Satumainen kuvauspäivä

Aurinkoinen päivä, kotikaupungin ikimetsä ja Henni. Vastavalossa kuviin jää kimaltelemaan auringon luoma taika. Vihreät sammalpeitteet täydentyvät hiusten kukkaseppeleellä. Hennin tekemä meikki hohtaa pronssille ja hieman puuterinen puku viimeistelee hennon tunnelman. Kameran takaa on välillä kurkattava, varmistukseksi - siitä, että hetki pysähtyy. Mahtava kuvauspäivä - Henni ja kaikki mukanani tätä retkeä toteuttamassa olleet taitajat. Ihan täysin voisi uskoa tarinaan Henni Metsänhengestä - eikös ;)

Ihanan aurinkoista vappua näillä tunnelmilla sinne, Ilona

Lisää kuvia voi päivästä sujahtaa katsomaan tänne.

Meikki:@hairby_henni
Puku: Wedding Garage
Hiukset: Hiushalkomo
Kukat: Kukkakauppa Kimppu

Kylä vuorten välissä

Pidätin hengitystäni jo auton kääntyessä kohti Alppeja ja sen pikkuruisia kyliä. Tarkoituksena oli kuvata tämä pieni joulukylä ja haaveena nähdä sen joutsenet. Olo oli ihan kuin sadussa - keskellä ei mitään ja kuitenkin juuri siellä, missä oli hetkessä ihan kaikki. Pikkuruiset talot on kylässä rakennettu seinäksi - aivan, kuin ne lepäilisivät vuoria vasten. 

Joutsenten lipuessa hiljaa vanhoja laitureita kohti on tunne satumainen. Tiedän kyllä, olen pohjaton romantikko, haaveilija ja unelmoija. Voi, olla - että juuri siksi paikka Itävallassa teki lähtemättömän vaikutuksen minuun. Pikkuruisen kylän jälkeen tuli toinen, kolmas ja vihdoin huomasimme olevamme Saksassa. Eksyminen - se on ollut tällä matkalla parasta. Jos nyt pitäisi antaa tarkka sijainti - se olisi mahdotonta. On hyvä olla täällä keskellä ei mitään, juuri oikeassa paikassa.

Nähdään, Ilona

Loppusanat

Tänään kirjoitan ensi vuoden joulukirjan loppusanat sen viimeiselle sivulle. Hienoa allekirjoittaa oma nimi tämän kirjan loppuun. Sivujen retkillä on ollut jäätävän kylmää ja uskomattoman kaunista. Pakkasmittarin kohotessa kohti kolmeakymmentä astetta on kahvimaito mennyt ikijäähän, kameran akku kulunut hurjan nopeasti ja joidenkin parta jäätynyt kirjaimellisesti hileeseen ;)

Kirjaan mahtuu sivuja 198 - luvassa on uskomaton matka Jouluun. Tämän kirjan kuvia kuvatessani lupasin itselleni toteuttaa yhden unelmani. Unelmani toteutuu jo viikonloppuna. Pakkaan reppuuni kameran, termospullon ja toppahousut. Minun retkitoverini kuvaavat liikkuvaa kuvaa - minä yritän pysyä tämän joukon tallentajana. Sielläkin minne olen menossa on jäätävän kylmää ja kaunista. 

Tiesittekö, että yksi toteutunut unelma voi olla lumihangessa tarpomista, jäätymistä ja hyytävää tuulta. En sitä oikeastaan ole aikaisemmin ajatellut niin tarkkaan, mutta kyllä vain meidän talvinen satumaa on kaunis!

Nähdään siellä pohjoiseen päin nousevalla tiellä, Ilona

Ensimmäiset tulet uuden kodin kamiinassa ❤❤❤❤❤❤

❤❤❤❤❤❤

Upea hetki oli sytytellä tulet ensimmäistä kertaa lasiluukun taakse. Johtunee ehkä siitäkin, että olin ajatellut tämän asennuksesta aiheutuvan harmaita hiuksia. Pelkäsin mieheni rikkovan selkänsä tämän kamiinan kanssa. Se näyttää hieman sirommalle, mutta ei ole sellainen. Korkeutta tällä kamiinalla on 170 cm ja painoa reteästi 380 kiloa. Onneksi kaunotar on suunniteltu purettavaksi ja sen siirto saatiin kahden miehen voimin tehtyä.

Minulle tämän hankinta oli sellainen pakko saada - juttu. Tiedättehän niitä juttuja, joita ei voi perustella. Meidän kodin pinnat elävät melko paljon rakentamisen edestessä. Taka-alalla siintävä rustiikkinen tiili ei pitänyt päätyä tuolle paikalle, mutta siinä se nyt koreilee. Instagramin tarinaan olenkin sujauttanut kuvia matkan varrelta. 

Kodin punainen lanka on musta, ehkä se alkaa nyt näkyä selvemmin. Ulkona musta rytmittää vuorilaudoissa ja räystäiden aluslaudoituksessa. Sisällä se näkyy mustissa tulisijoissa, liesikuvussa ja tietysti jännityksellä odottamissani mustissa listoissa. 

Lämpimiä ajatuksia täältä sinne, Ilona

Kamiinan ostopaikka: Jyväskylän Takkakeskus http://www.jkltakkakeskus.fi/

Antiikkitiilien malli ja ostopaikka:  Grjis Zwart tiili, www.wienerberger.fi

Rakasta sitä - mitä ikinä teetkin!

