Siemenkirjeen kasvit

Olen ehtinyt kunnolla blogimaailmaan viime aikoina enemmän vapaapäivinä. Onneksi muutama vapaapäivä extraa on tulossa ensi viikolla. Olisi nimittäin hieman vielä puutarhahommia. Haravoitavat lehdet ovat lähes kaikki maassa. Tammen, vaahteran ja hevoskastanajan lehtisotkusta tulee tiivis matto, joka ei maadu ihan tuosta vain.

Eilen sain odotetun siemenkirjeen, jonka Hiidenkiven Minna organisoi eteenpäin. Olin etukäteen ajatellut, että otan vain kahta tai kolmea lajia, kun perennojen kylväminen ei ole ollut minusta niin helppoa. Sain sen pussikasan eilen eteeni ja aloin tehdä karsintaa. Nyt sitten tulen kylvämään ainakin yli 10 uutta perennaa. Mukaan lähtee minulta viittä eri perennaa, koska yhtä perennaa. jota olin varannut, siellä olikin jo (ainakin vielä). Vähiten siemeniä sain talteen lilasta pakkoesikosta, kun en ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä.

Punainen tarhakylmäkukka on mukana myös, sekin kukki tosin vain yhdellä kukalla. Sen verran nuokkuva on kukkansa, että pitää vähän sormella tukea, jos haluaa sen kunnolla kuvata.

Tarhakellukka 'Mai Tai' kukkii runsaasti ja sen siemeniä myös keräsin. Jäin tietysti nyt miettimään, että tuleekohan noista siemenestä varmasti Mai Taita. Lähistöllä kasvaa ihan tavallistakin ojakellukkaa sekä jotain muutakin kellukaa. Ristipölytystä mietin.

Tarhavaleunikon kukkakausi oli pitkä, sillä kaikilla niistä oli useampia sivunuppuja. Yksi kukka ei ole nyt järin pitkäikäinen, nuppujen kautta kukinta jatkuu. Tarhavaleunikkoa myydään myös sinivaleunikkoa. Tämä kuitenkin käyttäytyy kuin perenna, eli ei ole kaksivuotinen, vaan olen itsekin tätä lehtiruusukkeesta jakanut.

Keltatörmäkukka kukkii meillä vieläkin ja se aloitti kukinnan elokuussa. Tämän siemenet ovatkin hieman haastavia. Ne ovat sellaisten väkästen sisällä. Varmasti tämän siemenkota tarttuu hyvin karvaisten eläinten turkkiin ja pääsevät siten matkustamaan uusiin paikkoihin. Oman tontin siementaimet on löytynyt emokasvin vierestä.

Siemenkirje pääsee taas liikkeelle maanantaina, hieman runsaanmpana.

Nyt se alkoi

Ja nyt pitää alkaa pitää varansa. Ensimmäiset siemenpussit ostettu. Ei ollut kaupassa kaikkia edes laitettu esille, kun jo siellä kiertelin. Seuraavalla kerralla, kun jotain ostan, pysyn listassani, kunhan sen saan tehtyä. Nyt nimittäin tuli pari nopeaa päätöstä tehtyä. Sormustinkukkaa minun ei pitänyt ostaa, mutta oli kaksi erikoisempaa hyllyssä, niin..

Täytyy nämä kirjata itselleen ylös, viimeistään kun maahan lykkää. Etten sitten ihmettele, että onpa erikoisen näköisiä rikkaruohoja.

Onneksi sentään joitain kasveja olen oppinut jo tunnistamaan viime kesän aikana. Ehkä joskus jopa joku tieteellinen nimikin voisi jäädä mieleen. Joskus.

Lähikukkakaupasta on ekat leikkotulppaanit tälle keväälle talvelle ostettu. Pikkuhiljaa alkaa mielessä hahmottua ne kaksi uutta kukkapenkkiä, joita ajattelin keväällä tai kesän aikana tehdä pihalle. Ja jonnekin pitäisi vielä kasvimaata laajentaa.

Meillä on flunssa ja yskä kylässä ja ulkoilu ei oikein ole napannut. Ikkunasta on ikuistettu tulppaanien kanssa sävy sävyyn oleva auringonlasku. Kyllä pikkuhiljaa osaisi taas arvostaa öitä, jolloin yskää ei tarvitse kuunnella  kolmiäänisesti, yskäkuoro on myös vähän uuvuttavaa osallistuttavaa varsinkin yöaikaan.

