Pääsiäiskoti

Pääsiäinen alkaa näkyä kotona kukkamerenä. Perunanarssit ottavat parin perinteisistä narsisseista ja liittoutuvat puukulhojen ja pupuheinien kanssa asetelmiksi. Miten ihanaa, että keltaiset ja lilat hyasintitkin ovat rantautuneet tänne myös pääsiäisen kukiksi. Kevät tuoksuu jo, eikä ilman pajunkissoja pääse lenkkipolulta kotiin palailemaan. 

Muistatteko sen puputarjottimen, johon liimasin servietttitekniikalla kuvan. Se on kaivettu kaapista kattausta somistamaan. Vanhan ison tarjottimen ja puputarjottimen väliin jäi juuri sopiva kolo kukkakranssille. Katkaisin kukkien oksat lyhyeen varteen ja asettelin ne kranssin muotoon tarjottimien väliin. Sipulikukat viihtyvät saadessaan pienen määrän vettä. Isolla tarjottimella on sopivasti vettä kukkia varten. Lisään sitä aina aamuisin, jos näyttää tarpeelliselle. Terälehdet näyttävät nyt muutaman päivän jälkeen yhä kauniile. 

Perjantaina toteutuu yksi unelma ja lähden perheen kanssa tulppanien maahan Hollantiin. En ehkä malta odottaa lomahousujen päälle sujauttamista. Luulen, että perillä voi ihastella kukkia oikein urakalla. Myrskyä on tosin jo ikävä nyt, mutta hän nauttii mökkielämästä ihan parhaassa seurassa poissa ollessani.

Hyvää pääsiäisiäistä jo siis ennakkoon täältä sinne, Ilona

 

Joulukuu ja sen valotähdet

Joulukuu tarvitsee oman kuukoristeensa. Ajattelin ensin kokeilla perinteistä kranssia, mutta sitten Joulukuun ajatus vei mukanaa. Kuun pohjan leikkasin vapaalla kädellä piirrettyjen kuun ääriviivojen mukaan pahvista. Tukeva pahvilaatikko on hyvää materiaalia. Ensin mietin kanaverkkoa, mutta kotivarastosta ei sitä löytynyt. Kuun peitteeksi valitsin sypressiä, hyvin käy myös kataja tai oikeastaan mikä tahansa pienineulainen havu. Oksat katkoin noin kuuden sentin mittaisiksi. Kiinnittämisen aloitin kärjestä rautalangalla kiertämällä. Lopuksi liimasin Joulukuulle pukineeksi lasipalloja ja tuohesta leikattuja tähtiä.

Jäädytys jatkui valosarjakokeilulla. Pienet patterivalot upotin jääpalamuotin sisällä  olevaan veteen. Väleihin jäi vapaasti roikkumaan valosarjan kuparin värinen metallilanka. Pakastusvaiheessa jätin patteriosan roikkumaan pakastelokeron ulkopuolelle - siis jääkaappiin jäähylle. En osaa sanoa, olisiko pakastaminen sitä rikkonut. Ulos tarkoitettu sarja kestää varmasti jäädytyksenkin. Jäätähtivalot nostelin Joulukuun koristeiksi. Sen paikka on ulkorappusilla toivottamassa vieraat tervetulleeksi.

Hymyjä sinne Joulukuulle ;) Ilona

 

arvonta Tummuvien iltojen taikaa - kirja

Tummuvien iltojen taikaa - kirja on arvottavana Instagramissa ja Facebookissa. Kirja ennättää Postin Paten matkassa sinne jo loppukuuksi. Voittajalle kirjan lähettää Docendon kustantamolta Annika. Voit osallistua molempiin arvontoihin ja klikata myös ystäväsi mukaan, silloin voittajalle matkaa kirjoja kaksi. Tänään alkanut arvonta päättyy viikon päästä torstaina. Voittajalle sujautan viestiä heti arvonnan jälkeen.

Sisustusvinkkejä, ideoita, tarinoita ja lämpöä mahtuu kirjan sivuille lähestyvään jouluun saakka. Kirjassa asuu lämpö ja toivon hyvän olon seuraavan lukijan matkaa aina alusta loppusanoihin saakka. Kurkkaamaan pääset kirjan sisältöä tänne.

