Kranssiaika

Kranssiaika voi kai olla aina. Juuri vuoden kääntyessä huomasin kevätkranssiajan koittaneen. Innoissani olen neilikasta, joka kestää uskomattoman pitkään kauniina ilman vettäkin. Pohjana on kookas risukranssi, jonka väleihin kukat ja eucalyptuksen oksat saa kiinniteltyä. Keittiön kranssi on nyt ollut valmiina kaksi päivää. Neilikoista sitä ei huomaa. Jos haluat kestävyyttä jatkaa viilentävä suihkuttelu auttaa pitkälle. Mietin, että annan kukkien kuivaa kranssin päälle ja jatkan koristelua pupuheinällä ja tuoreilla neilikoilla. 

Tänään oli tarkoituksena olla puun kaatotalkoot mökkimetsässä, mutta tuuli teki tepposensa ja kaataminen jäi seuraavaan viikonloppuun. Ehkä silloin saan koivunoksia pääsiäistunnelmallista risukranssia varten. Ensimmäiset oksat ovat jo vesimaljakoissaan kasvattelemassa vihreitä lehtiään. Aika ihanaa kevättä on jo auringon mukana ilmassa. Sisustusintoilukin nostaa talvihorroksesta päätään.

Iloa viikonloppuun, Ilona

 

Syysaskarteluissa kranssit ja asetelmat

 

Kasvihuoneen liepeillä istutukset muuttuvat pikkuhiljaa talvisempaan suuntaan. Innostuksissani hain halpakaupasta hulavanteen ja sidoin sen ympärille sammalta. Vihreä sidontalanka katosi hienosti sammaleen joukkoon. Molemmat kuistin ikkunoista saivat jättikranssinsa.  Nyt mietin, voisikohan kransseihin laittaa valot. Ihastuttavimmat ovat mielestäni nyt sellaiset rautalankaiset hennot talvivalot, joista ei jää näkyville oikeastaan muuta, kuin valopisteet.

Pihlajanmarjakranssissa ei ole käynyt lintuja napostelemassa eväitä, voisiko marjoja olla tänä vuonna niin paljon - ettei tarvitse kransseista kehveltää. Ruukkuihin piilottelin jo marjakanervaa ja callunaa. Peittelin mullat lyhytnukkaisella sammaleella ja koristelin hopeakuusen oksilla. Muutama omena ja käpy mahtuu aina joukkoon. 

Kelloköynnös on jo punertunut ja kohta on aika ottaa se pois ruukusta. Mitähän tilalle istuttaisi, vai hakisiko pienen kuusen sen paikalle somistamaan kuistia. Ehkä sujautan syysinnoissani myös kasvihuoneeseen valot - voiko niitäkään nyt olla liikaa ;)

Syyssisustelu aika on jälleen täällä, kirpakan kauniita askarteluhetkiä täältä sinne, Ilona

Ihana, ihana elokuu

Kukkapuskissa kuiskuttelevat auringonkukat, daaliat, kelloköynnökset ja syyshortensiat. Ihana elokuu on täällä. Ilmassa on vähän omenoiden tuoksua ja illat hämärtyvät kynttilöitä odottamaan. Oikeastaan töissäkin on aina tunnelmallista juuri tähän aikaan. Huomenna karautan kohti Raumaa ja tiedän jo nyt naurun raikuvan saunan liepeillä.

Jokaisena syksynä kaivan kestokranssipohjani varastosta ja sitaisen sen päälle puutarhan kukkijoita. Kiinnittelen niitä villisti ja vähän sekaisin rautalangan pätkien avulla sammaleen sekaan. Niin helppoa ja nopeaa. Kotiin palaillessa näkymä saa hymyilemään, aina hymyilemään. Muistin ennen sitomista kastella sammalpedin, kukat jaksavat sen ja suihkuttelun avulla yli viikonlopun.

