Pääsiäisen pupukoristeita

Tänä vuonna päätin aloittaa viimeinkin pääsiäisen koristeiden valmistelun ajoissa. Luulen, että siihen on syynä aurinko ja tämä ihanasti lisääntynyt valo. Ja sekin, että minun  pitäisi pestä ikkunoita - mutta se kuulostaa paljon tylsemmälle, kuin pupukoristeiden tekeminen. Olkinen kranssi oli helpompi toteuttaa, eikä Puutarhurin Majalta tilatun pupukoristeen, pajunoksien ja munien kiinnittämiseen mennyt aikaa, kuin hetki. Hyvin siis olisin sen jälkeenkin ennättänyt pestä ikkunoita;).

Päädyin leikkaamaan piparkakkumuotin avulla piirrettyjä pupusia ensin tukevasta pahvista ja sen jälkeen vihertävästä lahjapaperista. Lahjapaperipuput liimasin pahvin molemmin puolin. Lopuksi pudotin liimapisaran töpöhännän kiinnitystä varten. Ehkä pupuja tulee vielä lisää köynnöksen verran, senkin tekeminen on oiva syy selättää siivoaminen. Jos ei halua pestä ikkunoita, ei tarvitse ;).

Hymyjä keskiviikolle - Ilona

 

Kananmunasta minimaljakoksi

Lenkkipoluilta kerätyt koivunoksat alkavat jo vihertää. Viikon päästä keräämisestä, pitäisi näkyä jo heräilyä. Veden vaihdoin kiltisti jokaisena päivänä tuoreeseen. Hennot oksat eivät jaksa kannatella kovin suurta painoa, mutta pienet kananmunankuoresta rakennellut maljakot ne jaksavat hyvin pidellä. Seuraavan kerran leipoessasi tai munakasta laittaessasi pelasta kuoresta ainakin toinen puoli. Huuhtelelun ja kuivauksen jälkeen tarvitaan narua tai kaunista nauhaa. Leikkaa kolme samanmittaista narun pätkää, liimaa ne kiinni tasaisesti kananmunankuoren sisäpuolelle. Solmi narut toisiinsa kiinni yläpäästä ja ripustele roikkumaan kevätoksien lomaan. Muutama herkkä kukka riittää pikkuruiseen maljakkoon tuomaan hymyjä katselijalleen. Ehkä yritän etsiä viiriäisen munia ja rakennan niistä vielä pikkuruisemmat maljakot. Huomasin juuri, että kevään aurinko on tehnyt tepposet - melkein jo pääsiäiseen alkavat askartelut viittaamaan.

Aurinkoa viikonloppuihin sinne, Ilona

 

Joulukuu ja sen valotähdet

Joulukuu tarvitsee oman kuukoristeensa. Ajattelin ensin kokeilla perinteistä kranssia, mutta sitten Joulukuun ajatus vei mukanaa. Kuun pohjan leikkasin vapaalla kädellä piirrettyjen kuun ääriviivojen mukaan pahvista. Tukeva pahvilaatikko on hyvää materiaalia. Ensin mietin kanaverkkoa, mutta kotivarastosta ei sitä löytynyt. Kuun peitteeksi valitsin sypressiä, hyvin käy myös kataja tai oikeastaan mikä tahansa pienineulainen havu. Oksat katkoin noin kuuden sentin mittaisiksi. Kiinnittämisen aloitin kärjestä rautalangalla kiertämällä. Lopuksi liimasin Joulukuulle pukineeksi lasipalloja ja tuohesta leikattuja tähtiä.

Jäädytys jatkui valosarjakokeilulla. Pienet patterivalot upotin jääpalamuotin sisällä  olevaan veteen. Väleihin jäi vapaasti roikkumaan valosarjan kuparin värinen metallilanka. Pakastusvaiheessa jätin patteriosan roikkumaan pakastelokeron ulkopuolelle - siis jääkaappiin jäähylle. En osaa sanoa, olisiko pakastaminen sitä rikkonut. Ulos tarkoitettu sarja kestää varmasti jäädytyksenkin. Jäätähtivalot nostelin Joulukuun koristeiksi. Sen paikka on ulkorappusilla toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Hymyjä sinne Joulukuulle ;) Ilona

 

Lumiukkoja askartelumassasta

Hassua, miten näin syksyllä tulee tarve askarrella enemmän, kuin keväisin. Hämärät illat ja kynttilöiden valossa puuhaaminen on aika ihanaa. Lumiukkoja en suunnitellut tarkemmin avatessani askartelumassapaketin. Oikeasti piti tehdä kukkia kranssikoristeeksi. Helpot pallot tuntuivat siinä hetkessä hyvälle. Jokaisesta lumiukosta tuli oma persoona. Mitään ei haittaa, jos lakki on vinossa. 

Ensimmäinen pallo on isoin, seuraava pyöritellään sen päälle. Tulitikuilla saa pallot kiinni toisiinsa kätevästi. Upota tulitikku isomman pallon sisään ja paina pienempi päälle. Sama taktiikka jatkuu aina hatun ylimmäiseen osaan saakka. Nenän sisälle laitoin ohutta rautalankaa, joka pitää sen paikallaan. Käsiksi käy ihan ja kaikki oksat. Hymy huulille syntyy tussilla - anna ennen piirtämistä ukkojen hieman kuivahtaa. Tomusokerilla syntyy talvinen tunnelma lumiukkojen maailmaan. 

Ukkoja tein tarjoilulautaselle ja pienen kärrynpyörän kranssin somisteeksi. Tunnissa ukkoja pyörittelee melko monta. 

