Elokuu jatkuu

 Meillä jatkuu elokuu melkoisen kuivana. Savimaa ei ole vielä muuntautunut kunnolla kaivuukuntoon. Toki seuraavat projekit olisivakin vanhoen penkkien uudistamista, eli enemmän tuodun multamaan työstämistä. Niitä hommia vältellessä, olen kyllä tehnyt jo kaikkea pientä muutosta. Meidän kodin sisääntulo oli pitkään huonolla hoidolla, vaikka takapihalle teinkin jo puutarhaa. Takapiha on siitä kiva, että se on katseilta suojassa. Samalla se on myös hallan arka loppukesän/alkusyksyn aikana ja keväisin sulaa hitaasti. Kuva on otettu melko läheltä talon etuovea, katse takapihalle. 

Takapihalla on kuitenkin löytynyt suojaisia ja hyviä nurkkauksia joillekin kasveille. Eikä kaikki kasvit niin säikähdä hidasta kevättä tai aikaista hallaa. Keskikesän kasvit menevät oikein hyvin takapihalla. Ja myös elokuun kasvitkin. Tänä syksynä voin myös seurailla, miten takapihalla nämä ruusut jaksavat kukkia, kun monissa ruusuissa on vielä nuppuja. 

Syysleimuista pidän aika paljon tästä korkeasta (viime vuonna hankitusta) Sherbet Blend, joka on siis ostettu silloin, kun mitään syysleimuja ei pitänyt hankkia. Oli vain niin upea kaikessa hempeydessään.

Ja aika sitkeä. Yksi tämän varsi kaatui ja se alkoi kovasti tekemään taivasta kohti varren monesta kohtaa pieniä nuppuja. Otin sen sitten kyllä maljakkoon, kun se vihdoin kokonaan katkesi. Melko lähellä tämän kasvin penkkiä on ollut töyhtöangervo, joka on kasvanut paikallaan ainakin sen yli 20 vuotta, kun olemme tässä asuneet ja varmasti myös sitä ennen ehkä toiset 20 vuotta. Sitä joskus koetin kaivaa pois, ei onnistunut. Nyt läheinen kuusi alkoi sitä jyrätä. Angervo on tehnyt poikasiaan pitkin tonttia. Koetan nyt päästä siitä kasvista eroon siten, että peitän pressulla sen juurakon. Voihan olla, että se kasvaa silti, mutta en ole kyseisen kasvin fani, joten se voisi väistyä. Ja sen poikasetkin. Sen poikaset ovat aluksi harmittoman viattomia, kunnes ne tekevät suuren juurakon. Ja kun minä puuhaan jotain, on näky aina sen mukainen. En mitenkään oikein kunnolla saanut kuvaan mustaseljaa, jonka istutin entisen töyhtöangervon eteen. Se on liian tumma, tummaa multaa vasten. Jos ensi vuonna saisin siitä paremmin kuvan.

Meillä on ollut sen verran vähäsateista elokuussa, että olen joutunut kaikkia projektejani kastelemaan. Sadevesi ei ihan auta. Ja siellä, missä savinen maa on näkyvissä tai pääosissa ja näkyvissä, huomaa varsinkin maan kuivumisen. Tässä vaiheessa vuotta on jo aika moneen paikkaan istutettu jotain uutta, joten kastelu on myös vaikeaa välillä. Ei meinaa muistaa, mitä on kastellut ja milloin. 

Syksyllä 2022 istutin Päivänsilmä Heliopsis Heliathoidesin takapihalle. Ja viime syksynä varmaan peura tai kauris kävi sitä syömässä. Muita kasveja ei oltu ehkä ehditty syödä, mutta en keksi muut eläintä, joka söisi niin korkealta kukkavarren poikki. Tässä on tummat lehdet ja kirkas kukka. Taustalla punaisena vanhaa kantaa oleva joriini, joka on ollut hyvin elinvoimainen oltuaan aika huonolla hoidolla. Lehdissä on reikiä, täällä on lehtokotiloia. Moni kasvi on silti tänä vuonna ollut muita vuosia ehjempiä. Kimalaiset pörräävät yhä runsaasti, perhosia on yhä vähän. Ja tässä taas yksi tämän vuoden lempikuvauskohteista. Eri paikoista näkymiä keinulle. 

