Aarteiden aarre

Tiedätte sen tuntee, joka tulee nähdessä jonkin esineen tai huonekalun. Sen, jota ei voi mitenkään unohtaa.  Sen näkee jo sille suunnitellussa paikassa muiden huonekalujen parina. Näin kävi täällä tämän pöydän kanssa. Sattumalta se osui silmiini Sasu`s Playhouse - verkkokaupassa. Käyn aina työmatkan Porvoon suuntaan sattuessa liikkeessä ihailemassa vanhoja aarteita. Nyt tiesin, että olisi mahdotonta hakea pöytä itse kotiin. Tänään se saapui kuljetuksella tänne. Vanhus oli vielä kauniimpi, kuin kuvissa. Ihan täydellinen aarre muiden huonekaluvanhusteni pariksi.

Pöytä jää olohuoneen ja keittiön väliin. Ajattelin sen toimivan aputasona juhlissa tai asetelmille vapaalla ollessaan. Nyt on ehkä käytävä vähän silittelemässä sen pintaa. Miten monta tarinaa pöydällä olisikaan kerrottavanaan.

Instagramissa uusia sisustustuulia enemmän.

Iloista viikkoa toivotellen, Ilona

 

Olohuoneen uusin vanhatar

Instagramissa kerroinkin seikkailusta tämän keinutuolin noutomatkalla. Ehkä se ei tuntuisi niin sopivalle, jos nouto olisi tapahtunut mutkat suorina. Tuoli on puoliksi kunnostettu, minusta täydellinen näin. Erikoiseksi talonpoikaisesineen tekee sen kolme jalkaa, pitkät jalakset keinuvat syvään, mutta rauhallisesti. 

Ensin sen paikka oli lasikuistilla, mutta siivoushetken tiimellyksessä valssasin sen kanssa aina olohuoneeseen asti. Saattaa olla, että jotain on olkkarista vietävä pois kalusteiden lisääntyessä. Tilaa huoneessa kyllä on, mutta ehkä peili voisi muuttaa mökille tai sitten ei ;). Onneksi sisustajalla on lupa vaihtaa mieltänsä, ihan yhtä usein - kuin sukkiakin. Valssataan siis huonekalujen kanssa huomennakin, ainahan voi yllättyä itsekin, mistä ne paikkansa löytävät.

Sisustusinnoissani keräsin omasta kukkapenkistä valkoiset pionit maljakkoon. Rankkasateet olisivatkin niiden terälehdet muutoin tuoneet alas.

Sateiden lomasta kirjoitellen, Ilona

 

Pääsiäisen pupukoristeita

Tänä vuonna päätin aloittaa viimeinkin pääsiäisen koristeiden valmistelun ajoissa. Luulen, että siihen on syynä aurinko ja tämä ihanasti lisääntynyt valo. Ja sekin, että minun  pitäisi pestä ikkunoita - mutta se kuulostaa paljon tylsemmälle, kuin pupukoristeiden tekeminen. Olkinen kranssi oli helpompi toteuttaa, eikä Puutarhurin Majalta tilatun pupukoristeen, pajunoksien ja munien kiinnittämiseen mennyt aikaa, kuin hetki. Hyvin siis olisin sen jälkeenkin ennättänyt pestä ikkunoita;).

Päädyin leikkaamaan piparkakkumuotin avulla piirrettyjä pupusia ensin tukevasta pahvista ja sen jälkeen vihertävästä lahjapaperista. Lahjapaperipuput liimasin pahvin molemmin puolin. Lopuksi pudotin liimapisaran töpöhännän kiinnitystä varten. Ehkä pupuja tulee vielä lisää köynnöksen verran, senkin tekeminen on oiva syy selättää siivoaminen. Jos ei halua pestä ikkunoita, ei tarvitse ;).

Hymyjä keskiviikolle - Ilona

 

Tulppaaneista kukkameri kääntelemällä

Oi, ihan ihanaa  - siis käännellä tulppaanin terälehtiä. Oletteko kokeilleet? Hieman jo parhaat päivänsä nähnyt marketin kukkakimppu kokee kääntelyllä muodonmuutoksen. Tulppaania on sen jälkeen vaikea edes tunnistaa samaksi kukaksi. Terälehdet kääntyvät maljakossa jo hetken viihtyneestä tulppaanista parhaiten. Uskomatonta, miten pieni kimppu täyttääkin ison maljakon. Ennen terälehtien kääntelyä leikkasin kukkiin uudet imukohdat. Nyt ne ovat viihtyneet käännetyissä kukissaan jo viikon.

Tänään piti hakea keltaisia ja hieman oranssejakin tulppaaneja - seuraavaksi ajattelin käännellä ne. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Kukat saavat ensin kaunistaa kotia ihan perinteisellä tavallaan. Hieman meillä miesväki naureskelee kukkien kääntelylleni. Voihan se olla koomistakin katsella pyörimistäni ja hyörimistäni tulppaanikimpun ympärillä. Suosittelen kokeilemaan - vaaleanpunaiselle kukkapilvelle on aina tilaa. Tämä pätee myös keltaisiin, oransseihin, lilaan, valkoiseen - tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan -väreihin.

Hymyjä, Ilona

 

Sisustusperjantai

 

Perjantait voisi hyvin kirjoittaa vapaapäiviksi. Heti aamulla on jo sisustusfiilis päällä - onko teillä? Jokaisena perjantaina pitää tyynykasoja siirrellä paikasta toiseen. Samalla saatan tanssahdella huonekalujen kanssa huoneesta toiseen - mies katsoo huokaillen yhä, vaikka sama touhu on jatkunut vuosien ajan. On ehkä hivenen vaikea ymmärtää, miksi pöytä ei vain voi olla aina samassa paikassa tai miten sohvan paikka paranee siirtämällä sitä muutaman kymmenen senttiä toiseen suuntaan. Tiedätte, mitä tarkoitan ;). Luulen, että tähän tautiin ei ole parannuskeinoa. On siis jatkettava vain sisustelua.

