Lumiukkoja askartelumassasta

Hassua, miten näin syksyllä tulee tarve askarrella enemmän, kuin keväisin. Hämärät illat ja kynttilöiden valossa puuhaaminen on aika ihanaa. Lumiukkoja en suunnitellut tarkemmin avatessani askartelumassapaketin. Oikeasti piti tehdä kukkia kranssikoristeeksi. Helpot pallot tuntuivat siinä hetkessä hyvälle. Jokaisesta lumiukosta tuli oma persoona. Mitään ei haittaa, jos lakki on vinossa. 

Ensimmäinen pallo on isoin, seuraava pyöritellään sen päälle. Tulitikuilla saa pallot kiinni toisiinsa kätevästi. Upota tulitikku isomman pallon sisään ja paina pienempi päälle. Sama taktiikka jatkuu aina hatun ylimmäiseen osaan saakka. Nenän sisälle laitoin ohutta rautalankaa, joka pitää sen paikallaan. Käsiksi käy ihan ja kaikki oksat. Hymy huulille syntyy tussilla - anna ennen piirtämistä ukkojen hieman kuivahtaa. Tomusokerilla syntyy talvinen tunnelma lumiukkojen maailmaan. 

Ukkoja tein tarjoilulautaselle ja pienen kärrynpyörän kranssin somisteeksi. Tunnissa ukkoja pyörittelee melko monta. 

Hymyjä lauantaihin, Ilona

 

Oi, nyt se on perillä

Olen ensimmäiset kuvat ottanut vuosi sitten. Siitä alkaa tarina, sellainen lämmin ja lempeä, tunnelmia, koteja, ihmisiä ja eläimiä täynnä. Sen nimi on Talven henki - Anna joulun tulla. Tänään avasin kannen hellästi, ihan kuin näkisin kaiken ensi kertaa. Sille se tuntuu, hyppään sivuille - enkä kuule tai näe sen jälkeen muuta. Muistan, kuinka pohjoistuuli puhalsi yli lakeuksien ja mille tuoksui kodeissa joulu. 

Aina kirjoittaessani ja kuvatessani toivon, että luettuaan tarinan ei sitä voi koskaan unohtaa. Minä en unohda kauriin katsetta lumisessa metsässä tai poron kumarrusta 30 asteen pakkasessa. Kirjan sivuilla vieraillaan pohjoisessa, etelässä, lännessä, idässä ja ihan keskelläkin Suomea. Viimeiselle sivulle päästyäni pyyhkäisen silmiä, miten onnekas olenkaan saadessani kirjoittaa sinulle kirjan sivujen tunnelmista. Kirjan tarinat, ne eivät häviä koskaan - vaikka sivut kellastuisivat vuosien aikaan jää tarina elämään.

Kumarrus - se on viimeisellä sivulla sinulle lukijani ja teille jokaiselle, jotka mukanani olitte talven ihanassa seikkailussa.

"Nyt tiedät tarinan pakkasukosta ja olet nähnyt vilauksen Joulupukista. Matka tuoksui piparelle, ja lämpö saattoi tulvahtaa tarinoiden mukana villapaidan alle.

Oman kodin elämä on tänään tässä. Myrsky heilauttaa huomaamatta tassut olkapäilleni ja nuolaiseen nenänpäätäni. Se on hänen tapansa rakastaa. Aamulla Myrsky kiitää takaisin peittojen väliin vähintään 200 kilometrin tuntivauhdilla. Tuliaisena saattaa olla keppi tai käpy - mahtavia aarteita. Annan oman käteni viipyä hetken mieheni kädessä ja halaan pitkäksi venynyttä poikaani. Näistä hetkistä syntyy joulu.

Tässä tunnelmassa kirjoitan kirjan viimeiset sanat. Niiden muodostuminen lauseiksi on kuin helminauhan rakentumista. Tuon helminauhan päättää kiitollisuus.

Toivon, että talven henki tavoitti sinut. Muista unohtua katselemaan alas leijailevien hiutaleiden kauneutta. "

I

Ilona
 

Talven pihakoristeet

Melkein hypin riemusta ensimmäisten lumisateiden leijaillessa taivaalta. Toki pitäisi olla heti sitomassa kransseja ja ripustelemassa köynnöksiä kuistin kaiteille. Enhän minä malttaisi odottaa, en malttaisi millään. Jokaisena aamuna reippailen pusikoissa, joista kannan erinäisiä keppejä kotiin. Mies ei nyt aina ole niin riemuissaan, kuin minä ;). Tämä aika on pahin, inspiroituminen on hurjaa. Päässäni saatan kuvitella nyt vaikka jouluauton sahaamisen tapahtuvan sekunnissa, kunnes järjen ääneni - luetaan mieheni pudottaa haaveilijan takaisin maan pinnalle.