Täytyy ottaa muista projekteista vielä pari kuvaa, kun muistaisi. Joskus on kätevää tarkastaa myös blogin kautta, että mitä on milloinkin puuhaillut. Kuvista myös huomaa monen paikan muuttumisen. Varsinkin, kun tekee penkkejä välillä siten, että niiden rajat muuttuvat vuosi vuodelta. 

Kuopisi kovasti

 Kovasti tekisi mieli ryhtyä tekemään tiettyjä puutarhahommia. Lähinnä raivausta. Meille vain rantautui teinin kautta RSV-virus (testasin apteekin testien kautta). Vaikka minulla ei ole taudin kaikki olomuodot, mitä teinillä, niin ei vaan pysty ja kynene nyt.  Onneksi voi mielessään miettiä ja taudinkuva pitäisi jo kohta helpottaa. Sitten on aivotyö tehty, kun vihdoin pääsee hommiin. Tosin työt ja aika kiireinen syksy ja talvi ovat nurkan takana, joten täytyy myös pitää kohtuus mukana. Siis siinä, mitä odottaa itseltään. Täytyy nyt itsekin muistaa hokemani asia: neliö tai kaksi kerrallaan. Kuvassa oleva omenapuu liittyy tähän projektin. Se tulee saamaan lähtöpassit, mutta hommaa ei ihan heti pysty aloittamaan. Puun karsiminen kasvien ja viljelylaatikoiden välissä ei nyt niin kamalasti houkuta, mutta se homma ei tsekään tapahdu. 

Puutarhaseuran vierailulla mm. Katja ehdotti, että puu jäisi kuitenkin kelottumaan ja köynnöstueksi. Kun se karsii, siinä on hyvin jo kokoa köynnöksen kasvaa. Teinikin suostuu palkatuksi avuksi hommaan.

Maa sen alla on tinttasavea, mutta syksyllähän voi katsoa, että parantaako maata vai istuttaako tuohon jonkin tinttasavea kestävän kasvin. Köynnöstukia ei ole ikinä liikaa meillä.

Minulta on myös kysytty, onko minulla puutarhassa väriteemaa. Vaikea kysymys. Tulppaanien kanssa on tietyt penkit suunniteltu tietyille väreille, kun ikinä ei tiedä, minkä verran vanhoja tulppaaneja puskee maasta. Ja minua voi sattua silmiin tietyt värit vierekkäin. Toisaalta taas pidän kontrasteista, voimakkaista väreistä. Joskus joku kasvi ei ihan sopisi paikkaan värinsä puolesta, mutta jos se kukkii hyvin ja siirto olisi riski, niin täytyy miettiä sen oheen toinen kasvi, joka saa myös sen kasvin värin paremmin esille tai korostumaan vähemmän. Tämä alla oleva vaalean lila kärhö (liian haalea ja väärän sävyinen) ei sovi minusta värinsä puolesta paikkaansa, mutta idea on minusta hyvä, että se kasvaa muiden perennojen joukossa, kiipeää seuraavalle tasolle noin metrin korkeudelle. Etenee hetken maan peittona ja kiipeää edes vähän köynnöstukeen. Tämä siis tulee saamaan pikkuhiljaa muita värejä rinnalleen, jotta sen väri ei häiritsisi minua niin paljon. Paikka vaan on harvinaisen haastava, kun tuohon tulee lumisina talvina jääkansi lumien kolaamisen vuoksi. Joten tuo on paikka, johon alan kokeilemaan vain tontin ylijäämätaimia.  

Täytyy kokeilla rauhassa, että mikä toimii, sillä muuten hyvin kasvavaa kärhöä en mitenkään meinaa raaskia poistaa. Sen verran oikuttelevia ne ovat luonteeltaan. Suuttuvat vielä koko tontin kärhöt ja lakkaavat kasvamasta. 

Happomarjojen lehdistä olen ollut kiinnostunut viime aikoina myös. Mutta myös samalla siitä, että ne piikkipuskat ovat maltillista kokoa. On tullut havaittua, että ne todella pitävät auringosta. Minulla oli pari viikkoa Orange Ice happomarja varjossa ruukussa, odottelemassa istutusta. Se muuttui täysin keltaiseksi. Nyt se on ollut pari viikkoa auringossa istutettuna. Ja se on taas oranssi. Kuvassa siis oranssisin puska kuvan oikeassa laidassa.

