Kuistin sisustusta

Ihan väistämätön tarve tuli siivota kodin etukuisti odottamaan kesäkukkia. Hortensia on nyt vain ulkoilemassa päivällä. Yöksi se palaa sisälle lämpimään. Siivousavuksi Myrsky on ehkä väärä valinta. Kuistilta löytyy vaikka ja mitä hetken kuluttua. Todella hienot kepit kannetaan säilöön tänne. Tassut saattavat olla hieman murassa, mutta keväällä on tepasteltava jokaisessa kuralammikossa. 

Heinäpaalit hain lammastilalta somistamaan kuistia, ehkä puran ne kasvimaan katteeksi lämpimien säiden jäädessä tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nyt jo haaveilen puutarhajuhlista, siellä ne voisi toimia istuimina. Kuistilla halusin näyttävän hetken navetan vintille, siis sellaiselle - mikä se minun mielestäni voisi olla. Toki siellä pitää olla vanha lypsyjakkara ja vanhoissa kengissä asua hiirikin. Kaiteella lepää kukkaruukkuna vanha jauhokaukalo, se odottaa kyytiinsä kesäkukkia. Tänä vuonna haluaisin sieltä kasvavan keijunmekkoa. Siihen köynnökseen ihastuin viime kesänä ihan hurjan paljon. Puutarhavilliyttä on jo ilmassa - voitaisiinko loikata kuukausi kalenterissa eteen päin ;).

Nyt pujahdan hetkeksi päiväkahville kuistin lämpöön, ihanan lämpimiä päiviä tulossa koko viikoksi.

Ilona

 

Syysterassilla ja sisustajan työ

Täällä  olen poukkoillut kilpaa lehtien kanssa upean vanhan talon pihapiirissä, kuvannut auringonkukkapelloilla sisustussuunnittelijan kuvia, stailannut kiinteistövälittäjän ihanaa kohdetta ja pakannut haikein mielin kynttilöitä takaisin laatikoihin Puttipajan kuvauspäivän jälkeen. Huomenna kamera viipyy vastasyntyneen pienen kanssa sekä ylioppilaan kauneudessa. Kotona lataan akun ja perjantaina uppoudun syysmökin tunnelmaan. 

On päiviä, jolloin mietin - että voisin kuvata vähemmän. Voisin tasata innostumissykettäni rauhallisemmaksi. Kunnes tulee jälleen seuraava aamu ja tekee mieli hypähtää seikkailuihin sinne ja toki tänne. Viikon loppupuolella huokaisee hiljaa, en olisi elänyt niin paljon - jos olisin tasannut sykettäni.

Vaikka suurin osa päivistä vierähtää sisustuskuvauksissa tavalla tai toisella. On silti kotona ihan vähän sisustettava. Juuri nyt saniaiset ovat ikään kuin kaapanneet kotikuistit. Nyt suunnittelen jo katosta penkin päälle niistä sitomalla. Urakka vaatii muutaman tunnin, mutta syke - se on jo noussut innosta ;).

Ihana Inna sujautti minulle postia Karton korttitehtaalta - syyskalenterit ovat valmiina matkaan kauppojen hyllylle. Kurkkaa niitä markettien kalenterihyllystä. Inna on taittaja kalenterin ja korttien takana. Joskus mietin, miten joku voikaan niin taiten kerätä kuvat ja tekstit yhteen. Innalle olen luvannut kuvata lehtisadetta.

Tanssitaankos lehtisateessa ja nostellaan innostumissykettä, Ilona

 

Oman kodin talvitunnelmat

Kotiovella sujautan jalkaan villasukat. Siitä tulee väistämättä hyvä olo. Jos saan päättää, mille paras päivä näyttää - se alkaa metsästä. Neilikan meno on melko rauhallista ja punatukka päättää usein, mille polulle kaarretaan. Koiruus rakastaa hengailua, pysähtyy kovin mielellään kanssani sammalia tutkimaan. Kotiin tullaan kori pullollaan aarteita. 

Kuistit on mielestäni tehty asetelmia varten, pikkuruisia tonttumetsiä ja kaupunkeja on ihana tehdä.  Istun siis lattialla oksien, keppejen, sammalten ja havujen keskellä - kieli keskellä suuta hymyillen. Huomenna auto kääntyy kohti Hollolaa ja ihanaa kotia siellä. Odotan jo niin lumipeitettä ympäri Suomen - se tarkoittaa joulukotien ja mökkien kuvausaikaa. 

Tunnelmallisia kotoilupäiviä sinne, 

Ilona

Ps. Lauri Laukkasen ja Minna Immosen kirjat menivät @paivirai nimimerkille tällä kertaa

Syysjuhlat

Myönnän olevani syysihminen - saatan jumittaa katseeni kiinni kynttilän lepattavaan liekkiin tai taivasta kohti tupruttelevaan savuvanaan. Rakastan rouheaa ruokaa, tekstiilejä ja ihmisiäkin. Parasta on kuunnella tarinoita siitä, kuinka ihmisten uurteet ovat syntyneet. Meillä juhlapöydässä ensimmäisenä on Neilikka - eihän hän voi millään jäädä pois. Viimeiseen pihviin saakka koiruus notkuu pöydässä - olen varma, että neito on opetellut näyttämään suloiselle vain pihvin vuoksi ;).