Kotipihassa näyttää nyt tälle, huomenna siellä on ehkä havuköynnös ainakin ovikaaren päällä.

Pirskahdellaan talvitunnelmissa, Ilona

Oman kodin talvitunnelmat

Kotiovella sujautan jalkaan villasukat. Siitä tulee väistämättä hyvä olo. Jos saan päättää, mille paras päivä näyttää - se alkaa metsästä. Neilikan meno on melko rauhallista ja punatukka päättää usein, mille polulle kaarretaan. Koiruus rakastaa hengailua, pysähtyy kovin mielellään kanssani sammalia tutkimaan. Kotiin tullaan kori pullollaan aarteita. 

Kuistit on mielestäni tehty asetelmia varten, pikkuruisia tonttumetsiä ja kaupunkeja on ihana tehdä.  Istun siis lattialla oksien, keppejen, sammalten ja havujen keskellä - kieli keskellä suuta hymyillen. Huomenna auto kääntyy kohti Hollolaa ja ihanaa kotia siellä. Odotan jo niin lumipeitettä ympäri Suomen - se tarkoittaa joulukotien ja mökkien kuvausaikaa. 

Tunnelmallisia kotoilupäiviä sinne, 

Ilona

Ps. Lauri Laukkasen ja Minna Immosen kirjat menivät @paivirai nimimerkille tällä kertaa

Tervetuloa jouluun! - kirja arvonta sinulle ja ystävälle 💗💗💗

  Ihan mahtavaa arpoa teidän kanssa Tervetuloa jouluun! - kirja. Sen sivuilla sisustetaan, koristellaan, leivotaan ja - niin tunteillaan <3  Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. 

Juuri nyt en voisi ajatella mitään parempaa kuin kirja, lämmin kaakao, kynttilät ja ritisevä takkatuli. Maanantai voitetaan tällä reseptillä varmasti.

Kirjan voittajalle lähettää kustantamo Docendo. Useamoaan arvontaan voi osallistua täällä tai täällä.

Lämpimiä hetkiä sinulle, Ilona

Kirjaa voi tilata mm. Adlibrikseltä, Prismasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kauneutta ihan kaikkialla!

💖💖💖

Sininen hämärä ja taivaalta tuiskunnut lumi on tehnyt kaiken kauniiksi. Lyhdytkin näyttävät nyt kauniimmalle - mekin aivan varmasti lumen voimalla ;). Välillä myönnän olevani hidas päivitysten kanssa, mutta ajattelen usein kuulumisten kertomista. Töissä on tällä hetkellä vuoden kiireisin aika ainakin heti kesän jälkeen. Olen melko ihastunut moneen kotiin ja ihanaan mökkiin juuri tällä hetkellä. Jokaisen matkan takana on jännittäviä hetkiä. Huomenna suunnistan pohjoiseen lumisateen läpi. Aina on ihana lähteä töihin, mutta aivan ihana on myös palata kotiin.

 

Eilen palatessani töistä odotti tämä punatukka minua takaisin kotiin. Kyllä, sorrun aina ostamaan herkkuja tuomiseksi ystävälleni. En ole edes yrittänyt olla heltymättä tuon katseen edessä. Hurjaa, Neilikka on jo kymmenen - nyt tuntuu sille, että se elää oman elämänsä parasta aikaa. Punaturkki nukkuu pitkään, rakastaa lunta ja herkuttelee tietysti. Illalla ruskeakuonoinen kiipeää sohvalle hellittäväksi ja sen jälkeen yläkertaan oman sänkyyn nukkumaan. Meillä kuorsaa vain koira, mutta se jo tässä iässä hänelle sallittakoon ;).

 

-Ilona-

 

Ps. Ihana arvonta on suoritettu ja joulukakku valmistuu voittajalle siellä, missä onnellisia kakkuja tehdään. Kotileipomo Happy Cakes tekee ihanimman joulukakun Alise Marjalle. Laittaisitko minulle viestiä ilona.pietilainen@hotmail.fi.

 

Anonyymi11. marraskuuta 2017 klo 9.26
Upeita kuvia! Makea maistuisi tulevaan jouluun ja syntymäpäivään. AliceMarja