Mennyttä ja tulevaa

Jouluna saimme lahjaksi toisenlaisen lahjan. Kanoja. Ei meille vaan johonkin muuhun maahan, joissa ne kanat ovat hyvin tarpeellisenä lisäelantona ja munat tärkeää ravintoa ja varmasti se tärkeä kanankakka tärkeää köyhän maan lannoitetta.

Kesällä ja syksyllä puutarhainnostuksen hurahtaessa kunnolla nousuun, tajusin samalla, että omaan pihaan voi laittaa rahaa ihan määrämättömän paljon. Voi ostaa maata (multaa, hiekka tms) sadoilla euroilla, puita ja pensaita samoin. Siemeniä kymmenillä euroilla ja taimia ja sipuleita kymmenillä ja sadoilla euroilla. Kattoa ei eurojen kulutukselle tule, jos niin haluaa.

Tämän toisenlaisen lahjan myötä, pitkästä aikaa, tutustuin itsekin taas näihin lahjoihin. Ja ilokseni voi ostaa myös äidille puutarhan tai siemeniä tai matofarmia tai vaikka taimen jollekin. Sekä niitä kotieläimiä.

Kirjat ovat myös yksi intohimoni, ja löysin klikkauksen päästä mahdollisuuden ostaa kirjan kirjastoon Keniassa tai Intiassa tai ammatin jollekin naiselle.

Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia. En tee nytkään. Haastan kuitenkin itseni miettimään vuoden 2013 aikana oman pihani kasvihankintoja vähän taloudellisemmalla silmällä ja klikkaamaan joku kerta tai toisenkin kerran myös oman kasvimaan tai vastaavan jollekin äidille siellä kaukana, jolle siemenien hankinta ei ole itsestään selvyys. Joka siten saa lisäruokaa itselleen ja lapsilleen.

Tämän myötä tämän haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa lukija. Tai olla nappaamatta. Pakko ei ole, eikä tarkoitus ole muuta kuin tuoda tämä ajatus tännekin ilmoille, jotta en tätä keväthuumassa unohda. Minun ei tarvitse hankkia pihaani uusia arvokkaita asioita aina lisää. Onhan minulla jo paljon.

Toisenlaisia lahjoja on mm näillä sivuilla:

WorldVision
Kirkon ulkomaanapu
Suomen pakolaisapu

Paikkoja on varmasti muitakin.

Varokaa vain tintit. Teidän ruokailupaikallanne voi ensi talvena olla niukempaa.

Kiirettä ja valon puutetta

Muistilistaan itselle:
Vaikka olisi mikä kukkasipuli-ale, niin yritä seuraavan kerran muistaa realiteetit.

Jos on kiireinen viikko töissä ja kotona ja pimeä tulee liian aikaisin, voi olla turha kuvitella saavansa sipuleita maahan siinä hötäkässä. Varsinkin, kun sataa aina silloin, jos olisi pieni hetki aikaa valoisaan aikaan. Sateella tuntuu unohtuvan tuo ulosmeneminen.

Jostain syystä viherpeukaloilta tilaamani liljan sipulit haisevat pahalle, vähän haisevat ja osa näyttääkin pitävän sisällään vihertäviä homepilkkuja. Mitenköhän niiden kanssa kannattaa menetellä? Onko pelastettavissa vai vain maahan odottamaan, että mitä tapahtuu. Vielä postissa on yksi paketti toisesta paikasta tulppaaneja.

Kiireisen viikon pelastus  ja ilahdutus ovat olleet myös Saaripalstalta tulleet siemenet. Mieli alkaa askarrella jo kevättä, vaikka onkin Lokakuu ja aika syksyistä ja turhan pimeää.

Postaukseen tuli myös kuvien puute, kun kuvata ei ehdi, siis valoisalla.

Kasvimaalta

Tänään onkin ollut vaihtelevampi sää. Ei ole ollut pelkkää vesisadetta. On ollut raekuuroja ja ukkosiakin. Jep. Otin pari kuvaa hyötykasveista. On näemmä multa pöllynyt.

Ihan kuin valkosipuli ei juuri olisi viime aikoina kasvanut, niiden välissä onneksi sentään punajuuressa on tapahtunut vähäistä kasvun lisääntymistä.

Pikkupenkki salaattia, punajuurta ja sokerihernettä näyttää nyt vähän kasvavan, mutta ei silti näytä vielä siltä, mitä tähän aikaa olisin jo toivonut.

Kohopenkissä kasvaa maissia ja ruusupapua ja kesäkurpitsaa. Maissi saisi olla vankempi ja pidempi. Ruusupapu iti niin kauan, että luulin, ettei idäkään. Nyt sentään sirkkalehdet näkyvät. Kesäpurpitsan ostin taimena torilta (vain yksi omista säästyi, joka on pienempi ja jotenkin ihan raukkaparka pikkuinen). Kesäpurpitsaa on kotilo käynyt jo haukkaamassa. Lehti on reikäinen ja puoliksi syöty.

