Vappuiloa pönttiksen liepeiltä

Hyväntuulinen pönttis on pyörien päällä liikkuva Teuvo maanteiden kuningas. Meille se saapui viikko sitten puusepältä. Nyt pallosaunaa on maalattu innokkaasti ja sovitettu kärryn päälle sopivaksi. Tällä siis voisi huristella rannalle saunomaan. Minne se päätyy, sitä ei vielä tiedetä. Minusta se on nyt kovin symppis pienuudessaan. 

Vappu vietetään ilman muuta saunoen. Meillä kyllä saunotaan vuoden jokaisena päivänä. Se on rentoutumiskeino ja tapa. Näin on ollut niin kauan, kuin muistan. Tänä vuonna ei kotiin tupsahda tuttuja vieraita - mutta se ei estä ajattelemasta heitä. Erilainen kevät, mutta linnut ovat täällä ja kohta perhosetkin.

Täällä on kirjoitettu viimeisiä sanoja Talven henki - kirjaan. Istun tiiviisti poropöksyt jalassa, kuuntelen joululauluja ja syön pipareita - saunomisen lomassa. Jonkun kai sekin on tehtävä huhtikuulla. Oikeasti kirjan kirjoittaminen juuri nyt ja sen kotien ja ihmisten tarinoiden näkeminen kokonaisena on parasta mitä tiedän. Upeita hetkiä vuoden varrelta.

Vappuiloa täältä sinne, Ilona

Talvea etsimässä

Luminen talven satumaa on niin kovin katoavaista. Viikonloppuna sellainen tallentui Sumiaisten mökkitunnelmissa. Välillä pitää ihan miettiä, voiko kaikki kauneus olla totta. Rannassa kutsuvasti loimutteleva tuli, jonka päällä porisi ihan parhaimmalle maistuva kalakeitto. Pikkuruinen saunamökki ja sen sininen ovi kutsuvasti raollaan. Kaikki niitä asioita, jotka talvi nivoo kauneimmaksi.

Tänään lumen verhoama maisema on jo kadonnut, aivan kuin taikaiskusta. Onneksi talvi on ennättänyt löytyä jo monta kertaa. Sen unenomaiset tunnelmat on muistissa ja muistikortillakin. Miten hienoa onkaan, että meillä on neljä vuoden aikaa. Jokainen kaunis omalla tavallaan. 

Jään innolla odottamaan seuraavaa talvista seikkailua. Sillä välin kirjoitan. Välillä tarina alkaa yhdestä sanasta ja välillä pienestä tunteesta. Tänään innostuin Innalta saamastani viestistä, niin on tapahtunut jo monta kertaa. Joillakin on sellainen vaikutus, jäin samalla miettimään - voisitko innostua jostain? Lupaan ainakin kokeilla. Siitä ammentaa voimaa loppuviikoksi!

Ilona

Hellästi huovutettu

Taas se on täällä - palava halu huovutella pikkuruisia eläimiä. Se iskee joka vuosi, eikä taltu millään. Innostunut kotoilija tulee siis huopakaupan kautta kotiin. Perhe nauraa huovuttelijalle, saatan tohkeissani pistellä monta tuntia eläimiäni telkkarin ääressä. Välillä huokailen ihastuksissani eri sävyjen lomittuessa toisiinsa.

Kyllä, minulle saattaa lähimmäiseni hieman jo naljailla harrastuksestani. Erikoisesti Pullahiiri, joka asuu kahvikupissa ei uponnut muihin kuin minuun. Oikeasti sillä ei ole väliä - minä huovutan nyt! Joskus käsillä tekemisen riemu on niin hienoa, että hymyilen samalla tavalla kuin alimman kuvan pupu - Neiti Heinä ;)

Hilpeätä viikkoa sinne teille, Ilona