Keijunkukista pidän paljon ja niitä voi onneksi laittaa moneen paikkaan, kaiken alle sekä myös korostamaan eri asioita. Minulla alkaa kohta kukkimaan kerrottu, tumman lila (tällä hetkellä nimetön) syysleimu. Sillä on lehdissä vihreää sekä lilaa. Sen takia myös keijunkukista tämä syysleimu sai vierelleen lilan ja limenvihreää toistavan keijunkukan. Tuota syysleimua toivoisin, että voisin jo hieman jakaa kukinnnan jälkeen tai keväällä, koska se on viihtynyt yllättävän hyvin. 

Täällä mieli siis kuopisi jo liikkeelle, mutta keho käskee vielä sutimaan paikallaan. Teen sitten mielessä suuria suunnitelmia. Osa niistä ehkä toteutuu, osa ei. On vain kiva, että on pitkästi aikaa visio, miten saada lisää istutustilaa puutarhaan. 

Heinäkuun lopun tunnelmia

 Lämmintä on ollut myös heinäkuussa. Tänään on selvästi vähän vähemmän asteita ja meillä on aamusta myös tihkusadetta. Heinäkuussa on ollut paljon puutarhaa. Olen käynyt monissa puutarhoissa puutarhaseuran kanssa sekä yhdellä putarhamatkalla (jossa olin matkanjärjestäjänä puutarhaseuran kautta). Säätä ei voi valita, niin puutarhareissulla oli kyllä kova hiki. Silti olin oikein tyytyväinen reissuun. Alakuvassa kukkii syysleimu Blue Paradise, joka on ostettu sellaiseselta taimistoreissulta, josta ei pitänyt ostaa yhtään syysleimua lisää. Tämän vieressä (ei kuvassa) on vasta aloittelemassa kukkimaan korkeampi syysleimu 'Sherbet Blend', joka on hommattu samalla reissulla. Tältä reissulta ostin vain pienehköjä kasveja, paitsi pari päivänliljaa. Alan oppia. Ehkä.

Kotona minulla alkavat olla kukkapenkit aika täynnä. Osa penkeistä jo odottelee raivausta, jossa osa kasveista on tarkoitus hävittää, kuten vieraslajilistalla oleva jättipoimunlehti (klik). Raivauksista tosin tulee aina paljon jakotaimia ja kasveja, jotka kasvavat väärässä paikassa, mutta joille ei ole vielä sitä oikeaa paikkaa. Mustilan taimipäivät ovat elokuun loppupuolella. Teen sinne hyvin järkevää ja maltillista listaa. Alakuvan penkistä olen raivannut vasta etureunaa. Taakse olisi mentävä ja tälle kukkapenkille tehtävä suuria muutoksia. Penkki on suuri, joten se tulee olemaan pitkä prosessi. Aika monta purkkia maksaruohokin purkitin, jotta sain kulkuväylää kitkemiseen edes esiin.

 

Koska kukkapenkit ovat täynnä ja monta siirtoa odottavaa kasvia on jo, täytyy alkaa ottaa käyttöön niitä haastavia paikkoja tai muuten alkaa raivata rytökasoja. Siellä on sitten taas hyvä motivaatio kamalaan raivaukseen, jos saa uutta istutustilaa. Siihen nähden, että en tehnyt puutarhalle juuri mitään alkukesästä, on nyt heinäkuussa taas tullut kaikenlaisia puutarhainspiraatioita. Osa inspiraatioista vain joutuu odottamaan. Eilen kokeilin etupihan savimaata hieman kanttausraudalla. Se oli niin kivikovaa, että ei sitä pysty työstämään käsipelin kuin vasta syksyllä. Tähän etureunaan olisi tarkoitus tulla pari jatkuvakukintaista maanpeiteruusua. Penkissä on pari ruusua jo viihtynyt, mutta kukintaa tai muuta mielenkiintoista ei ole minusta tässä tarpeeksi. Nytkin siellä vain juroo kasveja. 

