Kesäterassin rakentaminen kukkakeitaaksi

Mainos @kukkatalo.fi

Meidän uudelle kesäterassille hain kukat Pirilän Kukkatalosta. Ajatuksena oli istuttaa kerroksia, kukkaleivoksia, jotka pursuilee väriä ja huvilahenkistä tunnelmaa. Ihan kaikki eivät mahtuneet omiin ruukkuihin, niitä täydensin Kukkatalon isoilla saviruukuilla. Huomaatko, kaikki ruukut terassin ruukut ovat punasavea. Aika tekee niiden pinnat patinoituneeksi.

Ruukkuihin sovitin vaulaa, maahumalaa, kesädaaliaa, pelargonioita, valkoista amppelipetuniaa ja lobeliaa. Basilikan taimet istutin kesäruokia varten. Nyt en malta odottaa näiden villiintymistä - kesä on vaan niin parasta aikaa.

Ilona

Ps. Pirilän Kukkatalon myymälät löydät

Riihimäeltä

Tuusulasta

Raisiosta

Helsingin Torpparinmäestä

Salosta

Kaarinan Krossista

Tampereen Lähdesjärveltä

Medaljonkikuvioita seinille

En muista olleeni koskaan niin innoissani mistään, kuin laastikuvioinnista maalatuille seinille. Ihan on kuulkaas vienyt tämä kaikki vapaa-ajat. Puoliso harkitsee vakavasti laastin piilottamista minulta. Aina, kun aikaa liikenee olen ruuvivääntimeen asennetun vispilän kanssa autotallissa tekemässä tiilitasoitetta koristeisiini.

 Kuviointiin tarvitaan sapluuna, tasoitetta, teippiä, maalia, hiomapaperia ja hiuskiinnettä. Minä kiinnitin sapluunan seinään hiuskiinteellä, voi toki käyttää myös tähän tarkoitettua liimaa apuna, mutta toimii kyllä kiinne myös. Hurautin laastin autotallissa, mukaan nappasin kaksi tasoituslastaa. Niiden avulla levitin laastin sapluunan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Heti levityksen jälkeen vedin sapluunan irti seinästä. Ei pidä hätääntyä, vaikka jokin kohta olisi levinnyt, laastin kuivamisen jälkeen se on helposti hionnalla korjattavissa. Kuivamisen jälkeen voi muotoilla teostaan hiomapaperilla ja maalata sen joko seinän väriseksi tai eri sävyiseksi. Täällä maalasin koristeet ensin seinän sävyllä ja tuputtelin arkipäiviin hieman glamouria kultamaalin avulla.

Tykkään koristeiden läsnäolosta, mutta myös niiden sulautumisesta seinäänsä. Valon osuessa pinnalle ne näkyvät paremmin.

Tunnelmallista viikonloppua täältä sinne, Ilona

 

Keittiön tuolien uudet vaatteet

Huomasin vähän unohtaneeni keittiön tuolien istuinosat. Vanhat päälliset oli jo menossa kuluneet. Varmasti niitä en olisi vieläkään vaihtanut ellei tämä kirjottu liina olisi tullut kirpputorilla vastaan. En ehkä olisi sitä hennonut rikkoa päällystystehtäviin, mutta yhden kulman revenneet kohdat päättivät asian ehkä puolestani ;) Siinä tuolit nyt komeilevat uusissa vaatteissaan. Aikaa koko projektiin olisi mennyt puoli tuntia, ellei lasketa kirpputorilla hujahtanutta aikaa - luulen, ettei tunti riitä pelkästään siihen. Kirpputorilta tarttui mukaan lamppuprojektikin, siitä olisi tarkoitus tulla kynttelikkö pimeneviin iltoihin. Omankin kirpputoripöydän innostuin jo varaamaan, tosin sitä saa odottaa aina marraskuun alkuun saakka ;). Hyvää aikaa siivota kaappien kätköjä tässä välissä.

Tunnelmallista syysviikonloppua, Ilona

 

Kirjoista tauluksi

 Olen aina hieman haaveillut sellaisesta vanhasta kirjastohuoneen tunnelmasta. Vanhoja kirjoja hyllyt pullollaan, vaimea musiikki ja ne tikkaat - joita pitkin kirjoja voisi kiivetä hakemaan. Kirjastohuone ei ihan mahtuisi kotiin tai edes nurkkaan olemaan. Päädyin sahaamaan vannesahalla käytöstä postetut kirjat, joita ei enää kukaan lue. Vannesahan terä on sopivan tiheä, sahauspinta tuli siistimmäksi, kuin uskalsin kuvitella. Eri tavoin sahailtuja kirjoja pino syntyi alle tunnissa. Kieli keskellä suuta sahailin autotallin askartelukerhossa ;). Vanhan taulukehyksen taakse kiinnitetty vaneri tapetoitiin taustaksi "kirjastolle". Kirjojen taustaa vasten jäävät osat pensselöin runsaalla puuliimalla ja asensin ne samantien paikoilleen. Aamulla liima oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki opukset pysyivät tiukasti paikoillaan. Kirjoja, joille ei ole lukijoita enää on yhä kaapissa vino pino, ehkä niistä syntyy hylly tai jotain muuta.

