Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, että en ennätä käydä täällä juttelemassa teille kuulumisia riittävän usein - mitä ikinä ne ovatkaan ;). Myönnän sujauttavani kuvia päivän varrelta usein tänne ja tänne. Mielessä olette kuitenkin kovin usein.
Tällä viikolla meillä kotona kävi toimittaja, joten jäin pohtimaan vastauksia hänen kysymyksiinsä. Onhan se tavallaan jännittävää, miten joskus onkin itse vastaajan paikalla. Kiltisti kerroin pakahtuvani syysaamujen kauneudesta, meidän lintulaudan vieraista, kukista ja ihmisistä joiden luona olen vieraillut. Kerroin myös isäni ajaneen kirjastonautoa - ja senkin, että häntä kutsuttiin Aapiskukoksi ;). Tunnustin olevani karjakko ensimmäiseltä ammatiltani. Paljastin myös tavanneeni mieheni muutaman kymmenen vuotta sitten Tennan takapihalla, jossa hän leveästi lupasi elättää minut.
Kerroin paljon muutakin, sillä elämä on ollut hurjan jännää - ja tulee sitä varmasti olemaan.
Tänään fiilistelen Minnan ja Uffen kodin tarinalla, joka on ihan hurjan upea. Yhden upean päivän vietin heidän vieraanaan. On niin hienoa nähdä se tunnelma kuvina ja teksteinä. Kiitos Minna ja Uffe - ikimuistoinen päivä!
Minnan ja Uffen ihanainen koti löytyy lehden sivuilta ja täältä
Ilona