Mökillä

Oma mökkitarina jäi tänä kesänä Islantiin, samalla sinne jäi pala sydäntä. Uskon palaavani takaisin, ehkä talvella - silloin tuuli on vielä navakampaa ja kylmyys laittaa jalat liikkumaan nopeammin. Voi, olla - että ennen sitä varustaudun jäätiköiden viimaan karaistumalla kotimaan pakkasissa. Uskomattoman maan mökkien innoittamana matkaan ihanille mökeille täällä kotona. Kesän retket ovat varmasti yhtä unohtumattomia. 

Nyt ainakin tiedän, mille näyttää Islannissa huussi. Olen tavoittanut katsellani lunnit ja nauranut hevosten kanssa pelloilla. Viimeisenä iltana käänsin kasvot vastatuuleen - annoin tuulla niin, että tukka hulmuaa. Aivan mahdottoman hieno tunne! Ihan, kuin olisit hetken siellä, missä kehoitetaan katsomaan kohti ääretöntä ja sen yli.

Nostetaan siis leuka pystyyn ja mennään kohti vastatuulta, Ilona

Matka Islantiin

Olen kyllä yhä täällä - istun juuri nyt kengät puhki kuluneena, rikkinäisissä retkeilyhousuissani. Koko komeuden kruunaan sujauttamalla pipon päähäni aivan - kuin kaikkina muinakin aamuina. Senkin alta ulos pyrkivät kutrit ovat tuulesta sekaisin, kirjaimellisesti aivan solmussa.

Matka Islantiin on yksi niitä asioita, joista vain haaveilee. Oma työ onneksi työnsi päätöstä loppumetreille saakka. Täällä on kirjoitettu tarinoita kameralla, jotka toivon mukaan jättävät sydänjäljen sinne, mihin ne päätyvät. Minuun koko maa on jättänyt jäljen. Tarkkaan katsoessa löydät hevosistakin sellaisen ;). Lentokentältä ensimmäiseen majapaikkaan ajoi muutaman tunnin, musta mökki sijaitsi aivan Heklan lähettyvillä. Upeiden hevosten keskeltä valui hiekkatie kohti päämäärää. Ensimmäisenä päivänä kavuttiin kohti kuumaa jokea, jossa höyryävä maa saa hiljaiseksi. Koko nouseman ajan tuuli oli ainakin puolittain myötämielinen. 

Kamera löysi kaikkialta hevosia ja lampaita. Tuulen kääntyessä peltojen hevoslaumat kääntyivät samaan suuntaan. Äärimmäisen upeaa katsottavaa. Lähimaastossa retkeily tarkoittaa täällä satoja kilometrejä päivässä, joten ensimmäiset päivät etsimme piilotettuja paikkoja Hellan pikkukylän läheisyydessä. Saadessani kameratulvan purettua koneelle kerron seikkailusta varmasti lisään.

Nyt lähden liikkeelle repun ja piponi kanssa - että ennättäisin nähdä lunnien lennon tänäänkin. Täällä liikkeelle lähtö aika on aamulla kuuden aikoihin. Silloin on vielä kovin hiljaista.

Ilona

Minne ikinä tie johtaakaan

On monta paikkaa, jossa tahtoisin käydä. En haaveile lomasta palmujen alla tai lämpimissä maissa. Se ei vain tunnu tänään omalle. Toki mietin joskus tuulessa ja tuiskussa, että olisihan se lämmittävä aurinko ihana. Silti karttapallon pyörähtäessä osuu katse aina vain viileämpiin maihin. 

Niin kauan, kuin muistan olen haaveillut Islannin matkasta. En sen pääkaupungista vaan syrjäisestä mökkimatkasta, siellä - missä ei ole turistibusseja. Onnistuin löytämään sen mökin, jonka kuva on nyt piirtynyt silmiini. Mökki on tulivuoren lähettyvillä tai on ainakin vielä siellä ;). Saattaa olla, että unelmasta tulee jonain päivänä totta tai aloitan ainakin viikon haaveilemalla siitä. Onneksi voimme aina haaveilla.

Unelmoidaan taas, Ilona