Hymyjä viikonloppuun, ehkä kotikin saa kranssinsa pihan kukkapuskista ;)

Ilona

 

Kranssireseptit

Ihan melkein ollaan jo vapputunnelmissa. Hassua, miten vaaleanpunainen tuntuukaan sopivan vappuun. Muutoin sitä on kodissa tosi vähän, mutta nyt oikein urakalla - lakanatkin ovat vaaleanpunaiset. Olipa miten pieni juhla tahansa tekevät minusta kukat viimeisen silauksen.  Maljakossa jo hieman nuupahdelleet kukkaset saa kietaistua ehkä maailman helpoimmaksi kranssiksi pöydälle. Kranssi pysyy kauniina yhden illan ajan. Poikkesin sujauttamaan ohjetta, jos innostutte.

 1.Ensin kukkien varret lyhennetään viiden sentin mittaiseksi. Sen jälkeen niiden annetaan levätä muutamia tunteja maljakon raikkaassa vedessä. Vesi auttaa kukkien säilymiseen kattauskoristeena.

2. Parhaimmin säilyvät neilikat.  Nesteytyksen jälkeen leikataan varret aivan tyvestä saakka lyhyiksi, silloin kukat istuvat pöydälle kauneimmin. 

3. Neilikan kukkia voi avata kevyesti vetämällä terälehtiä, jolloin terälehdet pursuilevat kauniin muhkeasti esille. Jos terälehdissä on jo ruskeaa voi nämä poistaa samalla kauniiden lehtien viereltä.

4.  Muotoillaan halutun muotoinen kranssi ja katetaan juhlapöytä sen ympärille. Kranssin voi tehdä samalla tapaa myös tarjottimen sisälle. 

Tarjotinta käyttäessä vettä voi annostella pienen lorauksen kukkien lomaan, jotta ne säilyisivät pitemmän aikaa kauniina. Veden kanssa kannattaa olla maltillinen, etteivät kukat karkaa kellumaan kranssisommitelmasta.

Toinen kranssi syntyi ainakin kymmenen kertaa uudelleen käytetyn sammaleesta tehdyn pohjan päällä. Siihen käytin kaikki, mitä löytyi. Sidoin rautalangalla tasaisen kerroksen melko pitkässä varressa olevia neilikoita. Varren mitta noin 15-20cm. Sen jälkeen laitoin kerroksen pupuheinää koko matkalle. Sitomisessa toimii vihreä sitomislanka. Lopuksi kiinnitin kranssiin pelargonin kukkia, neilikan kukkia ja sireenin oksia pieniä rautalangan pätkiä apuna käyttämällä. Kukista parhaiten kestää jälleen neilikka. Pelargonit voi vaihtaa hetken päästä uusiin. Viileällä vedellä suihkuttelu pitää kukkia kauniina pidempään.

Vappua täällä vietetään kotona vain hetki. Edessä on mökkiviikonloppu ystävien kanssa. Ilmapallot on pakattu jo autoon, vielä paukkuserpentiiniä, kasa munkkeja ja valmiina ollaan. 

Riemukasta vappua sinne, Ilona

 

Kuistin talvipukineet

 

Pakkaslumi on verhonnut kuistia valkoiseksi. Tunnelma on heti katossa. Myrsky on ravistellut lähimetsän puista kasoittain käpyjä lenkkipolun varrelle. Jokaiselta reissulta tulee noukittua tuliaisia kotiin. En ole lainkaan varma, mitä niistä syntyy - ehkä kransseja tai sitten pidän niitä vain kulhoissa koristeena. Kuisti alkaa kyllä miehen mielestä jo näyttää metsälle - en yhtään osaa sanoa, miksi ;)

Minusta on ihana tulla kotiin, jos valot tuikkivat portin takana. Kuusi sai omat valonsa ylleen. Kuusi on katkennut latvus kaatuneesta puusta. Saattaa olla, että näytin koomiselle kuuseni kanssa tiellä tepastellessani, mutta naisen oli tehtävä - mitä naisen oli tehtävä. Huomenna yritän hillitä itsenäni, jos vaikka lunta olisi tullut niin paljon, ettei käpyjäkään enää näy. 

