Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uusi elämä. Näytä kaikki tekstit

2. tammikuuta 2019

Älä koskaan mieti kaadutko, ajattele vaan, että osaat lentää!









On varmasti se aika, jolloin me kaikki haaveilemme tulevan vuoden seikkailuista, toteutuvista unelmista, matkoista ja onnistumisista. Vuosi sitten istuin kirjoittamassa tekstiä, jossa lukee kortin sanat. Ne on kirjoitettu meille haaveilijoille. Tulevana vuonna pitäisi hypätä, uskaltaa kiihdyttää vauhdin kurvissa hurjaksi, mennä suin ja päin uuteen sekä olla rohkea. On aikoja, jolloin seinä tulee vastaan tai kaadutaan kurvissa. Aina ei voi vaalealla tukalla onnistua, ei kovinkaan usein tosiasiassa ;) Olen silti päättänyt elää tulevan vuoden viimeisen kortin ajatuksella. Mitä sitten, jos onnistutaan tänäkin vuonna kaatumaan - elimme kuitenkin täysillä.


On ihan äärettömän hienoa allekirjoittaa nimensä näiden Karton korttitehtaan kanssa tehtyjen korttien alle. Tänään jäin lukemaan tekstiä Karton sivustolta. On upea olla osana heidän korttiensa tarinaa tänäkin vuonna.

"Suomalaisten tunteiden tulkki

Olemme olleet osa suomalaisten iloa ja surua, arkea ja juhlaa joka niemessä ja notkelmassa."

- Karto-



Näillä ajatuksilla kaikkein kauneinta vuotta sinulle,

Ilona

1. huhtikuuta 2016

Miten meni noin niin kuin omasta mielestäsi ;)






Lapsen suusta kysymys on melkoisen huvittava . Viimeiset viikot olen ollut kävelevä katastrofi - flunssa, korvatulehdus ja kuume kaatoivat minut viimein. Oikeasti olen aina ollut sitä mieltä, ettei työnmitali kimalla kuin kulta, jos kirkkaus on omista silmistäsi häipynyt. Minusta oma työni on ihan ihana, mutta en jäin miettimään mennyttä - kaikkien kuuluu sairastaa, ilman huonoa omaatuntoa.
 
Hmm, minun mielestäni olen nousemassa oman elämän huipulle - uskalsin sairastaa :). Nyt kipaisen saunaan, istun hetken siivotussa pukkarissa - huomenna paistaa aurinko :)
 
Ilona

Ps. en suostunut kuvaamaan teille pyykkiröykkiötä ;)

4. tammikuuta 2016

Ajatuksia laihduttamisesta


Kirjoittelen tänään laihduttamisesta - en yleisellä tasolla vaan siitä, mikä minusta osuu kohdilleen. Minusta kaikki on pitkälti puhdasta matematiikkaa. Jokaisessa pussissa, jonka tyytyväisenä tyhjennän lukee herkkuihin kätketty kalorimäärä. Jos lasken päivässä tarvitsemani kalorit ja lasken syömäni kalorit pitäisi onnistuneen lopputuloksen tuoda tullessaan katoavia kiloja.
 
Eihän se nyt niin yksinkertaista ole - tiedetään, tiedetään ;). Paino ei aina putoa vaikka päällään seisoisi. Välillä ja joskus jatkuvastikin on tehnyt mieli kimmota kahvakuula pihan perille ja repiä verkkarit palasiksi. Kirjoitankin tähän ylös kaiken, jonka uskon vaikuttavan ainakin omaan motivaatioon. Nämä ovat siis minun kokemuksiani - joku saattaa olla ihan muuta mieltä. Tämä kirjoittelija yrittää täällä ryhdistäytyä lomarepsahduksista. Ratsu Reimakin (lue kuntopyörä) on kaivettu pölyn seasta. Juuri katselin kaloreita kuluneen kahden banaanin verran kahdenkymmenen minuutin hikisellä retkellä Reimani kanssa ;).
 
