Luonnon värittämä maisema

Sitä ei vain voi lakata hämmästelemästä, mille luonnon värittämät maisemat näyttävät. Kotirantaan sujahtaa pihasta hetkessä, sinne - mikä ei ole kenenkään maata. Juuri tuossa auringon kultaamassa paikassa on lempipaikkani. Se on se mielenmaisemani. Välillä ohi kiitävät joutsenet ja toisella kerralla lintuperhe. Myrsky loirii rantavedessä, vielä ei koiruus ui villisti. Luulen, että tämä on vain ajan kysymys.

Tentsi on kiinnitetty kolmen puun varaan. Puuteltta on irti maasta, siinä on ehkä sen taika. Kyydissä on varsin mukava haaveilla ja torkkua. Äänetöntä ei ympärillä ole - lintukonserttia kuunnellessa ihastelee maiseman kauneutta. Väistämättä sitä tuntee olevansa etuoikeutettu synnyttyään Suomeen. Nämä puhtaat vedet, luonto ja sen eläimet ovat niin käden ulottuvilla. Nyt vain mietin, mihin seuraavan kerran leirini pystytän. Se saattaa löytyä kosken varrelta, kotipihalta tai kallion huipulta. 

Kauneutta - sitä on kaikkialla, Ilona

Höyhenet pölisten...

...mennään kohti pääsiäistä. Luuta on kaivettu jo esiin ja nokipannukin. Myrskyn kanssa koristelu on aina yhtä jännittävään, tällä kerralla onnistui katoamaan hetkessä tuo yhdessä kuvassa lentoon lähtenyt akkeli. Viaton katse ei paljasta syyllistä. Nyt noidan luuta on hieman kevyempi versio, sillä on varmasti parempi lentää ;).

Etätöillä on puolensa ja puolensa. Kahvitauolla huomaa tarkkailevansa naapureita kameran kanssa, kunnes huomaa tunnin hurahtaneen. Meillä asuu naapurissa toki muitakin, mutta tyydyn kyllä vain eläinnaapureiden tarkkailuun - ehkä ;) Katsotaan mitä sitä keksii tauolla ensi viikolla. Nyt olen muuten olen muuten muka töissä - ja kirjoittelen teille täällä salaa. Onneksi pomo katsoo läpi sormien ja antaa minun jatkaa samaa rataa. 

Aurinkoa viikonloppuunne, muistakaa tarkkailla naapuria tiukasti nenä ikkunassa kiinni - niin mekin teemme ;)

Ilona

Lasikuistilla

Puolilämpimän lasikuisti on paras paikka keväällä. Aurinko lämmittää sen säteillään. Niitä säteitä on kaivattu. Kuisti on sellainen tyylien sekamelska, ihan jokaista vähäsen. Tyylimelskan ohella täällä kuivataan pyykit. Oikeastaan tila on meidän kodin eteinenkin. Myrskyn tulon jälkeen ei kodin etuovea ole oikeastaan käytetty. Jotenkin on niin helppoa sukeltaa karvakuonon kanssa suoraan takaovesta metsään. Pieniä säilytysvaikeuksia on toki ovimuutos tuonut mukanaan. Yhden teinin mopokypärä, saappaat ja lasketteluvarusteet eivät tahdo sopeutua sisustukseen. Arki on kuitenkin arki - ja usein lasikuisti pursuilee pyykeistä ja harrastusvälineistä. Myrskyn valjaille ja harjalle on oma säilytyskori, samoin pipoille ja lapasille. Takit sen sijaan roikkuvat avonaulakossa - yritän pitää silmät kiinni aina naulakkovirityksen kohdalla.

Huolimatta tummista pilvistä paistaa aurinko huomennakin. Yritetään etsiä iloisia asioita ja pitää arki niin kauniina, kuin pystytään. Yritetään pysyä terveinä, Ilona

Sisustusrintamalla

Kesä on hurahtanut melkoisen rauhallisissa sisustusmaisemissa kodin suhteen. Töissä sisustus on kyllä ihanasti valloittanut kuvauspäiviä. Jotain uutta kodin seinät ovat kuitenkin saaneet. Ihastuin Markun ja Annen lestikokoelmaan, josta sain itselle kolme paria ihanuuksia. Jokaiselle perheenjäsenelle omansa, vaikkakin lapsen kenkä on melko paljon isompi, kuin äidillään. Hauska huomata, miten puunsävyt miellyttävät aina enemmän ja enemmän silmää.

Nyt odottelen aurinkoista kesäviikonloppua tämän riiviöni kanssa. Pieni Myrsky on tuonut mukanaan valtavasti iloa ja riemua - :) Tänään meidän takapihalla kaivetaan kuoppia, kuljetetaan kenkiä ja syödään vähän kukkia tai mustikoita pensaasta. Jännittävää - eikös :)

Aurinkoa täältä sinne, Ilona

Myrsky

Myrsky on vallannut kodin jokaisen nurkan. Pieni pörröturkki on käytännössä kaikkialla. Lempipuuhiin kuuluu tällä hetkellä kenkien varastaminen ja lelujen kuljettaminen huoneesta toiseen. Illan päätteeksi otetaan vähintäänkin hurjat ravitukset paikasta toiseen. Pieni poika nappasi paikkansa koko perheen sydämessä noin sekunnissa. Siitäkin huolimatta, että koiruudet ovat mielessä lähes koko valveilla olemisen ajan.

Ihanaa on seurata, miten maailma voikaan olla kovin ihmeellinen pikkukoiran silmillä katsottuna. Kaikkea kuunnellaan pää kallellaan. Pihalta juostaan äkkiä omaan sänkyyn turvaan, jos oikein jännittää. Australianpaimenkoira on kovin varma itsestään, ainakin hetkittäin. Laumaansa se yrittää pitää urheasti ruodussa jo kahdeksan viikon villiin ikään päästyään. Myrskyn päätehtävänä on tällä hetkellä näyttää kengälle Myrskynmerkit ;)

Aurinkoa, Ilona