Bohosisustusta

Sisustusliikkeitä tai puoteja täältä on hieman vaikeampi tavoitella. Se ei tokikaan estänyt laukun täyttymistä löydöillä rantakojusta tai paikallismarkkinoilta. Saattaa olla, että kassi on vähän pulleana hellehatuista, kasseista ja kookoskupeista. Olisin hyvin voinut haluta bambumajan puutarhaan ja muitakin ihan pikkujuttuja. Epäilen kuitenkin, että miehen huumori kestää vain nippa nappa jättimäisen riisivadin kuljetuksen Suomeen ;). Kyllä - myönnän hänen joskus kantaneen kotimaahan valtavan kalakoristeen, liitovarjoksi nimitetyn hellehuiskan ja suhteellisen painavat puukoristeetkin. Aina alkumatkasta väitän kirkkain silmin, että en löydä varmasti mitään koko reissulta kotiin tuomisiksi. Loppumatkasta tihennän vain silmäripsillä räpsyttelyä ja yritän kumota lupauksiani pikkuhiljaa.

Bohohenki on täällä ihan kaikkialla. Meren rannan keinusta katsellessa pystyy ihailemaan auringonlaskua samalla kookosjuomaa hörppien. Kaunis maa ja kauniit muistot kotiin tuotaviksi. Toivon, että muistan lämmön lusikoidessani kaurapuuroa kookoskupeistani kotona. Tänään pakataan viimeinenkin matkalaukku, ehkä sen saa juuri ja juuri ähellettyä kiinni. On aika palata kotiin, hurjista hurjin ikävä onkin jo Myrskyä.

Aurinkoa täältä sinne, Ilona

Elefanttien vanhainkoti

Täällä kaukana on paikka, jossa hoidetaan kolmea eläkkeelle jäänyttä elefanttia. Heidät on pelastettu tehtävistä, joissa norsuja on liian paljon. Yhden päivän ajan sain kulkea aivan vierellä, koskea kärsään ja harjata heitä liejusta puhtaaksi. Jouduin kärsän antaman mutasuihkun alle ja valmistin rouville ateriapalloja. Mille tuntuu antaa ruokaa eläimelle sen ehdoilla, miten hienoa onkaan huomata vapaana kulkevien eläinten ilo. Täällä ei norsut ole kiinni, ne kulkevat sinne - minne he haluavat. Mutakylvyt ja järvessä oleilu ovat selkeästi ne suosikit - siis heti syömisen jälkeen.

Eläinrakkaus on joskus hurjan valtoisaa, sydän kääntyy ympäri ja jälleen kerran ympäri. Täällä se kääntyi monta kertaa ja vain onnesta. Miten vapautettu eläin käyttäykään niin riemukkaasti, leikkii - seuraa ja hiipii taaksesi. Rouvat ojensivat kärsänsä kovin vikkelään - kääntyivät tohkeissaan järveen pestäviksi roiskimistaan mutakerroksista. Samalla, kun seurasin norsurouvia jäin miettimään heidän vierellään kasvavia kissoja, norsujen hoitajien lemmikkejä. Miten pieni kissanpentu ja jättisuuri norsurouva elävätkään sovussa - ei pelkoakaan siitä, että pieni jäisi alle tai olisi onneton.

Olen käynyt tässä maassa jo kauan sitten, silloin sydän kääntyi ympäri toisten asioiden vuoksi. Kääntyy yhä niidenkin, mutta tänään se kääntyi hyvästä mielestä. Siitä - että on olemassa vanhainkoti, jossa viidenkympin villityksen ylittäneet norsurouvat saavat vapaana vaeltaa.

Ilona

Sademetsän siimeksessä

Ensin jännittää lehtien kahinaa, jonka jälkeen kuuntelee sademetsän ääniä korvat höröllään. Oman perheen kajaakkiretki keskelle vihreyttä ja luontoa jää varmasti mieleen ikuisesti. Hetken saatoin olla ihan hengittämättä, melakaan ei liikkunut. Paikallisten ihmisten kalastaessa tyynenä veden äärellä hengitys alkoi jälleen toimimaan normaalisti. Kyllä ohi vilahtelevat liskot ja matelijat saivat tämän melojan nopeuttamaan tahtia, mutta toisaalta matka oli näin jälkikäteen huiman jännä ja ihan parasta seikkailua.

Meidän matkassa täällä oli paikallisopas, joka tokikin jäi nukkumaan toiseen päähän jokisuistoa.  Vielä on viikko jäljellä seikkailua Ao Nangin saarilla ja metsissä - norsujen hoitokotiin pääsyäkin odotan. Siellä norsut viettävät elämää ehdoitta. 

Lämmintä tuulta täältä sinne, Ilona