     Kieri lumessa, työnnä kuono lumihankeen ja aloita taas alusta.

     Jok`ikinen päivä ihmeitä täynnä.

    Välillä työnnän pään lumihankeen ja kukaan ei löydä minua.

     Jos on suuret korvat kuulee paremmin.

     Olen ollut kiltti, melkein koko ajan.

                    Joskus on hyvä pysähtyä katselemaan hiutaleita.

                 Tiedän, että minua rakastetaan - aina!

Kyllä, minun on aika juuri nyt kirjoittaa sanoja lauseiksi ja upota tarinoihin. Toki teen niin koko vuoden ajan, mutta nyt on urakka poikkeuksellisen iso. Joulukirja ensi vuodelle on jo miltei kuvattu kokonaan. Olen testannut reseptejä, vieraillut upeissa paikoissa ja nauranut, niin paljon nauranut. Ei ole vaikea veikata, sitä miten paljon rakastankaan kirjojen tekemistä. Olen aina rakastanut. Uppoudun tarinoihin aamulla jo viimeistään kuudelta ja lopetan kirjoittamisen illalla. Sen aloitettuaan ei voi enää lopettaa. Välillä silmät täyttyvät vedestä ja välillä hymyilen itsekseni - ihmettelen, mistä nämä ihmiset ja eläimet tulevat. Keväällä kirjoitan joulukirjaa ja taas syysmyrskyillä kevätkirjaa.

Ensin suunnitellaan kansi ja sen jälkeen nimi. Heli ja Eija ovat tässä ihan taitavimmat apurit. Tulevan joulukirjan kansi sai vedet nousemaan silmiin, minusta se on kaunein ikinä. Eija Kuuselalle oli laitettava erillinen posti siitä, miten kaunis se mielestäni on. On upeaa tehdä töitä näiden naisten kanssa.

Kannen kuva on sattuma tai ehkä jopa tarkoitettu joulukirjaan. Ajoin tuon suloisen talon ohi, enkä päässyt näkymästä irti. Osoite selvisi reittikartan kautta, kunta auttoi selvittämään omistajan ja lopuksi istuin kahvilla miehen kanssa, joka tuossa talossa pienenä vietti joulujaan. Aivan lumoutuneena kuuntelin tarinan joulusta silloin ennen. 

Perjantain kunniaksi kirjoittelen kuvatekstejä - se ei ole vaikeaa katsellessa tämän lumikoiran menoa. Minä teen juuri nyt sitä, mitä olen aina rakastanut. Olisi aivan mahdotonta päättää onko se kuvaaminen, kirjoittaminen vai molemmat. 

Ilona 

Huh, mikä viikko ;)

Joskus viikon päätteeksi mietin, missä olen käynyt tai mitä olen nähnyt. Välillä minun pitää nipistää itseäni varmistuakseni hereillä olemisesta. 

Tämä viikko on mennyt tiellä, saunoissa, navetalla, kodeissa ja tiettömillä teillä. Olen mennyt sekaisin kirjankansissa ja tekstitkin kulkevat aivan omaa taivaltaan.  Taivaalta on puhaltanut lunta, pakkanen on jäykistänyt jokaisen nivelen ja silti se lämpö, joka tapaamisista jäi on ihan jättimäinen. 

Arvostan suunnattomasti teitä seikkailuun hypänneitä - tarkoittaako se avantoon hyppäämistä, heittäytymistä tai aitoa hetkeä - ne ovat kaikki hienoja - unohtumatomia!

Palaan maan pinnalle ensi viikolla - lukitsen oven ja pysyn koneen äärellä, edes hetken. Seuraavalla viikolla annan luvan itselleni jälleen seikkailla kanssanne. 

Näiden kuvien Katja on äärimmäisen inspiroiva ja pirskahteleva, joten vastavalossa otettu kuva kertoo Hiekkaharjun Kartanon emännästä eniten.

 Pirskahtelevaa viikonloppua sinne, Ilona

Uusi kevätilme ❤❤

Tiedätte tunteen, joka herää kevättä kohti mennessä. Pikkulinnut laulaa, aurinko paistaa ja melkein voisi hypähdellä riemusta. Tänään täällä on tuntunut juuri sille. Tunnen Marikan vuosien takaa. Marika toteutti silloin kaikki villeimmät suunnitelmat sisustuskauppani hyllyille. Mainostoimisto on nyt vaihtunut erilaisiin juttuihin, mutta taas nähdään.

Hauskaa - miten aina elämässä tahtoo käydä niin, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Jälleen tehdään Marikan kanssa töitä yhdessä. Luvassa on aivan upeita projekteja. Projektien välissä Marika on rakentanut tänne blogiin ja sivuille uutta ilmettä. Uusi logo on myös Marikan käsialaa - voin siis suositella, jos kaipaat itsellesi logon tekijää ;). Marikalle viestiä voi halutessaan laittaa tänne.

 Tänään pääsin kurkkaamaan Facebookin uudistunutta banneria - joka näyttää niin omalle. Kurkatkaa, mille täällä näyttää. Kiitos Marika Nieminen - ehkä hypähtelen koko loppuviikon sinne ja tänne riemusta.

Aurinkoa sinne, Ilona