Kevätverhoilla vai ilman

Voihan verhot - ikuisuuskysymys ainakin täällä. Keittiössä ei ole verhoja, tason päälle valuvat sivuverhot eivät ehkä toimisikaan. Olen kyllä pohtinut salusiineja ja pellavaista laskosverhoakin ikkunaan. Verhojen virkaa on välillä toimittanut kuivatut kukkakimput ja milloin mikäkin ratkaisu. Kirpputorilla nimeäni huuteli virkattu pitsipeitto, jonka näin jo silmissäni heilumassa kesätuulessa. Ensin ajattelin ripustelevani sen ikkunahyllyn koukkuihin. Lopulta se päätyi roikkumaan korin sisältä. Ehkä se on nyt siinä verhona omalla tavallaan. Toisaalta taas huomenna voin kiikuttaa peitettä johonkin muualle ja taas ollaan näiden verhoasioiden perimmäisissä tarkoituksissa. 

Ajatelkaas, miten tylsää meillä olisikaan ilman sisustusta. Mitä ihmettä sitä kaikella ylijäävällä ajalla tekisikään ;) 

Ihanaa naistenpäivää sinne - olemme kukkakimpun tai kaksikin ansainneet :)

Ilona

 

Tulppaaneista kukkameri kääntelemällä

Oi, ihan ihanaa  - siis käännellä tulppaanin terälehtiä. Oletteko kokeilleet? Hieman jo parhaat päivänsä nähnyt marketin kukkakimppu kokee kääntelyllä muodonmuutoksen. Tulppaania on sen jälkeen vaikea edes tunnistaa samaksi kukaksi. Terälehdet kääntyvät maljakossa jo hetken viihtyneestä tulppaanista parhaiten. Uskomatonta, miten pieni kimppu täyttääkin ison maljakon. Ennen terälehtien kääntelyä leikkasin kukkiin uudet imukohdat. Nyt ne ovat viihtyneet käännetyissä kukissaan jo viikon.

Tänään piti hakea keltaisia ja hieman oranssejakin tulppaaneja - seuraavaksi ajattelin käännellä ne. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika. Kukat saavat ensin kaunistaa kotia ihan perinteisellä tavallaan. Hieman meillä miesväki naureskelee kukkien kääntelylleni. Voihan se olla koomistakin katsella pyörimistäni ja hyörimistäni tulppaanikimpun ympärillä. Suosittelen kokeilemaan - vaaleanpunaiselle kukkapilvelle on aina tilaa. Tämä pätee myös keltaisiin, oransseihin, lilaan, valkoiseen - tai mitä niitä kaikkia nyt onkaan -väreihin.

Hymyjä, Ilona

 

Keittiössä ruudun takana

                   

Viikkoon voi hyvin ujuttaa melkoisen määrän hymyjä. Aivan meidän keittiön ikkunan takana käy vilske, yleensä aamupalan aikaan. Luulen, että oravilla on myös silloin aamiaisaika. Kahvikuppi kädessä katselen tämän kaksikon hääräilyä. Olisi mahdotonta olla seuraamatta niitä. Toisella on lumessa kolo, josta ilmestytään kurkkimaan hangen päälistä elämää. Voisin viettää päivän seuraamalla lintulaudan elämää. Välillä mietin, miten hienoa on asua kaupungissa, mutta vähän maalla. Hirvi oli saapastellut yöllä lenkkipolun ohitse rymistellen. Päivällä en herra Hirveä ole nähnyt - saattaisin siinä tapauksessa ottaa jalat tosiaan alleni.

Keittiössä ruutuja on hieman enemmänkin, toiset niistä ulos ja toiset sisälle. Täällä pohdin jo tosissaan kaapin rakentamista ikkunoilla tai sitten vanhan oven turvin. Pitäisi vain löytää se unelmien kaapin ovi. Löytyykö sellaista - epäilen. Suunnitelmat kuitenkin ovat olemassa, joskus ne vain ottavat aikansa. Aikaa otti myös koukkujen asennus hellan päälle, pupukoukuista kaksi toin jo viisi vuotta sitten Tukholmasta. Niiden nykyinen asennuspaikka on nyt jo neljäs. Luulen, että siinä on se sisustuksen suola - aina voi muuttaa mielensä, ainakin meillä sisustajilla on lupa tehdä niin :).

Ilona

Sisustusvillitys päivien pidentyessä

 Heti joulukoristeiden lähdettyä alkaa huonekalujen tanssi ympäri kotia. Joskus mieheni ihmettelee, miten kotoa voi löytyä niin monta tuolia, jakkaraa tai pikkuruista kaappia. En ole sitten viitsinyt avata tarkemmin niiden tarkoitusta - oikeammin tunnustaa, ettei niillä ole oikeastaan virkaa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet sen myötä - niinpä olen päättänyt vihdoin vähentää tuolieni määrää. Jo huomenna osa keittiön tuoleista pääsee uuteen kotiin. Ja en hanki tilalle uusia - ehkä ;) Kaivan vain jemmoistani sinne hylätyt kappaleet, nekin näyttävät uudelle pienen tauon jälkeen.