Minusta siis...
...tunnin välein työpisteeltä nouseminen ja pieni hyppelö pitää aineenvaihdunnan liikkeellä.
...nopea sykkeen ylös vetäminen ja taas takaisin palauttaminen polttaa rasvaa tehokkaasti.
...kaloreita laskemalla voi laihtua - ensin se saattaa sattua, mutta sen jälkeen siihen tottuu.
...liikunta vie mennessään myös sohvaperunan.
...veden juonnilla käynnistyy aineenvaihdunta.
...aineenvaihdunnan käynnistyminen auttaa laihtumaan.
...hiilihydraatteja saa syödä.
...alussa kannattaa olla melko ehdoton - herkkupäivä kerran viikossa ei anna lupaa syödä kerralla viikolla hukattuja kaloreita.
 
Vähäkalorisista olen löytänyt muutaman ihan lempparin, joita suosittelen kokeilemaan. Leivän ystävän armahtaa Ruthin revittyjen pieni kalorimäärä. Makean kaipuuseen saa hörpätä ilman tunnontuskia Marlin sokeritonta Juissia.
 
No, mutta täällä on ryhtiliike käynnistymässä. Tänään kuntopyörä ja huomenna uimaan. Ei enää suklaata, ei hampurilaisia - ei ainakaan pariin viikkoon.
 
Tsemppiä sinne samoissa ajatuksissa pyöriville,
Ilona



19. joulukuuta 2015

Hiutaleköynnös










 
Huh, mikä viikko - miehelleni juuri totesin, että en olisi maanantaina arvannut - mitä kaikkea viikko tullessaan tuo. Tästä kaikesta kerron teille joskus myöhemmin.
 
Tänään meillä on vietetty koululaisen juhlaa. Tämä äiti halkeaa ylpeydestä - joskus ihan sattuu äitinä olemisen upeus. Meillä mies kuvaa pönötyskuvat äidistä ja lapsesta aina juhlan aikaan - minulle se on tärkeää, haluan muistaa niistä jokaisen.
Instagramiin kuvan jo innoissani sujautinkin.
 
Juhlan jälkeen palelin paljain käsin sitomassa köynnöstä vanhojen puuovien ympärille -  kohmeiset sormet taitaa olla tämän työn jännittävin osuus ;).
 
Köynnöksen ympärille tuli Airamin hiutalevalot - minusta tosi kauniit. Muutaman pöydälle unohtuneen punaisen omenan sidoin köynnöksen somistukseksi ja jäin hetkeksi lumisateeseen seisomaan. Taakse jää nopeasti vanha - uusi vuosi ajatuksineen on jo tulevaisuus.
 
 Viikon jälkeen voin todeta elämän yllättäneen, minun punastuneen, jännittäneen ja ehkä änkyttäneenkin - hymyilen jokaiselle menneelle hetkelle ;).
 
 
Ilona

23. syyskuuta 2015

Uusi elämä - huh!











Huh, miten vaikea onkaan laittaa kuvia itsestään tänne. Mutta lupaus on lupaus. Viime vuonna tänään tähän samaan aikaan päätin aloittaa uuden elämän. Olen tosin päättänyt niin sen sata kertaa aikaisemminkin. Olen tainnut rehellisyyden nimissä olla laihdutuskuurilla koko elämäni.

 Aloitin kuvien laittamisen niistä, jotka eivät niin sattuneet - viimeiseksi jätin kirpaisemaan vanhimmat. Vuoden aikana painoa on pudonnut kymmeniä kiloja (saa lukea 33kg) - en tuossa viimeisessä kuvassa ajatellut niin paljon ylimääräistä minulta löytyvänkään - peilisokeus pelasti harmitukselta.
 
Vuoden varrelle mahtuu taistelua, kipeitä lihaksia ja opettelua uuteen elämään. Kerroinkin jo niistä riippuvuuksistani Pepsiin ja kalkkunanakkeihin. Tänään addiktioihini kuuluvat myös lenkit. Niiden kanssa olen välillä ollut hurjan ehdoton ja saattanut hujahtaa välillä älyttömyyksiinkin. Nyt annan itselleni armoa ja pidän liikunnasta lepopäivän tai kaksikin siitä sen somemmin syyllisyyttä kantamatta. Herkkupäivät ovat viikonlopulla - syön pitsaa ja suklaatakin.
 
