Parhaita päiviä

+

 Miten paljon valoa lumi onkaan tuonut mukanaan. Täällä on vietetty ihan parhaita hetkiä perheen kanssa. Tutut lenkkipolutkin näyttävät aivan uusille. Puut heijastelevat yhä järven pinnalta lumikuormassaan. Ensi viikolla vesi on jo ehkä jäätynyt. Punainen pieni hirsitalo on kotikaupungin vanhimpia rakennuksia. Se on rakennettu 1800-luvulla Hiskias- nimisen myllärin myllyn läheisyyteen leivintuvaksi. Joskus väistämättä miettii, mille Hiskiaan jauhamasta jauhosta leivottu leipä maistuikaan.

Vuosi on alkanut täällä kahvitta, siinä ehkä suurin muutos arkeen. Aamupala muuttui kaurapuuroksi - ja ateriarytmikin on heittänyt kuperkeikkaa. Nämä eivät kuulu tämän vuoden lupauksiin, mutta ne tuntuvat nyt oikeille valinnoille. Lupaukset sen sijaan ulottuvat kotiin ja perheeseen - aikaa perheelle toivon tähän vuoteen paljon. Kalenterista olen viivannut yli ne asiat, jotka veisivät liikaa aikaa tärkeiltä asioilta - perheeltä. 

Ehkä lupaukset eivät toteudu aina kokonaisina. Onneksi on kuitenkin aika lupauksille, etteivät tärkeät asiat unohtuisi arjen pyörteisiin. Onneksi on uusi vuosi - täytettäväksi mahdollisuuksilla, unelmilla ja haaveilla.

Jännittävää alkanutta vuotta sinne - ehkä nähdään retkien varrella, Ilona

 

Talvinen makuuhuone

Talvella täällä tulee ihan väistämätön tarve käpertyä peitteisiin ja tyynykasaan. Harrastuksiini kuuluu kovin aikaisin nukkumaan meno. Harvoin keikun hereillä kymmenen jälkeen. Myrsky hiipii jo yhdeksältä viereeni lukemaan ja ottamaan pikkuruisia iltatorkkuja. Mitä pehmeämpi paikka, sitä mukavampaa näyttää koiruudella olevan. Kynttilöitä me ei silloin polteta, mutta yövalot ja pienet jouluvalot ikkunoissa palavat - ne unohdin kokonaan sytyttää kuvaan. 

 Illan kääntyessä yöksi Myrsky hiippailee lattialle omaan sänkyyn. Hänellä on tapana nostaa takatassut seinää vasten ja nukkua selällään. Tyytyväinen maiskuttelu on luultavammin merkki lempeistä unista. Minä en sentään nosta jalkoja seinää vasten - tietääkseni ainakaan ;).

Minusta makuuhuone on täydellinen, jos saan upottaa aamulla varpaat lämpimään mattoon. Peittoja sängyssä on monta. Puhtaiden lakanoiden  - päivä on minusta paras. Jos saan valita sujautan peitteiden päälle hotellimaisia lakanoita ja valkoisia tyynyliinoja. Aamulla venyn sängyssä niin kauan, että Myrsky saapuu aamulenkiltään takaisin valon nopeudella. Pienet aamuhalit ja herra on valmiina sinkoilemaan lapsen kanssa joulukalenterin avauspuuhiin.

Aika jännittävä elämä - eikö vain ;). Arki se on ihmisen parasta aikaa, Ilona

 

Oi, nyt se on perillä

Olen ensimmäiset kuvat ottanut vuosi sitten. Siitä alkaa tarina, sellainen lämmin ja lempeä, tunnelmia, koteja, ihmisiä ja eläimiä täynnä. Sen nimi on Talven henki - Anna joulun tulla. Tänään avasin kannen hellästi, ihan kuin näkisin kaiken ensi kertaa. Sille se tuntuu, hyppään sivuille - enkä kuule tai näe sen jälkeen muuta. Muistan, kuinka pohjoistuuli puhalsi yli lakeuksien ja mille tuoksui kodeissa joulu. 