Meillä kasvaa talon vieressä, kaikkein pohjoisemmassa nurkassa jättikokoinen tuija. Sen alusta on ollut vuosia rikkaruohottunut. Nyt kaivoin pienen muurin vierestä rikkaruohoja pois kottikärryllisen ja kanttasin muurin vieren, joka on haastava leikata siististiä ruohonleikkurilla. Sinne sitten aloin iskemään myös osan tämän vuoden ostoksia. Paikka saa aamupäiväauringon kesäisin. Siellä on nyt matalaksi jääviä kuunliljoja: hostat Stiletto sekä Cherry Berry. Muualta siirsin yhden pikkuisen Hosta 'Blue Mouse Earsin', kun se vähän joka paikassa jää muiden kasvien peittoon. Myös keltakirjava hakoneheinä 'Aureola' sai tuolta aurinkoisimman paikan, valmiiksi kasvavan saniaisen viereltä. Päivänkakkara pehko tuolla on kasvanut hyvin niukassa maassa jo valmiiksi, sitä en poista sieltä. Täytyy ehkä tuo muu rikkaruohikko peittää sanomalehdillä ja kattaa ohuella kerroksella joko kuorikatetta tai jotain muuta ennen kuin rikkaruohot vaeltavat takaisin. 

Kutsun alakuvassa olevaa kukkapaljoutta perennaniitykseni. Niittykukkia tuolla ei ole, mutta kukkapilviä kyllä. Kovasti tämä aina ilahduttaa, vaikka on vahingossa tullut tehtyä. Samaan aikaan kukkivat mm. lila syysleimu, keltatörmäkukka, kirahvinkukka, tänä vuonna vihdoin sinipiikkiputki, vaaleanpunainen ukonhattu sekä taustalla vaaleanpunainen pallohortensia Pink Annabelle. Loistavana keltaisena jokin kaksivuotinen hattukukka. Myös punahattuja kasvaa tuolla sekä pinkkinä, että uuttuutena haalean keltainen, sekä pian avautuu pari näyttävää puuliljaa Pretty Woman. Vielä sinne avautuu yksi melko pinkki syysleimu sekä kirahvinkukkia ja keltatörmäkukkia lisää. Olen paljon saanut tuolta keltatörmäkukan ja kirahvinkukankin jakotamia. Keltatörmäkukka ei kuki näyttävämmin multaisessa maassa vaan juuri soraisemmassa penkissä. Tämän perennaniittyni ulkonäkö ja värimaailma vielä vaihtuu viikkojen edetessä.

Elokuu kolkuttelee nurkan takana. Onneksi sekin on nykyisin puutarhassani hyvin kukkaisaa aikaa. On kuitenkin kannattanut hommata syysleimuja, kaunopunahattuja ja myös muita syyskukkijoita. 

Elokuussa kukkii

Jokin aika sitten lumpeessa oleva nuppu sai minut etsimään lumpeeni ostonimeä ja kertomaan puolisolle, että jos ja kun lumme kukkii, poksautan kuoharin. No, kuoharia en keskellä viikkoa ole vielä poksauttanut, mutta helle tai myrsky tai aika sai lumpeen kukan auki. Tässä olisi 'Attraction'. 

Lampi ei ole näin läheltä ihan kaunistus reunamuovien takia. Useinhan ne halutaan piilottaa, mutta meillä lampi ei ole ihan niin tasainen kuin monilla ja onkin tarkoitus, että ylimenevä vesi valuu tiettyyn suuntaan. Täytyy vaan tuo muovi häivyttää omasta mielestä pois. 

Koivut ovat ainakin täällä päin päättäneet lisääntyä ihan urakalla. Syksyllä ja tulevana keväänä kitketään koivuja, kun vaahteran kitkemistalkoot juuri alkavat tältä vuodelta loppua.

Punaluppio Tannaa on haastava kuvata, täytyy melkein valita kuvaako kukkia vai lehtiä. Tämän jälkeläiset eivät välttämättä näytä emoltaan, kun samalla tontilla on myös korkea Pink Tanna ja nämä taitavat siementaimien avulla risteytyä. Muutama siementaimi löytyy kyllä. Täytyy katsoa, mitä niistä tulee. Tämän korkea Pink Tanna sisko on sateiden takia kallellaan suuntiin, joihin ei pitäisi olla. Tarvitsisi paremman tuen.

