Viikonlopun kuvaussuunnitelma

Lauantaina vien kuvausporukan kanssani kauneimmalle kuvauspaikalle täällä kotikaupungissani. Luontokuvauspäiväksi on luvassa hieman pilvistä, mutta sateetonta säätä. Syksy ja tämä valon pehmeys on mielestäni ihan paras aika luontokuvaukselle. Ihana kaivaa kaapista vaelluskengät ja retkivarusteet. Testaamassa olen jo käynyt nuotiotulia, niiden vetovoima on liian suuri vastusteltavaksi.

Kuvausohjeita kirjoitellessani mietin, miten hienoja hetkiä kameran takana on ollut. Juuri silloin, kun aallot tyrskyvävät tai myrskypilvet nousevat päälle. Henkeä saa ja pitääkin pidättää karhukopeilla. Joitakin retkiä ei vain voi koskaan unohtaa. Usein ajattelen, että on niin onni - että meillä on kuvat muistuttamassa retkistä. Ehkä sielläkin kaivetaan reppu kaapista ja lähdetään viikonloppuna luontoa ihastelemaan.

Sateet väistävät täällä jo ainakin hetkittäin. Pian ollaan taas syysauringon kuivaamia.

Rentouttavia viikonlopun päiviä jo täältä sinne, Ilona

Kuvat tallentuivat kameraani Färsaarilla, mietin kuvatessani - millaista olisi mökkeillä pienessä, mustassa mökissä keskellä ei mitään ;)

Parhaita päiviä

+

 Miten paljon valoa lumi onkaan tuonut mukanaan. Täällä on vietetty ihan parhaita hetkiä perheen kanssa. Tutut lenkkipolutkin näyttävät aivan uusille. Puut heijastelevat yhä järven pinnalta lumikuormassaan. Ensi viikolla vesi on jo ehkä jäätynyt. Punainen pieni hirsitalo on kotikaupungin vanhimpia rakennuksia. Se on rakennettu 1800-luvulla Hiskias- nimisen myllärin myllyn läheisyyteen leivintuvaksi. Joskus väistämättä miettii, mille Hiskiaan jauhamasta jauhosta leivottu leipä maistuikaan.

Vuosi on alkanut täällä kahvitta, siinä ehkä suurin muutos arkeen. Aamupala muuttui kaurapuuroksi - ja ateriarytmikin on heittänyt kuperkeikkaa. Nämä eivät kuulu tämän vuoden lupauksiin, mutta ne tuntuvat nyt oikeille valinnoille. Lupaukset sen sijaan ulottuvat kotiin ja perheeseen - aikaa perheelle toivon tähän vuoteen paljon. Kalenterista olen viivannut yli ne asiat, jotka veisivät liikaa aikaa tärkeiltä asioilta - perheeltä. 

Ehkä lupaukset eivät toteudu aina kokonaisina. Onneksi on kuitenkin aika lupauksille, etteivät tärkeät asiat unohtuisi arjen pyörteisiin. Onneksi on uusi vuosi - täytettäväksi mahdollisuuksilla, unelmilla ja haaveilla.

Jännittävää alkanutta vuotta sinne - ehkä nähdään retkien varrella, Ilona

 

Voi, mitä päiviä

 Syksy on kyllä tunnelmallista aikaa - välillä näissä maisemissa pysähtyy haaveilemaan. Loppukesä tarkoittaa sitä, että viivyn enemmän kirjoittamassa. Kesän tarinat odottavat kirjaimia, sanoja ja lauseita niin - että ne voisivat liittoutua sivuille luettaviksi. 

Kirjoittaessani kaivan esille kesän kuvat, jotta muistaisin jokaisen tunnelman ja tuoksun. Sytytän kynttilöitä palamaan, sujautan jalkaan villasukat - ja suljen ääniltä pois kirjoitusmaailmani. Ensimmäinen rivi on se tärkein, sen pariksi liittoutuu viimeinen rivi - niiden kahden väliin jää kokonainen tarina. Joskus aamulenkillä sateen piiskatessa vaakatasoon ja tuulen hulmutellessa hiuksia ajattelen ensimmäistä sanaa - sitä, jolla kaikki voisi alkaa.

Kirjoitusaika tarkoittaa sitä, ettei ole kiire - sillä se ei auttaisi. Otan läppärin syliin, istun sohvalle ja Myrsky hivuttautuu viereeni. Välillä eksyn katselemaan lehtisadetta ikkunoiden takaa tai sadepisaroiden tanssia. Työtä ei mitata sekunttikellolla, ei sille ole esimiestä - on vain aikaa, jolloin kirjoitetaan. 

Veden muuttuessa lumeksi pakkaan taas kameran retkille useammin. Odotan jo joulukotien ja mökkien tunnelmia. Vielä muutama talvitunnelmainen ihanuus mahtuu minun retkiini, jos tulen teille niin sujauta viestiä matkaan.

Latotunnelmat syntyivät Katjan heinäladossa jokseenkin hurmaavan eläinporukan kanssa. Niin ilo oli sisustaa ihanan Puutarhurin Majan Minnan  kransseilla, tyynyillä, purkeilla ja puulinnuilla upea paikka. Instagramissa on juuri nyt käynnissä ihana kettutyynyjen arvonta - sujahtakaa osallistumaan tänne.

Tunnelmallista viikkoa sinne täältä kirjoituskoneen ääreltä, Ilona

Kotitunnelmia

Täällä ollaan jo kynttilät päällä. Villasukatkin ovat löytyneet jalkoihin. Hiljalleen pimenevät illat saavat kodin tuntumaan pesältä, jossa odottaa kynttilänvalo ja ne villasukat. Perjantaina on jotenkin hurjan hienoa palata kotiin. Huomenna lähden takaisin reissuun, mutta vain palatakseni pian taas takaisin.

