Ihana Talven henki- arvonta

Voi, mille tuntuu kurkata Talven henki - kirjan sivuille ja upota hetkiin kauneimpiin. Ihana arpoa kanssanne kirja, jonka sivut on hellästi sinetöity.Osallistua voi kommentoimalla - :)

Talven henki- kirja on pian painossa ja teillä sylissä luettavana. Kirjaa lukiessasi toivon tunteen tarttuvan sinuun ja kotisi täyttyvän lämmöstä - talven hengestä. 

 Kirjan sivuilla tunnelmoidaan joulun ja talven kodeissa. Ideoita pursuilevat sisustajat jakavat sinulle parhaimmat ideansa. Kauneutta katsellaan niin Lapissa, kuin kotisohvallakin. Jo syksyllä korit heiluvat metsissä, rannoilla ja pelloilla. On aika kerätä talteen kauneimmat asetelmamateriaalit. Joulukuussa kukaan ei pidä sinua hassuna, uskoessasi Joulupukkiin. Kirja on retki talven tunnelmiin ja hyvään oloon. Arvontoja blogin lisäksi on käynnissä täällä, täällä ja Instagramissa. 

Ihania lukuhetkiä minulta sinulle, Ilona

 Kirjan voi tilata ennakkoon ilona.pietilainen@hotmail.fi 24,90 e

 

Jäätävän kaunista

Ihan pienenä tyttönä tämä mystinen paikka oli valtavan suuri. On se toki sellainen näin isonakin tyttönä. Hitonhauta on kotipaikkannan läheisyydessä oleva luonnonsuojelualue. Kesällä sen putoukset virtaavat vapaana,  mutta silti siellä on ikuinen lumi - Hitonhauta. Ainakin lumi on rotkon pohjalla sulamattomana pitkälle kesään saakka.  Isänikin kertoi jo tarinaa tästä sekä Hitto-nimisestä menninkäisestä, joka säikäytteli varsinkin pieniä tyttöjä rotkon pohjalla. Arvatkaa vaan uskoinko - no tietenkin. Jos kallioita katsoo tarkkaan on niissä menninkäisen kivettyneet kasvot.

Tarinoiden pitää jatkua, Hitonhaudalle olen tuonut poikani jo useasti ja nyt Myrskyn ensimmäistä kertaa. Myrskyn tassut ovat jo tottuneet retkipoluille, kansallispuistoihin ja luonnonsuojelualueisiin. Hitonhauta ei ole se kaikkein helppo kulkuisin. Rotkon pohjalle vajotaan kieli keskellä suuta. Liukkaat polut ovat haaste tai ainakin hidaste. Välillä koira oli napattava syliin ja laskeuduttava alas pyllymäkeä.

Uskomaton tunne hiipii rotkon pohjalla. Jääpatsaisen peittämät kalliot ovat lumoavat  - vaikka aurinko oli sulattanut ympäröivät metsät paikoitellen. Niinpä minä jälleen kerran kerroin tarinan Hitto - menninkäisestä. Onneksi olen jo iso tyttö ja menninkäinen ei ehkä tohtinut minua säikytellä enää ;).

Rotkon pohjalta valoon nousu on yhtä haastava, kuin sinne laskeutuminenkin. Meidän retkiryhmä valitsi hieman poikkeuksellisen poistumisreitin. Sen varrelta löytyi metsäpuro. Vihdoin polutkin päättyivät, eikä enää ollut jäljellä muuta - kuin suuntavaisto. Ehkä saattoi uskokin rakoilla, mutta sitä nyt ei enää päivän jälkeen muista ;). Polun löytyessä jälleen oli housut läpimärät, takki tyhjä ja hymy huulilla. Perheelle lupasin olla kertomatta enää yhtään tarinaa vähään aikaan. Mutta olenhan minä jo kartoittanut seuraavan retkeilypaikan - odottakaa vaan housujen kuivamista ja olen valmiina taas.

Aurinkoa retkiinne, minne ne sitten ikinä suuntautuvatkaan - Ilona

Lumoutunut!

Olen aivan varma, että olen uponnut satumaiseen maailmaan. Muutaman kerran olen nipistänyt itseäni - epäilen, ettei tämä voi olla totta. Lumimyrsky on sekoittunut auringon paisteen kanssa sekaisin, miten ihmeessä ne voivat olla taivaalla samaan aikaan.

Nuotiopannukahvin kiehuessa olen kuunnellut hiljaa tarinan koirasta nimeltään Kulkuri. Tiesittekö, että koiravaljakon veturit ovat älykköjä, keskellä juoksee nopeus ja takana voima. Jos koirat tarvitsevat vetoapua he vilkaisevat ajajaan nopeasti - silloin sinä autat työntämään valjakkoa eteenpäin. Pääsin näitä upeita eläimiä aivan lähelle, niin lähelle - että sama auringonsäde paistoi molemmille. 

Moottorikelkkojen avulla katosimme jylhiin tykkylumimaisemiin. Se, mille täällä näyttä - mikä tunne täällä herää on uskomaton. Tarinat tekevät matkasta satumaisen. Upeita ihmisiä, sellaisia - jotka aidosti välittävät tästä luonnosta ja eläimistään. 

Huski kantaa sisällään perintöään. Se on luotu juoksemaan. Riemu näkyy valjakoiden koirien silmistä. Huskien lauman omistaja kertoi, ettei niitä voi kukaan omistaa - ne omistavat sinut. Kysyessäni lempikoiran tai koirien nimiä sain vastaukseksi miltei sata nimeä, joilla jokaisella on tarina. Ruska tai Kulkuri ei saa koskaan yhtään herkkua salaa - vaan jokainen koirista saa omansa. Vain sellaista lauman johtajaa voi koira kunnioittaa ja katsoa ylöspäin.

Illan satumaisen valon kietoutuessa tuntureiden ylle voi vain ihmetellä, miten kaunista täällä onkaan.

Ilona

Täydellinen talviretki!

 

Viikonlopun retkipäivä kumoaa väsymyksen ihan täysin. Blondien lyödessä yläfemmat jäällä ei oikeastaan ole millään muulla mitään väliä. Ei liene yllätys ole kiintymykseni Neilikkaan, tuon karvakuonon kanssa touhutessa tulee pelkästään hyvälle tuulelle. Jäällä kävellessä ja toppapöksyjen kahinaa kuunnellessa syntyvät omat parhaimmat talvimuistot. Oletteko miettineet koskaan, miksi ihmeessä nuotiomakkara maistuu paremmalle juuri kirpakan kauniissa talvisäässä? Neilikan paras taktiikka makkaran kerjäämisessä on lähes vastustamaton katse suoraan silmiin - millään en ole ikinä sitä kyennyt vastustamaan. Pakkasretken jälkeen koiruus löytyy kotisohvalta nukkumasta. Tunnustan nukkuvani pienet päikkärit parhaan ystäväni vieressä, hellä lipaisu poskesta kertoo karvakuonon onnesta.

 

Halaukset tulevaan ystäväinpäivään!

 

-Ilona-