Paras kannustin matkan varrella on ollut uusi takki, joka ei mahdu päälle ;). No, lisäksi tietysti terveys. Oman sukuni rasitteet pyörivät diabeteksen parissa. Ulkonäköä en suostu tähän listaamaan, koska samalla tavoin minua kohtelevat tänään oikeat ystävät ja rakkaat. Monta tsempitystä olen saanut matkan varrella - kiitos! Ne ovat tulleet niin tosi tarpeeseen. Puolen vuoden välietapin jälkeen kävimme miehen kanssa yhdessä kuntosalilla kuurin, joka kieltämättä auttoi uudelleen motivoitumiseen. Löytyihän ne lihaksetkin sieltä :).
 
Muuttuiko elämä - varmasti! En väitä olevani onnellisempi tänään, mutta terveys on sellainen asia, jonka tahtoisin säilyttää. Sairaudelle ei tietysti mitään voi, mutta minun tapauksessani minulle annettiin vaihtoehto paeta väistämätöntä.
 
Niin tsemppaan jokaista naista lenkkipolulle tai kuntosalille - ne hikipisarat eivät koskaan valu hukkaan.
 
Ilona
 

30. huhtikuuta 2015

Williä Wappua sinne





 
Williä Wappua tulin toivottamaan teille;) Täällä on pakattu jo kassit valmiiksi ja meidän auto kääntyy kohti ystävien kotia. Juhliin osallistuvat lapset, koirat ja tietysti mekin. Luvassa on brunssia, paukkuserpentiiniä, torven töräyttelyä - ihan parasta seuraa.
 
Tänään ikään kuin varkain päälle sujahti punaista - voi kuinka ikävä tätä väriä on ollutkaan. Hiuksiinkin innostuin letittämään höyheniä - on ainakin hyvä syy olla ihan kanamainen nainen :). No, mutta täällä ollaan valmiina retkeen torvien ja pelien kanssa - koettakaa kestää ystäväiset meitä.
 
Selatessani kuvia löysin mummoni ottaman vappukuvan. Törrötellä piti silloin illan torvisoitteluita varten valmiiksi - pitäisiköhän sitä treenata varmuuden vuoksi tänäänkin. Huulet siis törrölleen - eihän siitä haittaakaan voi olla ;).
 
 Nyt sinne ihanat toivottelen ihan Williä Wappua!
 
Ilona
 
 
 

22. huhtikuuta 2015

Kirpputorivaatteita ja trendiaallon pohjalla ;)







 
Täällähän sitä taas hymyillään ;). Minun vaatekaapissani on tällä hetkellä vain valot - en ole sitä päivittänyt uuteen kaiken tämän hössäkän keskellä. Olen myös sitä mieltä, että kirpparivaatteet ovat aivan yhtä hyvä vaihtoehto vaatekaappia täyttäessä. Minunkin päälleni sujahti tänään kirpparilta ostetut vaatteet - kahden euron farkkupaita ja kolmen euron farkut. 
 
Trendiaallon pohjalla tajusin tänään olevani kuunnellessani aamulenkillä soittolistaani puhelimesta. Saatan onnellisena tepastella kotikaupungin katuja Siltsun, Stigin, Alexander Rybakin ja Pikku-Oravien tahtiin. Oravien laulua oli lapsi laittanut listalleni - kuulostan kuulemma keväthuumassa hoilaillessani juuri tuolta - teidän onneksi laulan vain sisätiloissa ;). 
 
Syy kuitenkin kuviini on se, että päätin aloittaa hiusten kasvattamisen. Olen kyllä kuullut, että sellainen ei niin vain onnistu kikka kolmosilla. No, nähtäväksi jää, onko hiuksiini laittamilla shampoolla ja hoitoaineella merkitystä. Tässä on siis lähtötilanne ja kurkataan tulosta sitten muutamien viikkojen päästä.
 