Reissu tähän saakka on ollut huikea - olen tavannut valokuvaajia, jotka on nyt ilo tuntea. Toki Vaasassa vieraillessa on aina käytävä Combo - kirpparilla. Kertaakaan en ole sieltä lähtenyt ilman löytöjä. Miten olenkaan voinut olla ilman Emännän tietokirjasarjaa. Muutaman sivun luettuani luulen osaavani kyllä tehdä pannukakkuja ja kiisseliäkin - ilman, että avaisin tuhdin tietopaketin ;). Vaikka päivät venähtävät varmasti tulevallakin viikolla - ajattelin heti tilaisuuden tullessa poiketa uudelleen kirpparilla. Nähdään siis Vaasan suunnalla heti huomenissa.

Aurinkoa viikkoon, Ilona

Ps. talopoikaiskaappi on Antiikkihelmen Janilta hankittu

Luonnon omassa kukkakaupassa ja uusi ystävä

Huumaava kukkien tuoksu on nyt vienyt tämän naisen mennessään. Jokaisena päivänä kukkii uusia kaunottaria. Metsät on täynnä metsätähtiä, kieloja, metsämansikoita ja  oravanmarjoja. Eilisen metsäretken vietin ulkomaalaisen uuden ystävän kanssa metsäpoluilla. Niin ylpeänä esittelin kotimetsän kukkasia. Kerroin hänelle kuusenkerkistä ja suopursusta. Miten kaunis sana metsätähti onkaan englanniksi - foreststar luultavammin. Kukkivan kielon hän nosti korvansa taakse ja söi kiltisti kanssani ketunleipiä. Metsäretken jälkeen tuoksuteltiin syreenejä ja kurkisteltiin lemmikkejä. Luulen, että kertoessaan toiselle Suomen kukista ja luonnosta avaa silmänsä itsekin kaikelle ympäröivälle kauneudelle.

Pöydälle keräsin pikkuruisen kimpun. Pelkästään metsän valkoisista pikkukukkijoista. Jätin sen kotiin kaikkien muiden kukkien pariksi. Nyt ulkomaalainen ystäväni ja toinen ystäväni asuvat meillä muutaman päivän. He huolehtivat kukkasistani ja Myrskystä meidän ollessa Itä-Suomessa. Toivon, että heillä on täydellinen loma kodissani. He melovat kanootilla lähisaareen retkelle, ja kulkevat polkuja, jotka risteilevät järven rannassa. Luulen heidän pyöräilevän jäätelökioskille ja tietenkin kesäravintolaan. Päivät päättyvät varmasti saunaan ja ulkotulilla paistettuun makkaraan. Uskon, että Suomi jättää häneen sydänjäljen jokaisella askeleella.

Aurinkoa teidän päiviin, Ilona

Kun kaikki onkin hetkessä kiinni

Kaikella on varmasti tarkoitus - ei luonto ole voinut tietää, että purot eivät voisi solista, aurinko paistaa tai puut vihertää. Vaikka hetki ympärillä pysähtyy tulee kevät - sen mukana linnut ja elämä. Sitä seuraa kesä, niittykukat ja siniset järven vedet. Miten hieno onkaan jo haaveilla kaikesta tästä.

Ajattelin, että en kirjoittaisi siitä - miten tilanne omaan elämään vaikuttaa. Ja silti olen tässä. Minun perheen elämä on nyt kodissa vapaasta tahdostani. Meillä on lähipiiri, johon kuuluvat riskiryhmäläiseni. Ei heillä ole ketään muuta, joten me vuorottelemme. 

Samalla yritän olla kurkkimatta tyhjää työkalenteria ja tehdä isoja päätöksiä. Ketään en kuvaa näinä aikoina, jotta pysyisin lupauksessani tehdä aina oikein kuvattavan suhteen. Minä siis odotan kesää ja sen mukana riemua. Toisaalta taas, lupaan asioita - joissa olen vahvuudessa eli en enää voi kalenteria muuttaa. Mietin, onko mikään enää ennallaan muutamien kuukausien päästä. Vaikka sydän sanoo, ettei saisi tehdä isoja päätöksiä - on elämän jatkuttava.

Ja sitten on toinen arki, siellä ei ole murheita. Metsä hengittää, sade kastelee, tuli lämmittää ja aurinko nousee. Se paikka on perheen kanssa metsissä ja nuotiolla. Myrsky ei tiedä tästä - ei se ole voinut tietää. Hänen mielessään purot solisevat, aurinko paistaa, vesi maistuu kuksasta - on koiran elämän paras aika käsillä. 

Pysytään lämpiminä

Ilona

Talvitarina

Joinakin päivinä maisema on niin kaunis, ettei uskalla sanoa sanaakaan - jottei rikkoisi äänettömyyttä. Retkipaikoista yksi aina vetovoimallaan kutsuva on tämä paikka kosken rannalla. Sinne kuljetaan metsäautotieltä kääntyvää polkua pitkin. Ympärillä ihastuttavat päitään lumen voimasta taivuttelevat männyt. Kenkien alla narahteleva lumi on ainoa ääni, joka täyttää hiljaisen metsän.

Mikään ei maistu paremmalle, kuin nuotimakkara ja rapeaksi paahtuneet kinkkuvoileivät. Myrsky seuraa uskollisena aivan perässäsi, hetken matkan edelläsi - kunnes tauko nuotiotulilla pysäyttää retkikaverin viereesi istumaan. Jos talvitarina kirjoitettaisiin sanoiksi, en ehkä pystyisi lukemaan sitä - vain koska ääneni rikkoisi hiljaisuuden.

Ihania hetkiä teidän tarinoihin täältä, Ilona