Omenankukkien aika ja salaisuuksia

 Mikä voisi olla kauniinpaa, kuin tämä aika alla kukkivien puiden. Päivät täyttyvät kuvauksista ihan hurjan sukkelasti. Miltei en pysy enää perässä. Tällä viikolla tuli ihania korttikuvauksia lisää. Piipahdin Karton korttitehtaalla juttelemassa tulevista ja menneistäkin. Ajattele, olen kuvannut heille jo yli kolme vuotta. Aika iloinen olen seuraavista kolmesta vuodesta. 

Eläinkorttisarja on ollut haaveeni kai aina. Istuessani tukevasti tuolillani meinasin silti pudota siltä - en ehkä kuullut oikein tai sille minusta tuntui. Nyt haave on kuitenkin toteutumassa ja ihan huimaa olla siinä mukana. Niin jo odotan korttien ilmettä ja eläimiä, jotka niissä ilostuttavat.

Huomenna karautan Vaasaan kameran kanssa - tulossa kesäinen sisustuspäivä taitavien taitajien seurassa. 

Lämpöä viikonloppuun, tanssitaan terälehtisateessa ja nautitaan, Ilona

 

Hetkistä ikuisia

Joskus tuntuu sille, että aika pitäisi pysäyttää. Ihan hetkeksi katkaista sekuntiviisareiden nopeus. Se tunne tulee usein oman perheen kanssa, silloin voisi jäädä paikalleen hetkeen. Kuvissa hetki pysähtyy, ainakin hetkeksi. Luulen, että muistan jokaisen niistä vielä siellä kiikkustuolissakin ;).

Omien kuvien käsittely on usein melkoista säätämistä. Aina en osaa päättää tahtoisinko ne mustavalkoisina vai sitten jotain muuta. Kuvankäsittely on ikuinen matka, jonka takia se kai onkin niin kiinnostavaa. Itse käytän Lightroomia ja Photoshoppia sekaisin. Kaikki erikoiskäsittelyt rakentelen Photarilla. Yksi kuva saattaa olla pöydällä tunnin tai kaksikin, silloinkin se sekuntikello on pysähtynyt. 

Ensimmäisenä olevat kuvat päätyvät ehkä seinälleni tai yöpöydälle. Ne muistuttavat äärimmäisen lämpimästä kesäpäivästä - siellä keskellä ei mitään. Ympärillä oli vain ääretön meri ja hiljaisuus. Huomenna on aika pysäyttää kello jälleen kerran, maanantaina on ihan paras päivä siihen.

-Ilona-