Hymyjä lauantaihin, Ilona

 

Arabian kahvikuppikynttilät

Keittiön kynttilätehtaalta terveiset. En keksi yhtään parempaa tapaa virittäytyä syksyn ja ovella pian hiipivän jouluntunnelmaan, kuin askarteleminen. Tunnustan nyt höpsähtäneeni ihan kokonaan kynttilöiden valamiseen. Olen kaivanut kaapeistani ihan jokaisen Arabian maisemakupin. Ne ovat saaneet matkalla kolhuja sen verran, ettei niistä kahvipöydän kuningattariksi ole entisessä tehtävässään.

Tilasin Rypsivahan ja sydänlangat täältä. Hetkeäkään en miettinyt saadessani mahdollisuuden testata Suomalaisen Kirjakaupan askartelutarvikkeiden valikoimaa. Kynttilöiden tekeminen oli helppoa, tosin aikaa vievää. Ihan ei kannata puolessa tunnissa ajatella valmista tulevan. Aika riippuu tietenkin kynttilöiden määrästä, itsellä materiaalia meni kaksi kiloa ja tuloksena oli melkoinen määrä kuppikynttilöitä.  

Rypsivahan sulatus on helppoa. Ison kattilan sisään laitetaan metalliastia, jonka ympärille jää vesitila. Vesi kuumennetaan 57 asteeseen eli ei kiehuvaksi saakka. Rypsivaha on tullessaan suuri kiekko, sen pienentäminen onnistuu ison puukon tai metallilastan avulla. Palaset laitetaan pienempään astiaan ja odotetaan. Minulle ehkä vaikein osa oli odottaminen. Välissä ennättää tehdä muita askarteluja. Älä kuitenkaan jätä kattilaa ilman valvontaa.

Vahan sulaessa dippasin kynttiläsydämen metalliosan nesteeseen, jolloin se on helppo painaa halutun kynttiläkupin pohjaan kiinni. Sulanut vaha kaadetaan kynttiläkuppiin, jonka jälkeen tuetaan taipuileva kynttiläsydän suoraksi esimerkiksi puukeppien avulla. Sitten vain odotetaan jähmettymistä, osalla se kesti tunnin ja toisilla kaksi. Minä en sentään innoissani jähmettynyt ;) Tämä oli syksyn paras sisustustuskokeilu. Innostuneena en malttaisi jättää kynttitehdastani. 

Kynttilätehtaan tarvikkeet tilasin Suomalaisen Kirjakaupan valikoimista. Kurkkaa käydessäsi Suomalaisen Kirjakaupan - sivuilla ideoita syyskodin kauniiksi rakentamiseen. Ihan pian joulu hiipii paikalle, lahjaksi olen päättänyt tehdä kynttilöitä.

Ilona

Kaupallinen yhteistyö Suomalainen Kirjakauppa sekä Somessa.com

 

Ilonan askartelukerho

Mies nyökyttelee tietävästi palaillessaan kotiin - on hänen mukaansa käynnissä Ilonan askartelukerho. Se noudattelee aina melko samanlaista kaavaa. Istun jalat ristissä lattialla keskellä suloista sekamelskaa. Usein olen virttyneissä verkkareissani hiukset sitaistuna linnunpesän näköiseksi nutturaksi. Mieheni kuvailee vaimoansa koomiseksi. En kuule siinä hetkessä mitään, miten voisikaan - jos on pajunkissojen liimaus käynnissä ;).

Askartelukerhossa pöllyää näin pääsiäisen alla. Kaupasta mukaan tarttui pupun heiniä, niistä tulee sopivan homssuinen kranssi vain rautalangan avulla. Toki pohjalla on ihan peruspajukranssi. Virttynyt havukranssi saa päälleen sammalpeitteen juhlaa varten. Pajunkissakranssi on minusta hellyttävin. Sen pohjalla on muutamasta pajunoksasta taivutettu kranssipohja. Kuivatut pajunkissat liimataan sen päälle kuumaliimalla. Liimailu on helpointa aloittaa yhden kissan ulkoreunalle liimaamalla, seuraavan keskelle ja kolmannen sisäreunalle. Näin sitä kieli keskellä suuta edetään aina loppuun saakka.

Kranssien tulvan lisäksi lupaan ympäristöön kohtuullisen määrän sotkua. Sen lisäksi hieman onnentunteita ja onnistumisen iloa. Nyt lähden kätkemään suklaamunia. Olkoon muut aikuisia, pysytään me aina vähän lapsina. Iloista pääsiäisen aikaa sinulle, Ilona

Hellästi huovutettu

Taas se on täällä - palava halu huovutella pikkuruisia eläimiä. Se iskee joka vuosi, eikä taltu millään. Innostunut kotoilija tulee siis huopakaupan kautta kotiin. Perhe nauraa huovuttelijalle, saatan tohkeissani pistellä monta tuntia eläimiäni telkkarin ääressä. Välillä huokailen ihastuksissani eri sävyjen lomittuessa toisiinsa.

Kyllä, minulle saattaa lähimmäiseni hieman jo naljailla harrastuksestani. Erikoisesti Pullahiiri, joka asuu kahvikupissa ei uponnut muihin kuin minuun. Oikeasti sillä ei ole väliä - minä huovutan nyt! Joskus käsillä tekemisen riemu on niin hienoa, että hymyilen samalla tavalla kuin alimman kuvan pupu - Neiti Heinä ;)

Hilpeätä viikkoa sinne teille, Ilona