 

 Hasselbackan perunoihin saatoin ihastua juurikin niiden rouheuden vuoksi - aivan hyvin nämä sopivat sormiruuaksikin. Perunoiden pariksi on lupa repiä leipää ja kilistellä loppukesälle. Juuri sopivasti loppukesän tunnelmaa kruunaamaan saapuivat tilaamani taljat. Niiden metsästys ei ollut aivan helppoa, sillä halusin tarpeeksi suuret ja pitkävillaiset taljat kotiin, joten vinkki teille. Omani ostin täältä Taljakauppa.fi.  Oikeasti halusin ne lämmittämään olkkarin sohvia, mutta nyt ne saavat olla hetken lainassa kuistin lämmittäjinä.

 

 

Ilona

Ihan paras raparperi-mansikkapiirakka

 

Aurinko, tuore kahvi ja raparperi-mansikkapiirakka ovat paras kolmikko, jonka tiedän. Suuhun on saattanut menneellä viikolla sujahtaa pala ja ehkä toinenkin ;). Olen kirkkain silmin syytellyt valtavaa raparperipuskaani, joka pakottaa minut leipomaan herkkuja. Aina voi toki keksiä lisää syitä leipomusten valmistukseen. Tänään ajattelin vetäistä hihastani sunnuntainatäytyyleipoa-kortin. Lupa siis herkutella - tänäänkin.

-Ilona-

 

Raparperi-mansikkapiirakka

2 kananmunaa

2dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

3 tl vanilliinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

1dl kuohukermaa

1 dl maitoa

120 g voisulaa

 

Pinnalle

50 g voita

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Mansikoita 2 dl
Raparperia 3 dl

 

1.Vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahtoon lisätään sulatettu voi, kerma sekä maito.

2. Sekoita kuivat aineet toisiinsa erillisessä kulhossa. Lisää ne seokseen ja sekoita hyvin.

3. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Levitä päälle raparperitäyte. Laita päälle mansikan viipaleista kerros.

 

 4. Täytteen päälle murukerros syntyy sekoittamalla huoneenlämpöisen rasvan, sokerin sekä vehnäjauhon toisiinsa.

 

Raparperitäyte valmistuu kiehauttamalla kolme desiä raparperia pienessä määrässä vettä. Pehmentymisen jälkeen valutetaan ylimääräinen neste pois ja lisätään sokeria 5 rkl. Vaniljainen maku korostuu sujauttamalla vanilliinisokeria yhden lusikallisen joukon jatkoksi.

 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25-35min. Koristellaan tomusokeritömäyksellä ja tuoreilla mansikoilla.

Kesähuoneissa viipymistä

 

Aamukahvin kanssa patsastelu kuistilla on sitä arjen luksusta. Aamukierroksella kurkin läpi kaikki aamuun avautuvat kukkaset. Vanha puutarha yllättää aina. Pensaiden ja sammaleisen nurmikon lomaan nousee vanhoja kukkia, joita en ole nähnyt edellisinä kesinä. Muistan lapsuudestani nämä samat esikot, lemmikit ja tietysti tutun pihan kielot. No - tosiasiassa muistan sieltä myös nämä voikukat, leskenlehdet ja horsmatkin ;).

 

Nyt olen uskaltanut kantaa ruukkukukatkin ulos oleilemaan - yöksikin. Viime vuonna pidin ruukuissa terassihortensiaa ja voin kyllä suositella.Se jaksaa  kukkia pitkään syksyyn saakka. Ihan kohta täällä aloitellaan kasvihuoneprojektia, joten pihavillinä ollaan - taas.

 

-Ilona-

Kuistin kesäpukineet

Kuistin kesä on virallisesti töräytetty alkaneeksi. Ihan jokaisena keväänä pyörin ja hyörin täällä aina iltamyöhään saakka. Mies ei vain voi ymmärtää, mitä ihmettä rymyän pihalla nukkumaanmenoaikaan - sipistelen kukkiani tietysti. Samaan aikaan kun kukkavillitys alkaa myös ruukkuvillitys. Tämän kevään uudet tulokkaat tilasin  Amanda B:n verkkokaupasta. Aika hauskaa oli löytää ruukuista leijonakoristeet - vanhat, ranskalaiset jälkiruokakulhot minulta löytyy samalla koristeella kaapissani. Olen varma, että nämä ruukut muuttavat vielä paikkaansa monta kertaa tällä pihalla. Nyt vain toivotaan, että aurinko jaksaa paistaa ja lämmittää puutarhan täyteen kukoistukseen.

 

Aurinkoa teille sinne - täällä lähdetään töihin. Illalla taidan siirtää uuden ruukun paikasta a paikkaan b tai heittäytyessäni oikein villiksi ruukku voi löytyä jopa paikalta c - aika hurjaa tämä vaaleatukkaisen naisen elämä ;).
 

Ilona