Aina kirjoittaessani ja kuvatessani toivon, että luettuaan tarinan ei sitä voi koskaan unohtaa. Minä en unohda kauriin katsetta lumisessa metsässä tai poron kumarrusta 30 asteen pakkasessa. Kirjan sivuilla vieraillaan pohjoisessa, etelässä, lännessä, idässä ja ihan keskelläkin Suomea. Viimeiselle sivulle päästyäni pyyhkäisen silmiä, miten onnekas olenkaan saadessani kirjoittaa sinulle kirjan sivujen tunnelmista. Kirjan tarinat, ne eivät häviä koskaan - vaikka sivut kellastuisivat vuosien aikaan jää tarina elämään.

Kumarrus - se on viimeisellä sivulla sinulle lukijani ja teille jokaiselle, jotka mukanani olitte talven ihanassa seikkailussa.

"Nyt tiedät tarinan pakkasukosta ja olet nähnyt vilauksen Joulupukista. Matka tuoksui piparelle, ja lämpö saattoi tulvahtaa tarinoiden mukana villapaidan alle.

Oman kodin elämä on tänään tässä. Myrsky heilauttaa huomaamatta tassut olkapäilleni ja nuolaiseen nenänpäätäni. Se on hänen tapansa rakastaa. Aamulla Myrsky kiitää takaisin peittojen väliin vähintään 200 kilometrin tuntivauhdilla. Tuliaisena saattaa olla keppi tai käpy - mahtavia aarteita. Annan oman käteni viipyä hetken mieheni kädessä ja halaan pitkäksi venynyttä poikaani. Näistä hetkistä syntyy joulu.

Tässä tunnelmassa kirjoitan kirjan viimeiset sanat. Niiden muodostuminen lauseiksi on kuin helminauhan rakentumista. Tuon helminauhan päättää kiitollisuus.

Toivon, että talven henki tavoitti sinut. Muista unohtua katselemaan alas leijailevien hiutaleiden kauneutta. "

I

Ilona
 

Ihana Talven henki- arvonta

Voi, mille tuntuu kurkata Talven henki - kirjan sivuille ja upota hetkiin kauneimpiin. Ihana arpoa kanssanne kirja, jonka sivut on hellästi sinetöity.Osallistua voi kommentoimalla - :)

Talven henki- kirja on pian painossa ja teillä sylissä luettavana. Kirjaa lukiessasi toivon tunteen tarttuvan sinuun ja kotisi täyttyvän lämmöstä - talven hengestä. 

 Kirjan sivuilla tunnelmoidaan joulun ja talven kodeissa. Ideoita pursuilevat sisustajat jakavat sinulle parhaimmat ideansa. Kauneutta katsellaan niin Lapissa, kuin kotisohvallakin. Jo syksyllä korit heiluvat metsissä, rannoilla ja pelloilla. On aika kerätä talteen kauneimmat asetelmamateriaalit. Joulukuussa kukaan ei pidä sinua hassuna, uskoessasi Joulupukkiin. Kirja on retki talven tunnelmiin ja hyvään oloon. Arvontoja blogin lisäksi on käynnissä täällä, täällä ja Instagramissa. 

Ihania lukuhetkiä minulta sinulle, Ilona

 Kirjan voi tilata ennakkoon ilona.pietilainen@hotmail.fi 24,90 e

 

Talvea etsimässä

Luminen talven satumaa on niin kovin katoavaista. Viikonloppuna sellainen tallentui Sumiaisten mökkitunnelmissa. Välillä pitää ihan miettiä, voiko kaikki kauneus olla totta. Rannassa kutsuvasti loimutteleva tuli, jonka päällä porisi ihan parhaimmalle maistuva kalakeitto. Pikkuruinen saunamökki ja sen sininen ovi kutsuvasti raollaan. Kaikki niitä asioita, jotka talvi nivoo kauneimmaksi.

Tänään lumen verhoama maisema on jo kadonnut, aivan kuin taikaiskusta. Onneksi talvi on ennättänyt löytyä jo monta kertaa. Sen unenomaiset tunnelmat on muistissa ja muistikortillakin. Miten hienoa onkaan, että meillä on neljä vuoden aikaa. Jokainen kaunis omalla tavallaan. 

