Puutarhaa syksyllä

 Blogin päivittäminen on minulla hidasta syksyisin. Syyskuun lopulla oli vielä ihania, melkein lämpimpiä säitä. Silloin otin joitain kuvia keinupenkistä, jolloin mm. syyskrookset (tai mitkä ne lienevätkin oikeasti) olivat kukassa. 

Tässä niistä vielä lähempää kuvaa. Vieressä Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent toisella kukintakierroksella.

Samassa penkissä on muitakin kukkijoita ja Mustilan taimipäiviltä ostin myös ruosteisen kestokukan, joka näytti aivan punahatulta. Se ei ihan tässä kuvassa kunnolla erotu.

Neuloin keinussa auringossa huivia 27.9. 

Sain syyskuussa neuloosin, joka on aika vakava tänä syksynä. Neulotuttaa aika lailla, ideoita on paljon. Tiedän vain, että jossain vaiheessa talvea (viimeistään kevättalvella) tämä neuloosi voi loppua kuin seinään. Sen vuoksi otin ensimmäistä kertaa käyttöön neulevihon, johon merkkailen tietoja ylös sitä mukaan, kun neulon tai seuraan ohjetta. Jotta voin päästä keskeneräisen työn äärelle uudestaan esim. kuukausien tauon jälkeen. 

Tänään sitten kuvailin huivia, enkä tarennut enää istua keinussa. 

Tänään aamulla heräsin massiiviseen vesisateeseen, joka irrotteli puista myös lehtiä. Meillä on silti mahtavia ruskakohtia. Syyshortensia Wim´s Red ja tummalehtinen peruukkipensas ovat nyt yhdessä todella ruskaiset. 

Syyskimikki Brunette on kukkinut jo syyskuusta asti (kun joskus odottelen lokakuussa sen kukintaa vielä). Tässä kuvassa sen kukat eivät ole enää ihan yhtä pörheät ja sen kukkavarret ovat sotkussa ohikukkineiden lännenkimikin kukkavanojen kanssa. Taustalla äskeiset ruskavärit Wim´s Redistä. 

Keinupenkissä kukkii syysvuokkoja.

Näiden nimiä en pysty enää jäljitämään. Tämä on oikeasti korkea versio, on vain retkahtanunt maahan päin jo jonkin aikaa sitten. 

Komeamaksaruoho Herbstfreude aloitti kukinnan elokuussa ja väri on vain parantunut syyskuussa ja lokakuussa. 

Samassa penkissä punahattuja on vielä hyvin kukassa. Samassa kuvassa on myös se rautainen ikikukka. Jos näette sen kukan tuolla yläoikealla. 

Monessa penkissä on yhtä aikaa ihan pirteältä näyttäviä kasveja sekä aika lailla kaikkensa antaneita kasveja. Ei ole enää kesä. Ei sitten millään.

Toisaalla taas on väriä ja muotoja näkyvillä ihan mukavasti. Vielä alakuvan kasvien sekaan olisi tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. Niitä on vielä jonkin verran istuttamatta. Tänä vuonna ostin todella maltillisen määrän tulppaanien sipuleita entiseen verrattuna, syynä se ikävä Tulip Fire - tauti. 

Vielä olisi tarkoitus laittaa oman maan ylijäämäpurkki taimia valeistutukseen talveksi ja tehdä muutamia vastaavia puuhia. Sitten alan luovuttaa suosiolla tältä kaudelta puutarhapuuhien suhteen. 

Syyskuun tunnelmia

Eilen oli ihana päivä. Aurinkoa, ja lempeä syyskuun päivä. Kaupunkimetsässä kävely ei vaatinut pitkiä vaatteita, joten muutama hirvikärpänen tarttui inhasti mukaan. En toisaalta ihmettele, koska meidän kadulla käveli tämän vuoden hirvenvasa, tässä keskustasta noin 3km:n päästä. 