Annika sujautti kirjalle myös alekoodin tulemaan - MARRASKUU2021 koodilla tilatessasi kirjan Docendon verkkokaupasta saat alennusta tilauksestasi 20%. Alekoodi voimassa marraskuun loppuun saakka.

Ihania lukuhetkiä täältä sinne, missä ikinä sitten tummuvien iltojen taikaan uppoatkaan.

Iloa loppuviikkoon, toivotaan taivaalta lunta - Ilona

 

Kevätkuvaukset

 

On aivan ihana upota kevään tunnelmiin. Ilmassa on heinää, höyheniä ja perhosiakin. Välillä kuvauspaikan rakentaminen on ihan hurjan sotkuista, mutta eihän kukkia voi ilman multaa istuttaa. Tuntuu ihan hassulle, että viime viikolla kuvattiin vielä joulu ja pääsiäinenkin. Tänään ollaan jo ihan keväthuumassa ja orvokit kukkii. Minäkin unohduin kaiken keskelle haaveilemaan hetkeksi. Huopatöppöset vaihtui keltaisiin kumisaappaisiin hetkessä. Kuva voisi kertoa juuri nyt kaikki ajatukset. Ne ovat kääntyneet kohti aurinkoa ja tulevaa kesää.

Tulin poikkeamaan ja tuomaan kukkaset tänne maanantain kunniaksi. Odotettavissa on lämpöä, aurinkoa ja paaaljon kukkia. Aika ihanaa mennä kohti kesää.

Ilona

 

Äitienpäivälahja

Hienointa, mitä tiedän on olla äiti. Se, että olen saanut kasvattaa pienen ihmisen suureksi on koko elämä. Olen etuoikeutettu saadessani olla äiti. Huomenna teeskentelen nukkuvaa - kun teinini keittää kahvia ja häärää keittiössä isänsä kanssa. Se on hieman haastavaa, sillä aamuvirkku jo mieluusti pomppisi flanelleissaan jo kukon laulun aikaan. Oman äidin näen huomenna kaukaa - yritän välttää liikutusta. Miten voinkaan olla halaamatta? Yritän lukea äidille kirjoittamani runon - tiedän jo, etten onnistu ilman silmien vedestä täyttymistä. Erilainen äitienpäivä edessä. Jotain pysyy kuitenkin samana.

Rakastan kukkia - ehkä sen kuuleminen ei ole yllätys. Mies vie minut torille jokaisena vuonna näihin aikoihin tai sitten puutarhalle. Hän kaivaa rahapussin taskustaan ja kantaa kiltisti kaikki maailman kukat autoon. Ei sillä pussilla ole, kuin eleellinen merkitys. Samalla pussilla eletään jokaisena päivänä. Tavallaan se tunne, joka äiti- ihmisen valtaa kukkareissulla on tärkein. Kiikutan rapisevat kassini autoon ja multaa on ilmassa heti kotipihassa. Tämän vuoden väri on vaaleanpunainen - mikä voisikaan olla kauniimpaa.

On edessä hallaöitä ja tokikaan eivät kukkaseni selviä niistä ilman apua. Ne asuvat hallasten katoamiseen asti lasikuistilla. Aina, kun avaan oven tuoksu tulvahtaa vastaa. Olin unohtanut, miten hyvälle neilikka tuoksuu. Huomenna istun kukkieni keskellä aamukahvilla, sillä jonka tärkein ihmiseni on keittänyt. En jaksa ihmetellä, miten onnellinen olen - ollessani lapseni Äiti.

Niin kaunista äitienpäivää jokaiselle äidille ja niille, joilla lämmin sydän on.

Äiti

      Minä tiedän elämän kaunistaneen sinua. Aurinko on hellästi helmen harmaaksi muuttanut hiuksesi. Tuuli on saanut askeleesi hiljenemään, nyt se kantaa sinua voimallaan. Nauru on jäänyt kasvoillesi asumaan, se on jättänyt uurteensa muistoksi onnellisista hetkistä. Silmissäsi kimaltelee kastehelmien kauneus. Viima ja kylmyys on kadonnut lämmössäsi.

Äiti anna minä kävelen hetken vieressäsi, annan auringon kullata hiuksesi, astelen kanssasi läpi aamukasteisen nurmen - istun viereesi puron reunamille lämmittelemään. Sana äiti on kaunein sana maailmassa - kuuntele niin kuiskaan sen korvaasi hiljaa-

Äiti

Ilona