Touhukasta tiistaita täältä sinne, Ilona

 

Mansikan makuinen

Lapsuus maistui mansikkamehulle, vieläkin muistan miten hyvää se oli heinäpellon laidan eväshetkellä. Mansikka-aika on niin hurauksessa ohi, että päätin pullottaa maun mehuksi. Tosin ennen tätä taisin syödä aimo osan laatikon punaposkista ihan ja hyvällä omalla tunnolla. Osan pakastin tilsattuna sokerin kanssa, pakkasten ulkona paukkuessa on parasta palata juuri tähän hetkeen mansikkasurvoksen ja lettukasan kanssa. Mehuinnoissani tulin jakamaan ohjetta, jos viikonloppuna innostut mehupuuhasta siellä

Yhdistä viinihappo sekä vesi. Viinihapon löydät apteekista. Puhdista mansikkakasa. Kaada vesi- viinihappoliemi mansikoiden päälle. Anna marjojen levätä kylmässä mehustumassa vuorokauden ajan.

Kaada marjat siivilälle ja anna valua rauhassa. Lisää kirkkaaseen mehuun sokeri, mittaa se ennen sokerin annostelua. Pidä mehu kylmässä vuorokauden ajan. Pullota mehu ja sulje pullot huolella. Pidä ne aarteet kylmässä.

2,5 kg mansikoita

40 g viinihappoa

1,3 l kylmää vettä

0,5-1 kg sokeria mehulitraa kohti

Mansikan makuista viikonloppua, Ilona

 

Omenankukkakranssi ja yksi ovi lisää

Ihan vahingossa varmaan eksyin Facebookin paikallisryhmään ja niinhän siellä nimeä huutelivat vanhat navetan ovet. Miehen mielestä ovia on meillä jo riittämiin, siis niitä - jotka eivät varsinaisesti johda mihinkään ;) Joka tapauksessa risukuorman kasaus ja purku ei tuntunut enää yhtään ikävälle ovihuumassani. Miltei samalla paikalla, josta ovet haettiin on villiintynyt puutarha. Siellä kukkivat omenapuut ja koristepensaat. Taloa ei paikalla ole ollut enää pitkiin aikoihin. Muutama oksa taipuili niin maata myöten, että uskalsin niistä poimia kukinnot kranssia varten. Harmaa ovi omenakransseineen on ihan täydellinen minusta, mieheltä kysyttäessä voisi huokaisu olla vastauksena. Niin tiedätte, mitä tarkoitan - hymyjä viikkoon sinne ;)

Ilona

 

Pieniä muutoksia ja remonttisuunnitelmia

Ihan vähän on pitänyt kokeilla maalipensseliä kotona kalusteisiin. Muutoin on remonttiajatukset keskittyneet mökkimaisemiin. Siitä, mihin viime kesänä jäätiin on jatkettu. Puita on kaatunut melkoisen paljon. Niistä on perinteinen paikalle tullut sahuri hurauttanut miehen kanssa melkoisen puutavaramäärän. Ennen, kuin ne ovat terasseina tai laiturina kestää ehkä tovin. Mutta kurkistellessani mökkitonttia eri kulmasta, kuin ennen huomasin valon tulvivan jo pihapiiriin. 

Päivän sävy on tänään vihreä, miten se näyttääkään maalipinnoissa hyvälle. Toisaalta kevätesikoita pulloihin asetellessani näytti keltainenkin sävy niin kutsuvalle. Työt alkavat todenteolla näin kevään korvalla, kotona vietetty aika jää niin pieneksi, että ehkä maalipensseli huutelee nimeäni vain haaveissa. Nähdään siis eri puolilla Suomea, missä ikinä ihana mökki tai koti sijaitseekaan. 

Instagramissa alkaa ihan pian kirja-arvonta, kipaiskaa jättämässä arpa sinne.

Aurinkoa viikkoon, Ilona

 

Pääsiäiskoti

Pääsiäinen alkaa näkyä kotona kukkamerenä. Perunanarssit ottavat parin perinteisistä narsisseista ja liittoutuvat puukulhojen ja pupuheinien kanssa asetelmiksi. Miten ihanaa, että keltaiset ja lilat hyasintitkin ovat rantautuneet tänne myös pääsiäisen kukiksi. Kevät tuoksuu jo, eikä ilman pajunkissoja pääse lenkkipolulta kotiin palailemaan. 

Muistatteko sen puputarjottimen, johon liimasin servietttitekniikalla kuvan. Se on kaivettu kaapista kattausta somistamaan. Vanhan ison tarjottimen ja puputarjottimen väliin jäi juuri sopiva kolo kukkakranssille. Katkaisin kukkien oksat lyhyeen varteen ja asettelin ne kranssin muotoon tarjottimien väliin. Sipulikukat viihtyvät saadessaan pienen määrän vettä. Isolla tarjottimella on sopivasti vettä kukkia varten. Lisään sitä aina aamuisin, jos näyttää tarpeelliselle. Terälehdet näyttävät nyt muutaman päivän jälkeen yhä kauniile. 

Perjantaina toteutuu yksi unelma ja lähden perheen kanssa tulppanien maahan Hollantiin. En ehkä malta odottaa lomahousujen päälle sujauttamista. Luulen, että perillä voi ihastella kukkia oikein urakalla. Myrskyä on tosin jo ikävä nyt, mutta hän nauttii mökkielämästä ihan parhaassa seurassa poissa ollessani.

Hyvää pääsiäisiäistä jo siis ennakkoon täältä sinne, Ilona