Vahingossa on tullut myös tauko blogimaailmasta. Ollut hieman haipakkaa muussa elämässä. Toki olenhan minä livenä ehtinyt vähän kasvihommiin, vaikka omaa puutarhaa en ole ehtinyt huoltaa ollenkaan. Mustilassa on käyty ja puutarhaa muuten ihailtu. Ylhäällä kuvassa kantopenkkiä. Alhaalla kantopenkin värejä eri kasveista, uusimpina hopeamaruna ja nuo värikkäät tiarellat. Tämä kantopenkki on kovin kuiva, mutta suojaisa. Siksi tätä pitäisi välillä muistaa kastella. 

Hopeavuokko on tässä ollut hengissä jo pari vuotta, ja nyt se on tehnyt uutta juurivesoa. Siihen kävi juuri sopivasti aurinko. 

Tämä tyyppi on taas ostettu katukirppikseltä, jonkun muun maalaama pöllö. 

Samassa penkissä yritys talvehdittaa japaninvaahteraa. Yksi tässä onkin ollut hengissä, mutta jänis sitä on syönyt ja siitä on pikku keppi vain pystyssä.

Kerrottu syysvuokko on ostettu viime vuonna, tämän pitäisi olla Pamina, kasvaa toisaalla. Ihana, että kukkii. Toinen samanlainen on myös kukkimassa, eri aikaan ostettu on myös toisaalla hengissä. Onneksi ei ole halla käynyt pihalla, syysvuokot ovat sille niin arkoja.

Tässä alla olevassa kukkasotkussa on yksi korkea syysvuokko kallellaan ja vielä kukkimassa harmaakäenkukkaa. Samassa penkissä on toinenkin syysvuokko, joka ei vielä kukia. 

Ja tässä samaa penkkiä toisesta suunnasta. Erilaisten punahattujen kokoelma vain lisääntyy. Osasyynä on elokuun lopun Mustilan kasvihoukutukset, joihin sorrun usein joka vuosi, vaikka tänä vuonna koetin jo lopettaa erilaisten punahattujen hankkimisen. Myös ensimmäiset syysmyrkkyliljat ovat nousseet.

Samat kasvit toisesta suunnasta. Nuo haaleimmat vaaleanpunaiset ja kerrotut punahatut ovat uusia. Ne voivat siis olla vain tämän loppukesän/alkusyksyn ihme. Ovat nimeltään Sunseekers Blush. Ne ovat matala lajike ja terälehtiä on kahdessa kerroksessa. Katsotaan taas, mitkä punahatut jäävät eloon.

Toisaalla taas Magnus punahatut (mitä todennäköisemmin) kukkivat yhdessä sotkussa keltatörmäkukkien kanssa. Perhosia on ollut tänä vuonna meillä yhä harmillisen vähän, mutta näissä keltatörmäkukassa on lähes aina pölyttäjiä, jos sää vain sallii. Kimalaisia varsinkin. Minun preeriani tai leikkiniittyni.

Lännenkimikin kukkavarret tekevät siemeniä ja tumma kimikki kehittelee nuppuja. Näitä tummia on olen ostanut kahta eri lajia. Tämän pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike, mutta kovasti vaikuttaa syyskimikki Brunetelta. Toisaalla minulla taas pitäisi olla tähkäkimikki Pink Spike ja sekin on tekemässä vasta kukkavartta, mutta on vielä pienempi, ehkä sen takia, että on vasta viime vuonna istutettu. Mutta en ehkä jaksa näiden kanssa nyt menettää hermojani, vaikka olisivat väärää lajiketta. Ovat korkeita ja leveitä, jos viihtyvät ja on tarpeeksi kosteutta. Minulla on pari näitä liian kuivassa, siellä lähinnä pysyttelevät hengissä. Pitäisikin muistaa siirtää jonnekin, jos keksisin, missä olisi tarpeeksi tilaa.