Tästä kappaleesta niin tykkään - tykkään - äänet kaakkoon!
 
Ilona
 
 

17. huhtikuuta 2015

Mites tässä kävikään








 


 
Voi, antakaa jo valmiiksi anteeksi nämä minun kuvani ;). Minähän olen sellainen nelikymppinen nainen, ja en siis täydellinen. Kaikesta huolimatta minun kuntoremonttini lähentelee loppuaan ja olen ihan tosi onnellinen. Kuntokeskuksen kanssa vietetty aika on ollut ihan hurjan hienoa. Lupasin pudottaa painoa tammikuusta sen kymmenisen kiloa ja onneksi olen tuossa lupauksessa pysynyt.
 
On mukana ollut huonoja päiviä ja hyviäkin. Joskus se sana jaksaa, jaksaa on kuulostanut - en jaksa, en vain jaksa- sanoille. Tänään kyykkään  Taavin ohjeilla mökkimaisemissa. Treeni on portaissa juoksemista, ylämäessä kyykkäämistä ja kahvakuulailua - ihanan simppeliä tälle blondille.
 
Silloin kun en kuntosaleile - kävelen. Ihan mahtava on tämä ilmaiseksi puhelimeen ladattava ohjelma, joka laskee nopeuden, kilometrit ja kaloritkin. Voin myöntää olevani ihan hurahtanut  tähän - kannattaa kokeilla.
 
Luulen olevani koukussa - urheilu ja tämä elämä on vienyt tämän tytön nyt mennessään - paluuta ei taida olla ;).
 
 
Nähdään siis siellä lenkkitiellä,
Ilona
 
 

3. huhtikuuta 2015

The treffit ;)

 













 Kuulkaas täällä ollaan ihan valmiina The treffeille ;) Äiti-ihmisenä treffailu oman miehen kanssa on niin harvinaista, että päätin tuulettaa ihan täysillä. Toinen syy tuuletukselle on tietysti tavoitemekon päälle sujauttaminen sen hankin Lumoan verkkokaupasta. Sivuille eksyin lukiessani heidän ajatuksensa siitä, että jokaisen naisen pitäisi omistaa pitsimekko. Minä en ole sellainen mekkotyyppinen ja minusta ei sellaista taida tulla, mutta tämä ihanuus on jotain ihan muuta - lumoava. Sen päälle sujahtaa meidän paikallisesta Sirkun kaupasta ostettu nahkatakki ihan täydellisesti. Tykkään tosi paljon ja olen tietysti innoissani mieheni kanssa treffeilystä. Meidän askeleet käy tänään katsomaan Sami Hedbergin esitystä tänne perähikiän Kartano Kievarille. Myönnän tuon miehen huumorin uppoavan ihan täysillä ja tietysti omanikin ;). Aiks, nyt mä meen mun miehisen kanssa, ja niin nautin jokaisesta hetkestä.
 
Nähdään,
Ilona


4. helmikuuta 2015

Kuntotestailua ja kivoja uutisia


 
Aiks, taas sattuu :). Taavi odotti meitä aamutuimaan täällä - reippaana ja valmiina piiskaamaan meitä kuntotestin merkeissä. Hassua, kuinka hurjasti sitä piiputtaakaan näillä lihaksilla. Tämän päivän tulokset ovat siis vertailukohtia neljän kuukauden päästä tapahtuvan testin tueksi. Nyt kyykkäämisen, polkemisen ja painojen heiluttelun jälkeen tajuan edessä olevan hieman hommia - kuntosaleilu siis jatkukoon. Olen muuten huomannut jo kaipaavani salille, jos taukoa tulee liikaa treenailuun - mitä mulle tapahtuu ;).

