Yö laavulla - elämyksien ja ikimuistoisten hetkien arvonta

Voi, mille tuntuisi kääriytyä valkoisiin lakanoihin maalaismaisemaa katsellen. Viimeisiä auringon säteitä saisi ihailla nuotiotulen lämmössä. Aamulla heräisi rakkaan vierestä lintujen laulua kuunnellen. Kiire olisi kadonnut rauhallisista hetkistä.

 Kävin kylässä Kinnulassa Karkausmäen Kammarilla. Oli ihan suunnattoman iloinen kuvauspäivä näiden ihanien kanssa. Melskeessä taisi paljun vesi iloisesti lennellä jokaisen päälle. Tyynysota on laavun suojissa jotain vuoristorataa hurjempaa ;).

Jenni Karkausmäen Kammarilta arpoo kanssanne ihanan yön laavulla. Voit osallistua siihen kommentoimalla postauksen kuvaa täällä. Arvan voit sujauttaa myös tänne. Arvonta suoritettaan tämän viikon torstaina. Oi, tiedän jo voittajan olevan niin onnellinen. Yön jälkeen ihana kuulla, mitä kaikkea hetkiin ikimuistoisiin mahtui.

 Karkausmäen Kammarin tarina siintää aina 1700-luvulle asti. 

Paikallinen voimamies - karhunmetsästä Lassi - ajoi veljensä kiusaadat pakosalle. Keihäs ja kirves mukaan hän juoksi heidät aina Karkausmäelle saakka.  Aivan Karkausmäen liepeillä on muistomerkki  Lassille. 

Karkausmäen päätalo on rakennettu 1920 - luvulla metsäyhtiön kämpäksi. Siihen taloon ensimmäistä kertaa Jennin astuessa hän tiesi tulevaisuuden olevan täällä. Tänään se on tässä kaikille mahdollinen unelmien matkailupaikka.

Alapuolen kuvat ovat Karkausmäen Kammarin päärakennuksesta, jossa on huoneita eri tunnelmissa. Aika on kovin ihanasti siellä pysähtynyt. Poikkea retkilläsi yöpymässä täällä - luulen, ettet unohda sitä koskaan :)

Ilona

Omenankukkien aika ja salaisuuksia

 Mikä voisi olla kauniinpaa, kuin tämä aika alla kukkivien puiden. Päivät täyttyvät kuvauksista ihan hurjan sukkelasti. Miltei en pysy enää perässä. Tällä viikolla tuli ihania korttikuvauksia lisää. Piipahdin Karton korttitehtaalla juttelemassa tulevista ja menneistäkin. Ajattele, olen kuvannut heille jo yli kolme vuotta. Aika iloinen olen seuraavista kolmesta vuodesta. 

Eläinkorttisarja on ollut haaveeni kai aina. Istuessani tukevasti tuolillani meinasin silti pudota siltä - en ehkä kuullut oikein tai sille minusta tuntui. Nyt haave on kuitenkin toteutumassa ja ihan huimaa olla siinä mukana. Niin jo odotan korttien ilmettä ja eläimiä, jotka niissä ilostuttavat.

Huomenna karautan Vaasaan kameran kanssa - tulossa kesäinen sisustuspäivä taitavien taitajien seurassa. 

Lämpöä viikonloppuun, tanssitaan terälehtisateessa ja nautitaan, Ilona

 

Voisikohan näihin päiviin jäädä asumaan

  Joskus kiivetessä ihan ylös, sinne huipulle saakka miettii - voisiko jäädä tähän. Voisiko vain ihailla maisemaa, hörppiä kahvia ja antaa hiljaisuuden kietoutua ympärille. Luulen, että juuri se on retkissä parasta. Hetki siellä, missä ei ole melua, ei kiirettä, eikä hätäilyä. 

Tänä syksynä matkat ovat hiljenneet täällä on aika kirjoitella. Toisaalta rakastan tätä aikaa, toisaalta kaipaan retkiä eri puolille kaunista Suomea. Heti lumen saapuessa on aika taas mennä, ihastua paikkoihin ja erilaisiin ihmisiin. Luulen, että olen unelmien ammatissani. Kirjoitusaika tarkoittaa myös kuvausaikaa lapsille, vauvoille, asunnoille ja ihan kaikelle maan ja taivaan väliltä. Tällä viikolla kameran takana on hiippaillut yksivuotiaita ja rippikoululaisia. Ensi viikolla olen asuntokuvauksilla ja innostun taas. Joulukorttikuvauksiin on tulossa ihan huimaa joukkoa, niissä vilistää karvakuonoja ja perheitä. Minusta on aina hienoa kuvata sinut - olit sinä sitten isolla kuonolla tai suurilla silmillä varustettu. Samoin ajattelen kirjoittaessani tarinasi, viimeisellä rivillä on hienoa huomata sen muotoutuneen kokonaiseksi.

Ennen seuraavaa innostumistani kiipeän kotikaupungin korkeimmalle huipulle Myrskyn kanssa. Jään hetkeksi hänen kanssaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan maisemia. Ei ole kiirettä, ei melua, eikä hätäilyä. 

Kiireettömän kauniita syyspäiviä sinne, Ilona

Voi, mitä päiviä

 Syksy on kyllä tunnelmallista aikaa - välillä näissä maisemissa pysähtyy haaveilemaan. Loppukesä tarkoittaa sitä, että viivyn enemmän kirjoittamassa. Kesän tarinat odottavat kirjaimia, sanoja ja lauseita niin - että ne voisivat liittoutua sivuille luettaviksi. 

Kirjoittaessani kaivan esille kesän kuvat, jotta muistaisin jokaisen tunnelman ja tuoksun. Sytytän kynttilöitä palamaan, sujautan jalkaan villasukat - ja suljen ääniltä pois kirjoitusmaailmani. Ensimmäinen rivi on se tärkein, sen pariksi liittoutuu viimeinen rivi - niiden kahden väliin jää kokonainen tarina. Joskus aamulenkillä sateen piiskatessa vaakatasoon ja tuulen hulmutellessa hiuksia ajattelen ensimmäistä sanaa - sitä, jolla kaikki voisi alkaa.

Kirjoitusaika tarkoittaa sitä, ettei ole kiire - sillä se ei auttaisi. Otan läppärin syliin, istun sohvalle ja Myrsky hivuttautuu viereeni. Välillä eksyn katselemaan lehtisadetta ikkunoiden takaa tai sadepisaroiden tanssia. Työtä ei mitata sekunttikellolla, ei sille ole esimiestä - on vain aikaa, jolloin kirjoitetaan. 

Veden muuttuessa lumeksi pakkaan taas kameran retkille useammin. Odotan jo joulukotien ja mökkien tunnelmia. Vielä muutama talvitunnelmainen ihanuus mahtuu minun retkiini, jos tulen teille niin sujauta viestiä matkaan.

Latotunnelmat syntyivät Katjan heinäladossa jokseenkin hurmaavan eläinporukan kanssa. Niin ilo oli sisustaa ihanan Puutarhurin Majan Minnan  kransseilla, tyynyillä, purkeilla ja puulinnuilla upea paikka. Instagramissa on juuri nyt käynnissä ihana kettutyynyjen arvonta - sujahtakaa osallistumaan tänne.

Tunnelmallista viikkoa sinne täältä kirjoituskoneen ääreltä, Ilona