Syyskuun tunnelmia

Eilen oli ihana päivä. Aurinkoa, ja lempeä syyskuun päivä. Kaupunkimetsässä kävely ei vaatinut pitkiä vaatteita, joten muutama hirvikärpänen tarttui inhasti mukaan. En toisaalta ihmettele, koska meidän kadulla käveli tämän vuoden hirvenvasa, tässä keskustasta noin 3km:n päästä. 

Vahingossa on tullut myös tauko blogimaailmasta. Ollut hieman haipakkaa muussa elämässä. Toki olenhan minä livenä ehtinyt vähän kasvihommiin, vaikka omaa puutarhaa en ole ehtinyt huoltaa ollenkaan. Mustilassa on käyty ja puutarhaa muuten ihailtu. Ylhäällä kuvassa kantopenkkiä. Alhaalla kantopenkin värejä eri kasveista, uusimpina hopeamaruna ja nuo värikkäät tiarellat. Tämä kantopenkki on kovin kuiva, mutta suojaisa. Siksi tätä pitäisi välillä muistaa kastella. 

Hopeavuokko on tässä ollut hengissä jo pari vuotta, ja nyt se on tehnyt uutta juurivesoa. Siihen kävi juuri sopivasti aurinko. 

Tämä tyyppi on taas ostettu katukirppikseltä, jonkun muun maalaama pöllö. 

Samassa penkissä yritys talvehdittaa japaninvaahteraa. Yksi tässä onkin ollut hengissä, mutta jänis sitä on syönyt ja siitä on pikku keppi vain pystyssä.

Kerrottu syysvuokko on ostettu viime vuonna, tämän pitäisi olla Pamina, kasvaa toisaalla. Ihana, että kukkii. Toinen samanlainen on myös kukkimassa, eri aikaan ostettu on myös toisaalla hengissä. Onneksi ei ole halla käynyt pihalla, syysvuokot ovat sille niin arkoja.

Tässä alla olevassa kukkasotkussa on yksi korkea syysvuokko kallellaan ja vielä kukkimassa harmaakäenkukkaa. Samassa penkissä on toinenkin syysvuokko, joka ei vielä kukia. 

Ja tässä samaa penkkiä toisesta suunnasta. Erilaisten punahattujen kokoelma vain lisääntyy. Osasyynä on elokuun lopun Mustilan kasvihoukutukset, joihin sorrun usein joka vuosi, vaikka tänä vuonna koetin jo lopettaa erilaisten punahattujen hankkimisen. Myös ensimmäiset syysmyrkkyliljat ovat nousseet.

Samat kasvit toisesta suunnasta. Nuo haaleimmat vaaleanpunaiset ja kerrotut punahatut ovat uusia. Ne voivat siis olla vain tämän loppukesän/alkusyksyn ihme. Ovat nimeltään Sunseekers Blush. Ne ovat matala lajike ja terälehtiä on kahdessa kerroksessa. Katsotaan taas, mitkä punahatut jäävät eloon.

Toisaalla taas Magnus punahatut (mitä todennäköisemmin) kukkivat yhdessä sotkussa keltatörmäkukkien kanssa. Perhosia on ollut tänä vuonna meillä yhä harmillisen vähän, mutta näissä keltatörmäkukassa on lähes aina pölyttäjiä, jos sää vain sallii. Kimalaisia varsinkin. Minun preeriani tai leikkiniittyni.

Lännenkimikin kukkavarret tekevät siemeniä ja tumma kimikki kehittelee nuppuja. Näitä tummia on olen ostanut kahta eri lajia. Tämän pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike, mutta kovasti vaikuttaa syyskimikki Brunetelta. Toisaalla minulla taas pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike ja sekin on tekemässä vasta kukkavartta, mutta on vielä pienempi, ehkä sen takia, että on vasta viime vuonna istutettu. Mutta en ehkä jaksa näiden kanssa nyt menettää hermojani, vaikka olisivat väärää lajiketta. Ovat korkeita ja leveitä, jos viihtyvät ja on tarpeeksi kosteutta. Minulla on pari näitä liian kuivassa, siellä lähinnä pysyttelevät hengissä. Pitäisikin muistaa siirtää jonnekin, jos keksisin, missä olisi tarpeeksi tilaa.

On nimittäin vielä ostoksia istuttamatta. On ollut tekemistä sen verran paljon, että en ole saanut puutarhavaihdetta kunnolla päälle. Pakko ajaa pian hommiin. Totuttuun tapaan myös sipuleita olen hommannut. Tänä vuonna tilasin paria eri kiurunkannustakin. Ja löysin myös mustilan puutarhapäiviltä yhdeltä harrastajalta juurakkona kasvavaa erilaista kiurunkannusta. Kun tulee näitä pakko saada keksintöjä, niin sitten niitä keräillään. Tämän oranssin punahatun nimen olen jo hävittänyt. Mutta näitä siis on erilaisia ja minulla alkaa olla hengissä jo useita värejä.

Sysyhohdekukat tuovat myös oranssia. Näiden kanssa on ollut välillä haasteita. Olen joskus keskellä kesää luullut näitä rikkaruohoiksi. Nyt olen istuttanut ne siten, että voin unohtaa ne kesällä, kun vieressä toiset kasvit vievät huomion. Ja nämä sitten tulevat esiin kunnolla kukkiessaan. Näiden viereltä uskaltaa parhaiten kitkeä tähän aikaan vuodesta, kun tunninstan, mikä on syyshohdekukkaa ja mikä ei.

