Mustat vuoret tarinoineen - Montenegro

Mustat vuoret - takana päivät Montenegrossa. Maa on, kuin tarinasta. Autioituneet hotellit saavat hämilleen, piikkilankojen takana on joskus soinut musiikki ja raikunut nauru.

Durmitor-vuoriston huiput nousevat 2000 metrin korkeuteen. Kiharaisilla vuoristoteillä olen ehkä pelännyt ja samalla ihaillut maailmaa eniten. Usvan takaa nousee vuohilauma, jossain perässä kilkattelee paimenen kello - seuraavan mutkan takana voi tiellä olla lehmä. Hienointa on kokea tämä seikkailu, huomenna kohti uusia serpentiiniteitä.

                                                                                                                                                            

Ilona

 

Viikonlopun kuvaussuunnitelma

Lauantaina vien kuvausporukan kanssani kauneimmalle kuvauspaikalle täällä kotikaupungissani. Luontokuvauspäiväksi on luvassa hieman pilvistä, mutta sateetonta säätä. Syksy ja tämä valon pehmeys on mielestäni ihan paras aika luontokuvaukselle. Ihana kaivaa kaapista vaelluskengät ja retkivarusteet. Testaamassa olen jo käynyt nuotiotulia, niiden vetovoima on liian suuri vastusteltavaksi.

Kuvausohjeita kirjoitellessani mietin, miten hienoja hetkiä kameran takana on ollut. Juuri silloin, kun aallot tyrskyvävät tai myrskypilvet nousevat päälle. Henkeä saa ja pitääkin pidättää karhukopeilla. Joitakin retkiä ei vain voi koskaan unohtaa. Usein ajattelen, että on niin onni - että meillä on kuvat muistuttamassa retkistä. Ehkä sielläkin kaivetaan reppu kaapista ja lähdetään viikonloppuna luontoa ihastelemaan.

Sateet väistävät täällä jo ainakin hetkittäin. Pian ollaan taas syysauringon kuivaamia.

Rentouttavia viikonlopun päiviä jo täältä sinne, Ilona

Kuvat tallentuivat kameraani Färsaarilla, mietin kuvatessani - millaista olisi mökkeillä pienessä, mustassa mökissä keskellä ei mitään ;)

Yö laavulla - elämyksien ja ikimuistoisten hetkien arvonta

Voi, mille tuntuisi kääriytyä valkoisiin lakanoihin maalaismaisemaa katsellen. Viimeisiä auringon säteitä saisi ihailla nuotiotulen lämmössä. Aamulla heräisi rakkaan vierestä lintujen laulua kuunnellen. Kiire olisi kadonnut rauhallisista hetkistä.

 Kävin kylässä Kinnulassa Karkausmäen Kammarilla. Oli ihan suunnattoman iloinen kuvauspäivä näiden ihanien kanssa. Melskeessä taisi paljun vesi iloisesti lennellä jokaisen päälle. Tyynysota on laavun suojissa jotain vuoristorataa hurjempaa ;).

Jenni Karkausmäen Kammarilta arpoo kanssanne ihanan yön laavulla. Voit osallistua siihen kommentoimalla postauksen kuvaa täällä. Arvan voit sujauttaa myös tänne. Arvonta suoritettaan tämän viikon torstaina. Oi, tiedän jo voittajan olevan niin onnellinen. Yön jälkeen ihana kuulla, mitä kaikkea hetkiin ikimuistoisiin mahtui.

 Karkausmäen Kammarin tarina siintää aina 1700-luvulle asti. 

Paikallinen voimamies - karhunmetsästä Lassi - ajoi veljensä kiusaadat pakosalle. Keihäs ja kirves mukaan hän juoksi heidät aina Karkausmäelle saakka.  Aivan Karkausmäen liepeillä on muistomerkki  Lassille. 

Karkausmäen päätalo on rakennettu 1920 - luvulla metsäyhtiön kämpäksi. Siihen taloon ensimmäistä kertaa Jennin astuessa hän tiesi tulevaisuuden olevan täällä. Tänään se on tässä kaikille mahdollinen unelmien matkailupaikka.

Alapuolen kuvat ovat Karkausmäen Kammarin päärakennuksesta, jossa on huoneita eri tunnelmissa. Aika on kovin ihanasti siellä pysähtynyt. Poikkea retkilläsi yöpymässä täällä - luulen, ettet unohda sitä koskaan :)

Ilona

Bohosisustusta

Sisustusliikkeitä tai puoteja täältä on hieman vaikeampi tavoitella. Se ei tokikaan estänyt laukun täyttymistä löydöillä rantakojusta tai paikallismarkkinoilta. Saattaa olla, että kassi on vähän pulleana hellehatuista, kasseista ja kookoskupeista. Olisin hyvin voinut haluta bambumajan puutarhaan ja muitakin ihan pikkujuttuja. Epäilen kuitenkin, että miehen huumori kestää vain nippa nappa jättimäisen riisivadin kuljetuksen Suomeen ;). Kyllä - myönnän hänen joskus kantaneen kotimaahan valtavan kalakoristeen, liitovarjoksi nimitetyn hellehuiskan ja suhteellisen painavat puukoristeetkin. Aina alkumatkasta väitän kirkkain silmin, että en löydä varmasti mitään koko reissulta kotiin tuomisiksi. Loppumatkasta tihennän vain silmäripsillä räpsyttelyä ja yritän kumota lupauksiani pikkuhiljaa.

Bohohenki on täällä ihan kaikkialla. Meren rannan keinusta katsellessa pystyy ihailemaan auringonlaskua samalla kookosjuomaa hörppien. Kaunis maa ja kauniit muistot kotiin tuotaviksi. Toivon, että muistan lämmön lusikoidessani kaurapuuroa kookoskupeistani kotona. Tänään pakataan viimeinenkin matkalaukku, ehkä sen saa juuri ja juuri ähellettyä kiinni. On aika palata kotiin, hurjista hurjin ikävä onkin jo Myrskyä.

Aurinkoa täältä sinne, Ilona