Tänään huomasin omistavani erikoisen paljon erinäisiä tikkaita tai portaita. Portaat ovat olleet lepäilemässä työhuoneessa, mutta tänään tsadaa ne siirtyivät olohuoneeseen. Edelleenkään ne portaat eivät vie mihinkään, mutta niiden askelmille on käyttöä. Niihin on ihan paras tehdä erilaisia rakennelmia sisustusperjantaina. Tosin sisustuspäivä voi toistua useamminkin, kuka näitä laskee ;).

Huomenna on joulu Kiteellä, mukaan pakkaan toppatakin ja karvalakin. Luulen lumivarustuksen olevan välttämätön. Ihanaa sisustusviikonloppua sinne, Ilona

Kynttiläillat

Ulkona tuiskuttaa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Juuri nyt en tiedä parempaa kotoilua, kuin sohvan syliin kääriytyminen peittojen kanssa. Myönnetään, olen jäänyt myös puhtaasti Netflix koukkuun. Lomalla tuli katsottua elokuva, kaksi vai viisikö sittenkin. Luulen kotisohvan korvaavan tällä hetkellä elokuvateatterin. Tarvitaan vain jääkylmää tai vaihtoehtoisesti kuumaa mustikkamehua, kynttilöitä ja lempisarja. Miehen otan toki kynttiläiltaa kanssani viettämään. Myrsky on paikalla kyllä ensimmäisenä herkkujen toivossa - häntä ei tarvitse erikseen pyytää. Mustikatkin kelpaavat kyllä paremman puutteessa.

Omiin sarjasuosikkeihin kuuluu ehdottomasti Virgin River. Los Angelesista Pohjois-Kaliforniaan muuttava sairaanhoitaja rakastuu paikalliseen ravintolan pitäjään. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista ja suhdedraama on meneillään. Sarjassa viehättää juonen lisäksi sen visuaalisuus, millaisessa mökissä sairaanhoitaja asuukaan.

Toinen sarja, johon voi upota talven iltoina on Sydämen Kutsumus. Se on ihana Kanadaan sijoittuva draamasarja. Varakkaan perheen tytär muuttaa opettajattareksi hiilikaupunkiin Länsi-Kanadaan. Rakkaus roihahtaa ratsupoliisiin. Rakkauden tiellä saattaa olla entisiä morsiamia kaiken muun lisäksi. Jokaisena iltana on katsottava yksi jakso. Jokainen niistä on oma tarina, joten on helppoa aloittaa seuraavana päivänä uusi.

Mitä sinä tykkäät valkata Netflixin kautta - vai oletko jo uponnut  VPN-palvelun kautta löydettyihin sarjoihin tai elokuviin?

VPN-palvelun pääsee kurkkaamaan vaikkapa USA:n sarja - tai elokuvamaailmaan. Vaihtoehdot tulevat Suomen tarjonnan lisäksi. Luulen, että meille jokaiselle löytyy sopiva sarja tai elokuva palvelun takaa. Minulle löytyi useitakin.

Netflix ja VPN-palvelu

Tunnelmallisia kynttiläiltoja täältä sinne, Ilona

         Kaupallinen yhteistyö: VPN-yhteydet.fi/Netflix

Olohuoneen uudet tuulet ja antiikkipaljastus

Olohuone on kokenut myllerryksen. Iso kaappi on löytänyt uuden isomman kodin, jossa se viihtyy kuuleman mukaan kovin hyvin. Kaapin lähteminen aiheutti uuden, vanhan etsimisen. Tilalle tahdoin vanhan aarteen ehdottomasti. Niitä ei ole aina helppo löytää - mutta turvaudun yleensä ensi kädessä aina tuttuihin antiikkikonkareihin. Jani Metsärannan Antiikkihelmessä olen vieraillut pitkälti yli kymmenen vuotta. Paikka on itsessään kovin kaunis, mutta usein huonekalujen matka Pohjanmaalta tänne taittuu Janin kuljetuksella.

Kodin aarteet matkasi tällä viikolla tänne ja voi, miten ihana kaappi onkaan jokaisessa alkuperäisessä sävyssään.  Samalla kyydillä saapui ikkunoiden alle muokatut pöydät ja hieman muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Antiikin aikakaudet vaihtelee omassa kodissa. Välillä niitä on enemmän ja välillä ne muuttavat muualle. Se on varmaa, etteivät ne kokonaan katoa. Minusta koti on kaunis kerroksilla, uusilla ja vanhoilla sellaisilla. Antiikkia ostaessa on luottamus myyjään aina kovin suuri osa. Antiikkihelmeä voin suositella. Tunnustan myös tasaisesti hiippailevani sivuille kurkkimaan vanhoja aarteita. Pohjanmaalle suunnatessaan tiedän, mistä löydän itseni.

No, mutta tiedän myös - mille antiikkikauppias silmissänne näyttää. Ei toki ennakkoluuloja saisi olla, mutta en ehkä itse näkisi asiaa myöskään näin. Ilo oli kuvata Jani - herra antiikkikauppias näissä tunnelmissa.

Aurinkoa teille ja niin niitä löytöjä - missä ne ikinä sitten ovatkaan, 

Ilona