On nimittäin vielä ostoksia istuttamatta. On ollut tekemistä sen verran paljon, että en ole saanut puutarhavaihdetta kunnolla päälle. Pakko ajaa pian hommiin. Totuttuun tapaan myös sipuleita olen hommannut. Tänä vuonna tilasin paria eri kiurunkannustakin. Ja löysin myös mustilan puutarhapäiviltä yhdeltä harrastajalta juurakkona kasvavaa erilaista kiurunkannusta. Kun tulee näitä pakko saada keksintöjä, niin sitten niitä keräillään. Tämän oranssin punahatun nimen olen jo hävittänyt. Mutta näitä siis on erilaisia ja minulla alkaa olla hengissä jo useita värejä.

Sysyhohdekukat tuovat myös oranssia. Näiden kanssa on ollut välillä haasteita. Olen joskus keskellä kesää luullut näitä rikkaruohoiksi. Nyt olen istuttanut ne siten, että voin unohtaa ne kesällä, kun vieressä toiset kasvit vievät huomion. Ja nämä sitten tulevat esiin kunnolla kukkiessaan. Näiden viereltä uskaltaa parhaiten kitkeä tähän aikaan vuodesta, kun tunninstan, mikä on syyshohdekukkaa ja mikä ei.

Syysasteri Patricia Ballard aloittelee kukintaansa nyt. Tämä jaksaa vielä kukkia, vaikka saisi hieman pakkasta.  Nyt sää tuntuu siltä, että viileät säät eivät tule ikinä, mutta viikolla jo oli niin kylmä tuuli, että oli hanskoja ikävä.

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain kuusi kuvaa kesästä - haasteen sekä Hiidenkiven puutarhasta että Rikkaruohoelämää - blogeista. On hurjan haastavaa saada kesää mahdutettu kuuteen kuvaan. Tänä vuonna lunta vain riitti ja riitti pitkälle kevääseen. Vappuna meillä oli etupiha vapaana lumesta, takapihalla oli vielä lunta riittävästi. Toukokuussa kuitenkin kasvit ampaisivat kasvuvauhtiin heti, kun lumi suli päältä. Värit ja valo toukokuussa tuo aina joskus uskomattomia tunnelmia, varsinkin todella pitkän talven jälkeen. Perennat alkoivat myös kasvaa menettettyä aikaa kiinni.

Kesäkuussa meillä oli vielä sateita ja lämpö alkoi lisääntyä. Kasvit kasvoivat ihan mainiosti. Koska lammikossani asuva (edellisen syksyn alesta ostettu) lumme olikin hengissä talven jäljiltä lammikossani, päätin, että en vaihtelekaan lammikon vesiä kesän aikana. Eräällä puutarhamatkalla kokenut isomman vesiaiheen omistaja sanoi, että veteen valuvat siitepölyt menevät aikanaan lumpeiden ravinnoksi. Lumme kasvatteli hyvin lehtiä koko kesän, vaikka kukkia ei näkynyt. Ihan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Vaikka vielä ei lammessa kukkinut, heijastui lampeen aina ajoittain vierellä kukkivat kasvit. Ihmettelin myös, miten lampeen tupsahti sujeltajia sekä vesimittareita.

Koska meillä oli kesällä kahdet juhlat, oli terassi pitkään vapaana polkypyöristä. Polkupyörille haluaisin jonkun muun katoksen, koska terassilla olisi ihan kiva istua, se on osin pitkälle päivää varjossa ja viime kesän kuumuudessa ihan kelpo istumapaikka. Suurin osa keskukista on tuossa terassilla, ne on helppo muistaa kastella. Toki viime kesänä joutui kastelemaan sitten myöhemmin jo paljon muutakin.

Etupihalta kun katselee takapihalle, näkee joskus kukkivaa monessa eri tasossa. Olen koko kasvukauden tuijottanut tuon etualan mustialan ruusun kuivunutta oksaa. Enkä ole saanut sitä leikattua. Vaikka joku olisi aina silmissä, se ei joskus mene ollenkaan prioriteettilistalla sinne tekemisen puolelle.

