Aarteiden aarre

Tiedätte sen tuntee, joka tulee nähdessä jonkin esineen tai huonekalun. Sen, jota ei voi mitenkään unohtaa.  Sen näkee jo sille suunnitellussa paikassa muiden huonekalujen parina. Näin kävi täällä tämän pöydän kanssa. Sattumalta se osui silmiini Sasu`s Playhouse - verkkokaupassa. Käyn aina työmatkan Porvoon suuntaan sattuessa liikkeessä ihailemassa vanhoja aarteita. Nyt tiesin, että olisi mahdotonta hakea pöytä itse kotiin. Tänään se saapui kuljetuksella tänne. Vanhus oli vielä kauniimpi, kuin kuvissa. Ihan täydellinen aarre muiden huonekaluvanhusteni pariksi.

Pöytä jää olohuoneen ja keittiön väliin. Ajattelin sen toimivan aputasona juhlissa tai asetelmille vapaalla ollessaan. Nyt on ehkä käytävä vähän silittelemässä sen pintaa. Miten monta tarinaa pöydällä olisikaan kerrottavanaan.

Instagramissa uusia sisustustuulia enemmän.

Iloista viikkoa toivotellen, Ilona

 

Keittiössä ruudun takana

                   

Viikkoon voi hyvin ujuttaa melkoisen määrän hymyjä. Aivan meidän keittiön ikkunan takana käy vilske, yleensä aamupalan aikaan. Luulen, että oravilla on myös silloin aamiaisaika. Kahvikuppi kädessä katselen tämän kaksikon hääräilyä. Olisi mahdotonta olla seuraamatta niitä. Toisella on lumessa kolo, josta ilmestytään kurkkimaan hangen päälistä elämää. Voisin viettää päivän seuraamalla lintulaudan elämää. Välillä mietin, miten hienoa on asua kaupungissa, mutta vähän maalla. Hirvi oli saapastellut yöllä lenkkipolun ohitse rymistellen. Päivällä en herra Hirveä ole nähnyt - saattaisin siinä tapauksessa ottaa jalat tosiaan alleni.

Keittiössä ruutuja on hieman enemmänkin, toiset niistä ulos ja toiset sisälle. Täällä pohdin jo tosissaan kaapin rakentamista ikkunoilla tai sitten vanhan oven turvin. Pitäisi vain löytää se unelmien kaapin ovi. Löytyykö sellaista - epäilen. Suunnitelmat kuitenkin ovat olemassa, joskus ne vain ottavat aikansa. Aikaa otti myös koukkujen asennus hellan päälle, pupukoukuista kaksi toin jo viisi vuotta sitten Tukholmasta. Niiden nykyinen asennuspaikka on nyt jo neljäs. Luulen, että siinä on se sisustuksen suola - aina voi muuttaa mielensä, ainakin meillä sisustajilla on lupa tehdä niin :).

Ilona

Kotitunnelmia

Täällä ollaan jo kynttilät päällä. Villasukatkin ovat löytyneet jalkoihin. Hiljalleen pimenevät illat saavat kodin tuntumaan pesältä, jossa odottaa kynttilänvalo ja ne villasukat. Perjantaina on jotenkin hurjan hienoa palata kotiin. Huomenna lähden takaisin reissuun, mutta vain palatakseni pian taas takaisin.

Reissu tähän saakka on ollut huikea - olen tavannut valokuvaajia, jotka on nyt ilo tuntea. Toki Vaasassa vieraillessa on aina käytävä Combo - kirpparilla. Kertaakaan en ole sieltä lähtenyt ilman löytöjä. Miten olenkaan voinut olla ilman Emännän tietokirjasarjaa. Muutaman sivun luettuani luulen osaavani kyllä tehdä pannukakkuja ja kiisseliäkin - ilman, että avaisin tuhdin tietopaketin ;). Vaikka päivät venähtävät varmasti tulevallakin viikolla - ajattelin heti tilaisuuden tullessa poiketa uudelleen kirpparilla. Nähdään siis Vaasan suunnalla heti huomenissa.

Aurinkoa viikkoon, Ilona

Ps. talopoikaiskaappi on Antiikkihelmen Janilta hankittu

Olohuoneen uudet tuulet ja antiikkipaljastus

Olohuone on kokenut myllerryksen. Iso kaappi on löytänyt uuden isomman kodin, jossa se viihtyy kuuleman mukaan kovin hyvin. Kaapin lähteminen aiheutti uuden, vanhan etsimisen. Tilalle tahdoin vanhan aarteen ehdottomasti. Niitä ei ole aina helppo löytää - mutta turvaudun yleensä ensi kädessä aina tuttuihin antiikkikonkareihin. Jani Metsärannan Antiikkihelmessä olen vieraillut pitkälti yli kymmenen vuotta. Paikka on itsessään kovin kaunis, mutta usein huonekalujen matka Pohjanmaalta tänne taittuu Janin kuljetuksella.