Jään innolla odottamaan seuraavaa talvista seikkailua. Sillä välin kirjoitan. Välillä tarina alkaa yhdestä sanasta ja välillä pienestä tunteesta. Tänään innostuin Innalta saamastani viestistä, niin on tapahtunut jo monta kertaa. Joillakin on sellainen vaikutus, jäin samalla miettimään - voisitko innostua jostain? Lupaan ainakin kokeilla. Siitä ammentaa voimaa loppuviikoksi!

Ilona

Joulukuvauspäivä

On taas se aika vuodesta, että maisema muuttuu satumaiseksi. Linssin läpi katseltuna se on aivan upeaa. Pellot huurtuvat pakkasessa, hiutaleet pehmentävät maiseman ja viileys punertaa lasten poskia. Joskus lapsia kuvatessa - tai aika usein mietin, miten hienoa se onkaan. Saan kuvata sen ilon ja riemun. Sama tapahtuu eläinten kanssa. Tietäisittepä millaisia seikkailuja niiden kanssa onkaan ollut. Yksi äiti yllätti tyttärensä hänen kissansa kuvilla. Kissa oli hoidossa ja se tuotiin salaa studiolle leikkimään. Olisin toivonut olevani kärpänen katossa, sillä hetkellä jolla äiti jo miehen ikään ehtineestä kissasta lapselleen antoi. Joulukuussa kameran takana hiippailee lampaita, alpakoita, koiria ja kissoja. Minähän tahtoisin kuvata vaikka kamelin;).

Oma joulukuu täyttyy kotikuvauksista ja ihan hurmaavista retkistä joulukaupunkeihin. Sen lisäksi saan kuvata riemua rekiretkellä jo seuraavana viikonloppuna. Minä haluaisin kuvata sen riemun, jonka satumainen tunnelma saa aikaiseksi. Ja kyllä - olen kovin, kovin iloinen saadessani tehdä niin.

Ihanaa talviaikaa sinne, Ilona

Talven satumaisin kuvauspäivä vietetään 16 pv marraskuuta - Joulupukin reki on matkannut paikalle varmasti Napapiiriltä saakka 🤶✨Kuvaukseen voi varata aikoja niin pienet kuin suuretkin, sinulla voi hyvin olla karvaiset korvat tai pitkä kuonokin ✨Oman ajan voi varata soittamalla 0445122555 tai viestiä sujauttamalla. Kuvausajat alkavat heti sinisessä hämärässä klo 10 ja viimeinen aika on klo 15.00. Minikuvauksen aika on 20 minuuttia ja siitä talteen jää 2 käsiteltyä kuvaa, joissa on selvästi mukana talvista taikaa. Hinta kuvaukselle on 45 e. Täällä jo odotetaan ✨

Tehtävänä kuvata kylmyys

On totta, että rymyän kuvaamassa hankien keskellä,  siellä missä tiirikoidaan jäinen huussin ovi auki. Kameran akku hujahtaa kireillä pakkasilla hetkessä ja vilkkainkin muistikortti hidastuu vauhdissa.  Silti on ihan huippua nostaa kasvot viimaa kohti - pakkasessa on hieno taika. Joskus jopa haaveilen pohjoiseen muuttamisesta. En ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta vuodeksi.

Ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin emmin tehtävää, jossa pitäisi uhmata oikein tosissaan kylmyyttä. Se ei suinkaan tarkoittanut normaalia hankihyppelyä tai neljän tunnin pakkasen kestoa ;). Destination tuntematon vaatii kuukauden treenaamisen. Vain sen avulla voi olla varma, että selviän patikoinnista keskellä nietoksia. Treeni alkaa mahdollisimman aikaisin - luetaan kovimmalla mahdollisella pakkasella. Viimeisenä selkään lisätään rinkka.  Ripset jäässä, hiukset kuurasta harmaana ja tuiskun tuivertamana miettii joskus - olisiko ollut parempi jäädä takkatulen ääreen. Toisaalta taas jännittävä matka voi alkaa vain, jos pääsen läpi pakkasen. Silloin voi kameraan tallentua kuva kylmyydestä, joka on hurjan kaunis.

Tänään kuvataan kuitenkin sisustusta, siis lämpimiä tunnelmia teille sinne, Ilona