Koska luulin, että ruusupapuni eivät idä, ostin myös kaksi pensaspapua. Vihreän ja keltaisen. Värit menivät jo sekaisin. Myöhemmin paljastuu värit.

Koska olisin toivonut jo enemmän sekä väriä että kokoa, oli pakko ottaa kirkkaan vihreästä persiljasta lähikuva. Se sentään kukoistaa (taimena ostettu).

Nyt on kyllä multaa nähty ihan tarpeeksi ja pihalla kävellessä saavimaasta kuuluu ihan syksyinen lits läts. Jos pari päivää olisi poutaa, tekisi se vaihteeksi kasveille ja minulle hyvää.

Hihat mullassa

Unohdin kääriä hihat istustuspuuhissa tänään. Tosin valmista saa odottaa. Tänään pääsivät purkkeihinsa tomaatti, amppelitomaatti sekä basilika. Ja kokeilin nyt ruusumalvan kylmäkäsittelyä. Yksi testierä pääsi siitä jääkaappiin. Suositus oli tehdä kylmäkäsittely vasta huhtikuussa, kokeilen silloin toisen erän. Muistilappuja ja merkintöjä tarvitsee. Hyvä, että itse muistin tämän jälkeen, että yksi purkki piti mennä kylmään.

Meillä on syöty myös maitotuotteita, kuten kuvista huomaa. Yritän nyt ostaa mahdollisimman vähän tarvikkeita, joten kierrätän sitä, mitä muuten menisi roskiin.

Ikkunalaudalla alkaa olla tunnelmaa. Voisivat olla tietysti hieman kauniimpiakin rasioita, nyt vaan olen ihan tyytyväinen näistä.

Kylmäkäsittely

Innostuin kuitenkin (vaikka toisin piti), tilaamaan esivalmisteluja vaativia kukkien siemeniä. Tänään  (välittämättä kuun kierroista) upotin muutaman siemenen multaan paratiisililjaa.

Löysin muutaman vanhan turvelaatikon sekä uusiokäytin maitopurkin pohjia. Upotin noi siemenet kylvömultaan. En tiedä, olisivatko kaivanneet ytympää tavaraa.

Laitoin kylvökset vanhoissa kaupan rypälerasioissa jääkaappiin, onneksi muistin myös merkitä maalarinteipillä kuvauksen jälkeen. Tarkoitus on noiden olla kaksi kuukautta kylmässä. Tuli kiire, kun toukokuun puolenvälin paikkeilla ei enää olisi jääkaapissa kylvöksille tilaa. Kun sitten tilaa vie kakut ja muu juhlatarjoilu. Nyt sitten pitää jännätä, miten tämä onnistuu. Jos ei onnistu, loput siemenet odottavat sitten syyskylvöä tallessa.

En uskalla jättää siemeniä enää joka toiseen kaappiin, jos yksi keskitetty paikka pitäisi siemenet tallessa ja ehkä jotenkin järjestyksessä. Arkistoida voi tosiaan arkistokorttien sijaan siemenpusseja.

Jihuu!!

Kauan ja hartaasti odotetut siemenet tupsahtivat perille tänään. Hyötykasviyhdistyksen nettikaupan satoa:

Tuolla on kyllä seassa yksi ihan kaupasta ostettu siemenpussi, kun en viitsinyt yhtä unohtunutta netin kautta tilata. Oli ihan hyvä jotenkin pitää tuota nippua kädessä ja tajuta, että.. ne eivät ihan oikeasti taida kaikki mahtua tänä vuonna maahan. Tai mahtuuhan ne siemenet, mutta mahtuuko ne kasveina. Hyötykasvien siemeniä on ostettu paljon. Ja niille ei ole vielä tehty tilaa. Ehkä vielä ehdin sitten toukokuussa. Kukkien siemeniä ei ole kuin pari pussia, kun luulen, että esikasvatus vaiheelle ei juuri sisältä tilaa löydy noillekaan kunnolla.

Luulen, että kesällä tarvitsen jotain yksivuotista kukkaa lisää (auringonkukan ja krassin lisäksi), joka saattaisi hyvässä lykyssä kasvaa melko korkeaksi. Vähän siis tarvitsisi näkösuojaa naapurien ja meidän ruokapöydän väliin. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan ja taidan myös perehtyä kirjallisuuteenkin tarkemmin.