Uusia kukkijoita on paljon. Olen joskus saanut pinttymän punahatuista. Niitä kuoli monia, ennen kujin punahatut löysivät oikeat paikat. Nyt on useita kukkimattomia lehtiä joissain penkeissä, mutta monissa penkeissä jo kukkii punahatut tai ovat ainakin osa kohta kukassa. Kaikista en tiedä lajikenimiä, osasta tiedän. Marmelade näytti viime vuonna hieman kituvalta ja odotin sen kupsahtamista. Jokin meni tänä vuonna hyvin ja se kukkii nyt ja on kolme eri kukkavartta. Viimeisin kukka ei ole vielä löytänyt kerroksiaan. Vierellään nimetön valkoinen syysleimu.

Tämä on jokin nimetön, Magnusia matalampi ja voimakkaan värinen.

Valkoinen voisi olla Happy Star.

Nämä kolme yllämainittua kukkivat penkissä yhtä aikaa myös jonkin vaaleansinisen törmäkukan kanssa. Vähän kukkii vielä kurjenpolvi Wargrave Pink. Taantuneista liljoista vain yksi puulilja Purple Prince avasi kukkansa. Vielä yksi punahattu on samassa penkissä aloittelemassa kukintaa. Muualla niitä on useampia.

Puulilja Pretty Woman on onneksi voimissaan. Pidän näiden pöyhkeydestä. Ja vahingossa nämä sopivat niin hyvin kukkasotkuun, joka on kokonaisuudessaan vahinko. Keltatörmäkukka. syysleimut, punahatut ja puuliljat ovat monet elokuussa ostettuja tai elokuussa on niihin ihastuttu. Seassa on myös pinkki ukonhattu ja keltaisia jotain hattukukkia. On kummallista ajatella, että joskus elokuussa puutarhassa kukinta oli jo hiipuman päin, kun nykyisin on monia kasveja, jotka pääsevät elokuussa vauhtiin. 

Olen vuosien aikana laittanut monia päivänliljoja penkkeihin. En enää jäljitä niitä. Vuosien aikana vain yksi oranssi on kukkinut, mutta nyt tämä ruskeanoranssi yllätti. En yhtään pysty muistamaan, onko tää viime vuosilta vai todella kaukaa. Tämän lajikenimen jäljitys olisi siis todella haastavaa, kun kirjanpitoni kasveista on kovin vähän aikaa ollut yksien kansien välissä.

Siellä pienenä se päivänlilja näkyy kukkapenkissä. Keltaisten liljoen alla, melko tummana länttinä.

Vielä on moni punahattu nupulla, muutama syysleimu kukkii vielä niukasti tai on vasta aloittamassa kukintaa. Syysvuokoissa on nuppuja. Parissa kärhössä on nuppuja. Vielä on kasveja, joiden kukintaa täytyy odotella.

Elokuun lopun kuulumisia

 Juuri nyt sataa. Eilen ukkosen kera tuli vettä sellainen alle puolituntinen. Meillä on ollut yhä kuivaa, toisin kuin joillain. Kesäkuussa vielä satoi tasaisesti, juhannuksesta alkoi kuivuus. Tämä sade on tärkeä, jotta maa oikeasti kastuisi. Olen ehtinyt istuttaa jo aika monia kasveja kasvukauden aikana ja myös kuivalla säällä. Kuitenkin istutusta odottavia kasveja on hommattuna ja nekin pitäisi saada maahan. Sade auttaa enemmän kuin kastelukannu. Kuvia otin eilen ennen pientä vesisadetta, oli pilvisyyden takia jo vähän hämärää ja joidenkin kuvien tarkennus on vähän sinne päin.

Puutarhassa kukkii vielä, itse asiassa aika paljonkin. Onneksi olen ihastunut monta kertaa loppukesän kukkijoihn niitä nähdessäni ja onneksi esim. punahatuille on nyt alkanut löytyä paikkoja, joissa ne selviävät hengissä. Kitkemisessä voisin taas kunnostautua. Alakuvassa on kaksi ihanaa asiaa: rotkolemmikki on ihan freesinä, vaikka en ole tuonne juuri kasteluvettä uhrannut kuin rotkolemmikin takana kasvavalle syyssyrikälle yhden kerran. Takana oleva koivun kanto ei enää vettä vie, kun itse koivu on pois, joten tuolla on kai tarpeeksi kosteutta. 