Tunnelmallista adventtia sinulle sinne, Ilona

Lumimarjakransseja

Lumimarja on niin kaunis. Pensaana kasvava ihanuus on jokaisena syksynä aivan yhtä hurmaava. Kranssiverstaassa oli miltei välttämätöntä kokeilla havujen ja lumimarjan liittoa. Pohjana käytin jo ruosteista rautavannetta. Sen päälle sujahti ensimmäinen kerros katajasta, se toimii vain vahvikkeena kranssille. Tämän kerroksen päälle on helppo sitoa kataja-, hopeakuusi- ja lumimarjanippuja.

Nyt pohdin, mihin vielä voisi kransseja sujautella. Olen sitä mieltä, että kransseja ei voi olla koskaan liikaa - sama pätee muuten tyynyihin. Joskaan miesväki täällä ei aina ymmärrä tätä ihan selvää asiaa. Huomenna on sammalkranssipäivä. Olen jo poukkoillut metsissä materiaalia hakemassa. Aamulla istun leveä hymy huulilla sitomassa niitä. Tämä syksy on kyllä sisustajan parasta aikaa.

Huomiselle aurinkoa, Ilona

 

Ilonan askartelukerho

Mies nyökyttelee tietävästi palaillessaan kotiin - on hänen mukaansa käynnissä Ilonan askartelukerho. Se noudattelee aina melko samanlaista kaavaa. Istun jalat ristissä lattialla keskellä suloista sekamelskaa. Usein olen virttyneissä verkkareissani hiukset sitaistuna linnunpesän näköiseksi nutturaksi. Mieheni kuvailee vaimoansa koomiseksi. En kuule siinä hetkessä mitään, miten voisikaan - jos on pajunkissojen liimaus käynnissä ;).

Askartelukerhossa pöllyää näin pääsiäisen alla. Kaupasta mukaan tarttui pupun heiniä, niistä tulee sopivan homssuinen kranssi vain rautalangan avulla. Toki pohjalla on ihan peruspajukranssi. Virttynyt havukranssi saa päälleen sammalpeitteen juhlaa varten. Pajunkissakranssi on minusta hellyttävin. Sen pohjalla on muutamasta pajunoksasta taivutettu kranssipohja. Kuivatut pajunkissat liimataan sen päälle kuumaliimalla. Liimailu on helpointa aloittaa yhden kissan ulkoreunalle liimaamalla, seuraavan keskelle ja kolmannen sisäreunalle. Näin sitä kieli keskellä suuta edetään aina loppuun saakka.

Kranssien tulvan lisäksi lupaan ympäristöön kohtuullisen määrän sotkua. Sen lisäksi hieman onnentunteita ja onnistumisen iloa. Nyt lähden kätkemään suklaamunia. Olkoon muut aikuisia, pysytään me aina vähän lapsina. Iloista pääsiäisen aikaa sinulle, Ilona

Kotipesällä

Luulen, että parasta juuri nyt on kodin valot, jotka tuikkivat pimeässä kotiin tullessa. Tietenkin parhautta on myös kodin pesäksi rakentaminen. Täytyyhän se varustaa lämpimäksi talven tuulia varten ;).

Ympärillä tapahtuu ihania asioita ja kovin nopeasti - kotioven painuessa kiinni on tilalla hiljaisuus, kynttilät ja perhe. Huomenna en aio tehdä mitään tai no - vähän ehkä sipistelen kranssieni kanssa, mutta sitä ei lasketa tekemiseksi. Pipo päässä hyppelen lähimetsän suojiin Myrskyn myskäessä jokaisen sammalikon alla. Herra on kovin mielellään touhuissani mukana, päätään kallistellen se katselee kranssitehtailua. 

Tänä viikonloppuna kaivan esille myös juuri tupsahtaneen Meidän Mökki - lehden ja palaan sen sivuilla takaisin lammassaarten tuuliin, yksi niistä paikoista ja hetkistä, joita ei vain koskaan unohda.

Kurkatkaa, siellä olen pipo päässä lehden sivuilla ;)

Ihanaa viikonloppua minulta sinulle, Ilona

Ps. Etsin koteja ja mökkejä juuri alkaviin sisustustuuliin, sujauta minulle viestiä - jos saan tulla teille kylään. Voin tulla pipo päässä kanssasi kranssitehtailemaan ;)