Viimeinen päivä on täällä meneillään juurinkin nyt. Matka on ollut aivan erilainen kuin sen luulin olevan. Minä, joka kiljun nähdessäni vilahduksen sammakosta kukkapenkissäni tapitan silmät sikkuralla leguaaneja, jotka ovat niin rumia :) Näitä matelijoita sipsuttelee vastaan heti oven avatessa. Oven takana asustaa myös näitä Kultajäniksiä. Jokaisena aamuna on käytävä tervehtimässä emoa ja sen poikasta polun reunalla. Yhä jaksan ihmetellä myös pelikaaneja, jotka kalastavat käden ulottuvilla. Illalla valojen sammuessa on aivan pakko juosta pitkin mantereita tulikärpästen tanssin perässä - taianomaista. Tämän lähemmäksi luontoa ei voi päästä. Yksi uskomattomista eläimistä on myöskin tuo kuvan manaatti, lempeä ja aivan valtava eläin.
Parasta tässä maassa on sen yllätyksellisyys. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Rannoilla juhlitaan häitä ja roikutaan perinteiseen tapaan pyörivässä salossa pää alaspäin. Pyramidit ja rauniot ovat osa tämän maan kulttuuria. Pieni suomalainen tuntee täällä olonsa hetken kovin pieneksi.
Matkakohteeksi suosittelen ehdottomasti :)
Ilona