Syyssyrikkä 'Ile de Franc' selvisi hengissä talven maassa, ilman suojauksia, ja on tehnyt kukkavarret. Nyt kun sade ja kylmenevät säät alkavat, saa nähdä avautuvatko nuo kaikki pienet kukkaset. Toki iloinen olen tästäkin selviämisestä. Oli harvinaisen pitkä kylmä kevät. Toki lumisuojaus taas oli runsas.

Minun mielikuvissani punaluppio Pink Tanna kasvaa ylöspäin ryhdikkäänä ja sen viereen istutettu syyshohdekukka kukkii siinä nätisti vierellä. Jo kuukausi sitten taisin virittää tukea tuon Pink Tannan ympärille, tuki vain tuntui olevan monta viikkoa myöhässä ja luppio retkottelee minne sattuu, miten haluaa. Punaluppio Pink Tannaan käy aamupäivällä aurinko siinä vaiheessa, kun osa pörriäiskasveista on vielä varjossa, joten siinä on usein aamupäivisin paljon kukkakärpäsiä ja mehiläisiä. 

Joissain penkeissä ei ole niinkään retkottavia kasveja vaan aika tiivistä ja ahdasta. Alakuvassa olevaa penkkiä pitäisi aivan kunnolla myös setviä. Siellä on kasveja, joilla on liikaa elintilaa. Piti tänä syksynä alkaa tuota penkkiä pala kerrallaan purkaa ja istuttaa uudelleen, mutta kuivuuden ja kuumuuden takia en ole siihen hommaan ryhtynyt ja voi olla, että en sitä tänä vuonna aloitakaan. On nimittäin vielä pari muuta hommaa kiireellisempänä, kuten uusien kasvien istutus.

Minulla on vielä kasveja siellä täällä odottamassa hyvää säätä alkaa kaivaa uutta penkkiä hieman haastavaan paikkaan. Taidan aloitella sitä tällä viikolla, jos saan yhden selän jumin auki. Lapaluun vierestä meni lihas jumiin, se avautui ja sitten jumahti uudelleen kauppakassia kärryyn nostaessa. Ei paljon lapion heilutus onnistu juuri tänään. Lisää kasveja tupsahti viikonloppuna. Olin kerrankin ilman kamalaa kiirettä menossa nelostietä ja oli aikaa käydä Tommolan tilalla. Yhden punahatun  ja yhden leimun nimi jäi vahingossa ottamatta ylös. Ostin uuden rotkolemmikin, koska edellisen nimeä en tiedä. Nyt sitten mietin, että ovatkohan nuo samaa lajiketta vai ei. Ostin siis nyt rotkolemmikki 'King Ramsomin', keltalehtisen mätästädyke 'Goldwellin', punaisen purppurasilkkiyrtin, keltakukkaisen, mutta tummalehtisen Päivänsilmän, kellopeipin, esikko 'Kaleidoskopen' sekä rantakukka 'Robert'. Nimettömiä oli kerrottu punahattu ja kerrottu lila syysleimu. Osalle on paikka olemassa, osa saa paikan pienien siirtojen jälkeen ja sitten osa tulee uuteen paikkaan.

On muuten hieno paikka pysähtyä, jos ehtii kiertää siellä näyttelypuutarhassa. Siellä oli mintussa ja jossain vaaleakukkaisessa punalatvassa mm. perhosten ja muiden pörriäisten joukkokokoontumiset sekä monista muistakin kasveista näki, että mitkä houkuttelevan perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä ja mitkä kukkivat vain ihmisten iloksi (toki onhan niitä yöperhosiakin, joita päivällä ei näe). Kuvista voi nähdä perhoset lähinnä kuvia suurentamalla. 

Vanhimmassa näytepuutarhassa oli taas syysvuokolla oikeat bileet. En ole nähnyt vastaavan suurta syysvuokkokasvustoa missään muualla. Joskus olen nähnyt suuren alan syysvuokkoa, mutta tämä oli hyvin laaja.

Jos siis Keski-Suomen reissu suuntaa Leivonmäen ohi tai sen liepeillä, voin suositella paikkaa. Myymälä osuus oli myös hyvin houkutteleva. Olen ylpeä, että ostin vain sen verran kasveja, mitkä mahtuivat yhteen laatikkoon. 