Syysasteri Patricia Ballard aloittelee kukintaansa nyt. Tämä jaksaa vielä kukkia, vaikka saisi hieman pakkasta.  Nyt sää tuntuu siltä, että viileät säät eivät tule ikinä, mutta viikolla jo oli niin kylmä tuuli, että oli hanskoja ikävä.

Lokakuun alkua ja palautumista

 Joka syksyinen hiljentyminen blogimaailmasta on taas kohdallani alkanut. Sitä on tänä syksynä vauhdittanut sairastettu korona. Plussasta on nyt noin kolme viikkoa ja yhä tunnen kehossani, että en ole velä kunnossa. Ja muut kuulevat. Menen aika nasaalilla äänellä. Joten puutarhajumppaa teen vain hieman ja vähän kerrallaan silloinkin. Tänään istutin jonkin verran kukkasipuleita ja samalla kitkin (aika summittain). Vaikka monta pussia meni maahan, on silti aika paljon vielä jäljellä. Kannattiko villiityä taas kerran. Tällä kertaa pitäisi ehkä vielä googlata ennen istutusta pari laukkapussia, että minkä pituisia ne olivatkaan. Laukkoja on pieniä lyhyellä tai pitkällä varrella ja matalia suurella kukkinnolla tai korkealla varrella. 

Onneksi tulppaanien kanssa on aikaa. Haravoinninkin kanssa onneksi on aikaa. Yllä on kelloköynnöksen tämän vuoden ensimmäinen kukka. Vaikka laitoin kelloköynnökselle ihan hyvät varastolannoitukset, se olisi varmasti kaivannut lisää. Lannoitin sitten kelloköynnöstä alkukesällä naapurilta saadulta bokapisulla. Kasvoi kyllä hyvin, kukka-aihiota ei näkynyt ollenkaan. Vaihdoin loppukesällä johonkin vanhaan purkkiin, jossa oli kukkiville kasveille nestemäistä lannoitusta. Sitten alkoikin tulla vasta nuppuja. Ensi vuonna siis tiedän, millä saa kelloköynnöksen tekemään nuppuja, mutta samalla täytyy varmaan tarkkailla myös pituuskasvua. 

Haravointia tulee taas riittämään, kunhan taas keksii, mihin ihmeessä kaikki nuo suuret lehdet taas tunkee. Tarvitsisin selvästi toisen puutarhajätekompostorikehikon. Viime vuotisten lehtien päällä oli tänä vuonna kesäkurpitsaa. Lehdet ovat kaunis tausta maassa keltaisena ollessa myös syysvuokolle (kerrottu syysvuokko todnäk Pamina) ja Makamikin omenalle. Pian toki lehtien väri muuttuu enemmän ruskean sävyisiksi. Myös toinen kerrottu sysyvuokko, toisessa penkissä, (alakuva) availee nuppujaan, tämä on istutettu pari vuotta sitten. Jos pakkanen olisi kovasti jo osunut, ei tämä olisi ehtinyt avata kukkaansa tämänkään vertaan. Alakuvan syysvuokon nimestä ei ole muistikuvaa, sillä en muista, mikä kerrotuista on jäänyt henkiin. Tämäkin voi olla myös Pamina.

Syysmyrkkyliljoista osa on edellisen omistajan istuttamia. Ne ovat kukkineet ihan hyvin, mutta sellaisessa muka kukkapenkissä, joka on pitänyt siirtää jo monta kertaa. Olen niitä alkanut ripottelemaan muihin kukkapenkkeihin. Alakuvassa viime vuonna näihin aikoihin siirretyt. 

Taas nämä alempana kuvassa ovat livenä hieman tummempia ja sipulit ovat ostettu kolme vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja yksi kukkiva kasvi on jo runsastunut aika hyvin. Tänä vuonna tilasin kaksi erilaista syysmyrkkyliljaa. Toivottavasti ovat hengissä ja muista keväällä, että mistä odotella niiden lehtiä. Waterlilyä en ole muistanut siirtää, siitä on melkein mahdoton saada kuvaa. 

Syyskukkijat ovat kivoja ja tärkeitä. Tänään kuulin kimalaisen pörinää ja se kuului syysvuokosta. Viikolla oli tässä tummalehtisessä päivänsilmässä, syysvuokoissa ja muutamissa muissa kukissa vielä kukkakärpäsiä myös. 

Jos vain ehdin ja jaksan töiden lisäksi, voisi muutamana päivänä aina ottaa muutaman pussin tulppaaneja ja rikkaruohoämpärin mukaan ja tehdä pikkuretken puutarhaan. Vielä olisi istuttamatta yksi muovipussillinen (ei toki yhtä täysi kuin tänä aamuna) sipuleita. Tämä syksy on ensimmäinen oikeastaan ikinä, kun jännään, että saanko homman oikeasti tehtyä. Voi olla, että työviikko vie voimat kokonaan ja hommaa sitten jatkan tulevana viikonloppuna. 

Ja jos en jaksa puutarhaan asti, voin tehdä suunnitelman istuttamisista. Nimittäin tänään huomasin, että en millään muistanut parin kukkapenkin viime keväistä värimaailmaa. Pakko siis tutkia ne kuvista.