Kuntoilun myötä on ravinto-ohjelmakin tullut tutummaksi. Olen luvannut yrittää toimia ohjelman mukaan ja välttää liian pientä kalorimäärää - lihaksiston vahvistamiseen tarvitaan rakennusaineita - näin blondille teroiteltiin. Taavilta saaman vinkin yllyttämänä lemppariherkuksi on juuri nyt noussut rahka tai Ehrmannin rahkajogurtti, joka saa makua muutamasta korkillisesta Fun Light-mehusta - siinä ihan paras maku on tutti frutti.
 
Ne kivat uutiset tulee tässä. Tuolla meidän kuntosalilla siis Ääneseudun Kuntokeskuksella on avoimet ovet 14.2. Silloin pääsee kuntosalille, ryhmäliikuntatunneille ja mikä parasta maksuttomaan kehonkoostumusmittaukseen kuntosalin tiloissa. Tuota mittausta suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle, siitä selviää oman kehon kunto tehokkaasti. Mittaus kertoo rasvan ja lihasten suhteen kehossa ja samalla se paljastaa lihasten todellisen kunnon. No, minä aion mennä tähän taas hetken kuntoiltuani - sillä paljastuu oikeasti olenko vain nojaillut kuntopyörään vai oikeasti tehnytkin jotain.
 
Ilona
 
Yhteistyö

16. tammikuuta 2015

Äiti-ihminen kuntoilee






Kuvat: Maija Lahtinen
 
 
Täällä äiti-ihmisen kuntokuuri edistyy pienin askelin- tämä ihan kirjaimellisesti. Kävely on tällä hetkellä jalkatreenien jälkeen lievästi sanottuna kivuliasta. Nukkumaan meidän yläkertaan kiipeän seiniä pitkin haparoiden. Suuret lihakset ovat kuuleman mukaan löytyneet ja tälle se tuntuu - apuah! Viimeisin treeni kohdistui siis alavartaloon.  Kahvakuularata, painoliiveillä toteutettu vatsalihasharjoittelu ja painoissa poljettu spinning-pyrähdys riittivät puuskutukseen ja hikeen. Pt Taavi on vääntänyt meistä viimeisetkin hikipisarat - unissakin kaikuu tsemppaukset: "jaksaa, jaksaa, menee, menee ja vielä yksi" ;).
 
Ääneseudun Kuntokeskuksella on harjoitehuone, jossa olemme viettäneet viimeiset treenipäivät - puuskutus on siis jäänyt suljettujen ovien taakse. Tänään meidän vapautetaan laitteisiin - ystäväni lähinnä pelkäävät joutuvatko he hakemaan minut pois niihin itseni solmittuani. Ehkä Janne ja Taavi saavat minut irrotettua käsien rampatessa.
 
Lupasin miettiä kohdaltani asiaa, mille tuntuu mennä kuntosalille ihan tavallisena tallaajana - olisiko täällä ympärilläni vain lihaksikkaita, täydellisiä kuntoilijoita. Harri kertoi meille ylpeänä luotsaavansa kuntosalia, joka on kaiken ikäisille, kokoisille ja näköisille tarkoitettu. Vaatehifistelyä ei tarvita - vain halu liikkua. Meidän treeniaika on aamulla ja sisälle tullessani ympärilläni pyörii +75 kuntoiluryhmä ja äijäjumppaan tulijat - en siis tunne itseäni ulkopuoliseksi venytellessäni trikotseissani ;). Toki salin puolelta löytyy kaikki vartalotyypit - onneksi. Mukaan mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuntosalikirosana menettää minun kohdallani merkityksen - tasainen kilinä ja oma puhina ja puuskutus vie loput pohdiskelut mennessään, kaikki kuntoilijat keskittyvät omaan suoritukseensa.
 
Nyt tää tyttö nostaa jalat ylös hetkeksi, ja kimpoilee illalla venyttelemään jalkojaan pakkaslenkille.
 
 
Tarmokasta perjantaita sinne,
Ilona

 Yhteistyö
 
Ps. hipsutelkaa Tiinan blogiin osallistumaan arvontaan
 

                             Painoliiveillä jalkaharjoittelua
                              Taavi suunnittelemassa kuntoilujuonia ;)


                 Kahvakuularata                                         Lisää painoa liiveihin