Ajatuksia ja suunnitelmia

 Näin syyskuussa alkaa puutarha asiat olla jo sellaisia kohmeisia. Kuten ilmakin. Ei ole kiire aamulla puutarhaan katsomaan, että onko jokin uusi kasvi punkenut itsensä kukkaan. Ehtii hyvin seurata kukkivia kasveja ihan rauhassa, ellei halla ole vaarana. Tuntuu, että kuvaan vain samoja kasveja, osaa kasveista olen kuvannut heinäkuusta lähtien. Viime vuonna ostin pari syysmyrkkyliljan sipulia yhdeltä naapurimaan myyjältä, Mustilan taimipäivilät, kun hoksasin niitä irtomyynnissä kassan vieressä. Lajikkeista ei ole mitään hajua. Varmasti jokin ihan perus. Oli edulliset, euron kai kappale, niin pitihän pari ostaa. Nyt ne kukkivat molemmat, kun viime syksynä kukki vain toinen. Nämäkin ovat toki kukkineet jo jonkin aikaa.

Samaisessa penkissä on pari syysvuokkoa. Toinen niistä kukkii. Tämän esittelin viimeeksikin.

Toinen pitää nuppunsa supussa, ei tosin enää yhtä tiukasti kuin viikko sitten. Silti tässä ei tapahdu mitään kovin nopean dramaattista nuppujen aukaisukaaan. Yhtenä iltana, kun olin melkein jo nukahtamassa, mietin, että voisinko mitenkään nopeuttaa nuppujen avautumista ennen pakkasten tuloa. Ajatuksiini karkasi unimaailmasta ajatus, että mitä jos kävisin aina välillä lämmittämässä noita nuppuja hiustenkuivaajalla. Havahduin ajatuksen järjettömyyteen ja kävin oikeasti nukkumaan. Tässä vaiheessa sitä on ihan säiden armoilla jo.

Koska kukkivia kasveja alkaa olla yhä niukemmin, kaikki kukkivat kyllä vievät huomiota. Varsinkin kaikki muhkea. Nämä syysleimut ovat myöhään kukkivia, toiset valkoiset (hieman matalammat) kukkivat aina elokuussa. Molemmat ovat jotain nimetöntä kantaa. Tämäkin syysleimupuska näyttää keväällä ihan pieneltä pläntiltä jotain raukkaparka kasvia. Kesälläkään se ei vie kamalasti tilaa. Nyt se taas ottaa tilansa, kun viereiset kasvit ovat enemmän tai vähemmän kukintansa lopettaneet (paitsi etualan maksaruohot ja keijunkukat). Tänään kiertelin puutarhassa vain vähän, jos huomenna sitten tarttuisi taas hommiin. 

Puutarhassa ruska tuo väriä. Samalla osa puutarhasta muistuttaa luopumisesta. Kesä on jo haudattu.

Syksyn lehtiväreissä on kuitenkin paljon kaikkea kiehtovaa. Haluan samoja värejä pihaan enemmän, koko kasvukaudeksi. Täytyy kokeilla erilaisilla keijunkukkayhdistelmillä. Keltalaajakataja ja punertava minikokoiseksi jäävä happomarja myös ovat kokeiluissa värikasveiksi, joissa kukat eivät ole pääosassa.

Tummalehtisistä kasveista toki tummalehtinen peruukkipensas tuo kontrastia koko kasvukauden. Sen kasvu tuskin tulee olemaan runsasta, joten se tuo matalien perennojen kanssa vaihtelua. Tämän(kin) yhdistelmän olen näyttänyt jo monta kertaa. Eli kuvassa on tummalehtinen peruukkipensas, limelehtinen keijunkukka, jonka taustalla ruostekukka. Ja oikealla sitten Wim's Red syyshortensia, joka ei tänä vuonna tehnyt kuin pari pientä kukkaa, mutta sen syysväritys on kaunis myös lehdissä.

Näiden vieressä vielä muutama kaunopunahattu kauniissa kunnossa. Osa kaunopunahatuista ovat jo kamalan näköisiä, jätän ne kuitenkin talventörröttäjiksi. Koetan toivoa, että joku niiden siemen tekisi vaikka siementaimen, koska saavat ihan oikean kylmäkästtelyn talvella.

