantamo, jonka yhtenä kirjoittajana olen saanut olla vuosien ajan. Aika ihana oli selata kustantamon kirjoja, joiden sisältö oli valittu huolella - eläinten kuvia, tarinoita menneestä ja paljon kuvia sisältävät kirjat ovat aivan upeita.

Paketointiin avuksi nappasin nuoret, jotka toimivat lettupalkalla - takaan jokaisen paketin olevan persoona. Persoonallisiin paketteihin valittiin kieli keskellä suuta ihanimmat kortit, jotka on tätä puuhausta varten lahjoittanut ihana Anna-Mari West. Kaikkein pehmeimmät paketit on lahjaksi kutonut mieheni äiti - hänen joulun toivotuksenaan oli lämpimät tunnelmat. Huomasin tänään olevani todella iloinen siitä, että pieneen pyyntöön on vastattu suurella sydämellä. Kiitos siis pakettien sisällön antajat! Oikeastaan tämä on hupaisin retki ikinä - paketointipajan tuotokset matkaavat kohti oikeaa osoitetta, mitä villeimmällä tavalla  ;). Tässä kyydissä varmasti lumi pöllyää ja renkaat ulisevat!

- Ilona-