Olkkarin uudistukseksi riittivät uudeksi harjatut lampaantaljat ja mattokevennys. Myrsky on tästä muutoksesta tohkeissaan, pitkän lenkin jälkeen herra sohvaperunoi onnellisena taljojen kyydissä. Uusi vuosi on täällä merkki siitä, että on aika muuttaa asioita, nyt en puhu  vain sisustuksesta. Se, miten kovaa lenkkarit kulkevat tänä vuonna on vain itsestä kiinni - sekä siitä, miten voimakkaasti suklaa nimeäni huuteleekaan.

Ollaan villejä koko alkanut vuosi, Ilona

Syyskeittiö

Syksyisin tänne hiipii sisustusinto - se on väistämätöntä. Aivan turhaan pyristelen vastaan tai yritän selättää sitä. Se on jo täällä. Kodin takapihalta alkavat metsäpolut ovat juuri nyt parasta, mitä tiedän. Sammaleisten kivien välissä poukkoileva Myrsky on kovin hellyttävä "metsäneläin". Mukaan tarttuu mustikan punehtuneita varpuja, puolukoita ja kaikenlaisia oksakäppyröitä. Jokaisella retkellä pitää nipistää itseään välillä, minä saan oikeasti kulkea tässä satumaisessa maisemassa. Myrskyn kiidättäessä omaa karahkaansa kotia kohti on naurettava ääneen, miten suuret luulot pienellä koiralla itsestään onkaan.

Kesä on mennyt siivillä ja retkiä takana on monta - upeita kohtaamisia! Ihan pian täällä alkaa aika, jolloin kääriydyn sohvan syliin kirjoittamaan. Aivan yhtä paljon, kuin rakastan kuvaamista rakastan tätä aikaa vuodesta. Tarinat heräävät henkiin kuviin liittyvien tekstien mukaan. Uppoan mökkiretkiin, saunapäiviin, kotien tarinoihin ja kerron teistä kanssani retkelleistä. Kesämatkoilla selkärangassa on kulkenut kylmät väreet, olen liikuttunut melko monta kertaa ja miettinyt useammin, kuin kerran - miten upeita tarinoita kotimaa onkaan täynnä. Housujen polvet ovat kuluneet puhki, kengät kastuneet ja steariiniakin myönnän kaataneeni päälleni. Luulen, että juuri sille pitääkin maistua elämän.

Juuri nyt keittiö tuoksuu omenille ja aamukahville. Vedän jalkaani kumisaappaat ja saatan ottaa pari harppausta päästäkseni nopeasti syysmetsän suojaan Myrskyni kanssa. Elämä on ihan mahtavaa juuri tällaisena ja tänään!

Ilona

Ps. Huomatkaa ei mattoja lattioilla - Myrsky ei vielä ole ymmärtänyt niiden syvintä olemusta ;)

Sisustusperjantai

No, sehän iskee aina salamana taivaalta. Yleensä siivoan kodin jo torstaina touhukkaana. Tunnustan muuten imurilla ajelun olevan oikeastaan kivaa - se muuttui sellaiseksi löydettyäni tuoksukuulat, jotka sujahtavat imurin pussiin. Tällä kertaa koti tuoksui vaniljalle imurin kahvaan tarttuessani. Saattaa olla, että intopinkeänä touhutessani imuri kiihtyy ylinopeuden rajamaille ;).

Sisustusperjantai on tänään kivempi kuin yleensä. Seinillä komeilevat Patiinaputiikin Jaanalta ostetut pilarit, jotka kannattelevat minun mustaksi maalilla suhautettuja pupuliineja. Pilareihin ihastuin Jaanan luona sisustuskuvaillessani. Ihana idea - ja ihan luvan kanssa Jaanalta napattu. 

Pilareiden oston jälkeen myönnän sortuneeni aika usein vierailemaan täällä. Nimeni saattaa löytyä jonkun ihanan aarteen tai muutamankin kohdalta. Kuvien, vanha tarjoilulautanen on yksi Portaasta tänne matkanneista ihanuuksista. 

Meitä sisustajia on niin erilaisia, minä rakastan kerroksia ja tarinoita. Se, että jokin on itse tehty on mielestäni erityistä. Elämän jäljen näkyessä jää heti miettimään, mitä kaikkea esine onkaan kuullut tai nähnyt.

Tänään kirjoitan kalenteriin vapaapäivä, sillä onhan sisustusperjantai. Hurautan Minillä kirpparille ja kukkakauppaan - se on vaarallista se. Jostainhan on kuitenkin jännitys arkeen saatava, eikö vain ;).

Jännittävää viikonloppua, Ilona