Erilaisia värejä toivottavasti tulee myös kantopenkkiin jatkossa. Japaninvaahteroiden, keijunkukkien ja erilaisten muiden kokeilujen kautta. Syysvuokolle tuo paikka voi olla liian varjoisa. Vaikka taas muuten paikka on syksyisin ja keväisin kovin suojaisa. Myös magnoliani saa talvehtia tuolla, kuten japaninvaahterat. Seassa on toki kasveja, jotka eivät ole talvenarkoja, kuten valkoinen kesäpikkusydän sekä itsekseen tullut metsämansikka. Kevättä varten tuonne on nyt upotettu pikkusipuleita ja muutama tulppaanikin uppoaa vielä multaan kannon ympärille. 

Osa kaikesta on vasta mielessäni sellaisia, kuin toivoisin niiden olevan jossain vaiheessa. Ja kun se joku vaihe on saavutetttu, onkin pian sen jälkeen usein penkeissä liian täyttä. Yritän jossain vaiheessa oppia käyttämään suurempia määriä samoja kasveja rytmittämään puutarhaa. Eikä aina siten, että kerään kaikkia yksittäin ja tungen niitä hurjan määrän samaan penkkiin. Ostokseni viime aikoina toki ovat tämän saman tyylin jatkamista. Eli mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja sitten testailua, että mikä selviää hengissä. 

Syyskuun loppupuolta

Aurinko sai tänään elämän tuntumaan lähes kesältä. Vaikka ei kuitenkaan. Sillä lämpötilat eivät kohonneet kuitenkaan siten, että olisi ihan vähissä vaatteissa kyennyt olemaan. Ja onhan nuo väritkin jo toisessa rusotuomipihlajassa aika värikkäät.

Olisin ottanut niitä kesälämpöjä ja kuuman auringon tunnetta iholle varastoon mielellään jo kesällä. Koska niitä ei tullut, olen tänään yrittänyt ottaa irti ulkoilusta sen, mitä olen saanut. Syyskimikki saattaa ehtiä juuri vähän kukkaan tai sitten ei, sillä nämä säät ovat kyllä siihenkin voineet vaikuttaa. Viime vuonna syyskimikki aloitti varovaisen kukinnan vasta lokakuussa. Sijaitsee nimittäin paikassa, johon halla ei heti yllä. Syyskimikin seurana toisen rusotuomipihlajan oksa, joka on todella vihreä verrattuna kaveriinsa, joka kasvaa noin 4 metriä toiseen suuntaan. Paikalla on joskus väliä näissä vuodenaika-asioissa.

Luulin jo, että nämä ruskaisen rusotuomipihlajan alla kasvavat syysleimut eivät tänä vuonna vain ehdi kukkaan varjoisassa paikassaan. Mutta olivatkin sitten todella syysleimuja ja aloittivatkin syyskuussa kukinnan. Yhdessä ruskan kanssa.

Väriä on alkanut vaihtaa myös rusokirsikka. Joka on nyt hohtaa lähes punaisena.

Vastavalossa sen loiste on erilainen.

Suorakylvö ja esikasvatus. Niitä molempia kokeilin tänä vuonna joidenkin kesäkukkien kanssa. Asterit aloittivat vasta nyt vähän enemmän kukintaansa.

Ja suorakylvö kehäkukatkin vasta ihan vasta.

Kosmoskukat ovat nupulla, mutta tänä vuonna kylvetty porkkana haluaisi kukkia. Nämä ovat näitä epäonnistumisen iloja, kun alkaa naurattaa tämä oma taitavuus. Ensi vuonna en siis laita porkkanan kanssa kesäkukkia tai muita mahdollista lannoitetta kaipaavaa samaan laatikkoon porkkanan kanssa.

Jotta kaikki ei menisi kuten pitäisi, heittelin tänään vasta kasveille syyslannoitteen. Että tajuaisivat kasvit, että tämä hetkellinen aurinko ei tarkoita uutta kesää. Kasvimaankin voisi laittaa talviteloille. Osa sipuleista sentään pääsi jo juurtumaan, kuten narsissit. Muuten on vielä sipulisohw edessä. Nurmikko on kuitenkin leikattu auringon paisteessa, jotta sain pienen hien pintaan. Tuntui hetken kesältä.