Kodin aarteet matkasi tällä viikolla tänne ja voi, miten ihana kaappi onkaan jokaisessa alkuperäisessä sävyssään.  Samalla kyydillä saapui ikkunoiden alle muokatut pöydät ja hieman muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Antiikin aikakaudet vaihtelee omassa kodissa. Välillä niitä on enemmän ja välillä ne muuttavat muualle. Se on varmaa, etteivät ne kokonaan katoa. Minusta koti on kaunis kerroksilla, uusilla ja vanhoilla sellaisilla. Antiikkia ostaessa on luottamus myyjään aina kovin suuri osa. Antiikkihelmeä voin suositella. Tunnustan myös tasaisesti hiippailevani sivuille kurkkimaan vanhoja aarteita. Pohjanmaalle suunnatessaan tiedän, mistä löydän itseni.

No, mutta tiedän myös - mille antiikkikauppias silmissänne näyttää. Ei toki ennakkoluuloja saisi olla, mutta en ehkä itse näkisi asiaa myöskään näin. Ilo oli kuvata Jani - herra antiikkikauppias näissä tunnelmissa.

Aurinkoa teille ja niin niitä löytöjä - missä ne ikinä sitten ovatkaan, 

Ilona

Sisustusperjantai

No, sehän iskee aina salamana taivaalta. Yleensä siivoan kodin jo torstaina touhukkaana. Tunnustan muuten imurilla ajelun olevan oikeastaan kivaa - se muuttui sellaiseksi löydettyäni tuoksukuulat, jotka sujahtavat imurin pussiin. Tällä kertaa koti tuoksui vaniljalle imurin kahvaan tarttuessani. Saattaa olla, että intopinkeänä touhutessani imuri kiihtyy ylinopeuden rajamaille ;).

Sisustusperjantai on tänään kivempi kuin yleensä. Seinillä komeilevat Patiinaputiikin Jaanalta ostetut pilarit, jotka kannattelevat minun mustaksi maalilla suhautettuja pupuliineja. Pilareihin ihastuin Jaanan luona sisustuskuvaillessani. Ihana idea - ja ihan luvan kanssa Jaanalta napattu. 

Pilareiden oston jälkeen myönnän sortuneeni aika usein vierailemaan täällä. Nimeni saattaa löytyä jonkun ihanan aarteen tai muutamankin kohdalta. Kuvien, vanha tarjoilulautanen on yksi Portaasta tänne matkanneista ihanuuksista. 

Meitä sisustajia on niin erilaisia, minä rakastan kerroksia ja tarinoita. Se, että jokin on itse tehty on mielestäni erityistä. Elämän jäljen näkyessä jää heti miettimään, mitä kaikkea esine onkaan kuullut tai nähnyt.

Tänään kirjoitan kalenteriin vapaapäivä, sillä onhan sisustusperjantai. Hurautan Minillä kirpparille ja kukkakauppaan - se on vaarallista se. Jostainhan on kuitenkin jännitys arkeen saatava, eikö vain ;).

Jännittävää viikonloppua, Ilona

Keittiössä

Valoa tulvii jokaisesta ikkunasta. Kevään vaaleanpunainen löytyy meillä Svaneforssin ruusuisista verhoista.  Yksi verho päätyi tuolien verhoilukankaaksi. Kummallista, miten kevät tekee sisustusvilliksi. Naapurille tunnustin, että en meinaa pysyä mitenkään aisoissa villitykseni kanssa.

Tänään meillä juhlitaan oikein urakalla, siihen on hurjan monta hyvää syytä. Oikeasti kai juhlintaan ei edes syitä tarvittaisi. Meidän kodin täyttävät tänään ihmiset matkan varrelta, he ovat niitä - jotka ovat jollain tapaa vaikuttaneet meihin elämän eri vaiheissa. Joukko ei ole perinteinen, mutta niin hauska ja erilainen. Ennen juhlia kipaisen kuitenkin koskimaisemaan perhekuvauksiin. Mukaan lähtee kelkka, eväät, lyhtyjä ja taljoja - tulossa paljon hymyjä.  Ulkona näyttää ihan täydelliselle kuvauspäivälle.

Aurinkoa, Ilona