On nimittäin paljon hauskemapaa aloittaa uusia projekteja. Niitä alkoi sitten tulla taas loppukesällä. Keväällä korjasin vanhoja, kuten kasvimaata. Loppukesällä tuli mm. köynnösportti ja etupihalle kukkapenkki ja takapihalle kukkapenkki (koska oli kasveja, mutta ei tilaa). Ja mielestäni en ole siis tänä vuonna juuri mitään muutoksia tehnyt, koska en ole vielä uusia kukkapenkkejä nähnyt kunnolla kasvussaan. Taustalla oleva vanha kukkapenkki oli tarkoitus kaivaa kunnolla ylös sekä putsailla turhia kasveja pois. Se nyt jäi odottamaan ensi vuoden inspiraatiota.

Loppukesällä muutimme esikoisen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Syksyllä (jo ilmojen otettua ensimmäiset kylmät tuulahdukset), kävimme esikoisen opiskelupaikkakunnalla kävelemässä auringonkukkapellolla. Kotipihalla auringonkukkia ei päässyt täyteen loistoonsa kovinkaan moni ja kuvassakin oleva pelto ei enää ollut ihan parhaimmillaan. Silti siellä kukkien lomassa kävely oli mukavaa pilviselläkin säällä. Nyt alkaa oma mieli tottua siihen, että esikoinen ei asu enää kotona. Ja olen kiitollinen, että hän on löytänyt oman paikkansa uudessa kaupungissa, löytänyt uusia ystäviä sekä pitää opiskelemastaan alasta. Ja sitten on ihanaa käydä siellä kylässä ja odotan innolla, kun lapsi tulee käymään vanhaan kotiinsa. (En ole kuitenkaan aina se ikävöidyin vieras, joten joutuu aina vähän miettimään, että miten saa kutsuttua itsensä kiireisen lapsensa luo kylään. Ensi kuussa meillä onkin lapsen opiskelupaikkakunnalla yhteinen teatterireissu.)

Sellaiset kesämuistot tuli nyt. Ensi viikolla saattaisin kertoa eri näkökulmasta. Haluan silti ihan vähän rikkoa kuuden kuvan sääntöä ja vielä laittaa tähän loppuun myös yhden monista kesän suosikkikuvista, joita aurinko hieman avitti eräänä elokuisena aamuna. Valoa myös teille tähän syksyyn.

Haasteeseen haastan blogit:

Anun puutarha

Lappalainen etelässä

Kukkia ja haaveita

Haasteen saa napata mukaansa ilman haastamistakin ja halutessaan muokata. Tämä on lähtöisin Tuplasta terapiaa- blogista ja syksyisin ollut liikkeellä jo kymmenen vuotta. 

Siemenkirjeen kasvit

Olen ehtinyt kunnolla blogimaailmaan viime aikoina enemmän vapaapäivinä. Onneksi muutama vapaapäivä extraa on tulossa ensi viikolla. Olisi nimittäin hieman vielä puutarhahommia. Haravoitavat lehdet ovat lähes kaikki maassa. Tammen, vaahteran ja hevoskastanajan lehtisotkusta tulee tiivis matto, joka ei maadu ihan tuosta vain.

Eilen sain odotetun siemenkirjeen, jonka Hiidenkiven Minna organisoi eteenpäin. Olin etukäteen ajatellut, että otan vain kahta tai kolmea lajia, kun perennojen kylväminen ei ole ollut minusta niin helppoa. Sain sen pussikasan eilen eteeni ja aloin tehdä karsintaa. Nyt sitten tulen kylvämään ainakin yli 10 uutta perennaa. Mukaan lähtee minulta viittä eri perennaa, koska yhtä perennaa. jota olin varannut, siellä olikin jo (ainakin vielä). Vähiten siemeniä sain talteen lilasta pakkoesikosta, kun en ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä.

Punainen tarhakylmäkukka on mukana myös, sekin kukki tosin vain yhdellä kukalla. Sen verran nuokkuva on kukkansa, että pitää vähän sormella tukea, jos haluaa sen kunnolla kuvata.

Tarhakellukka 'Mai Tai' kukkii runsaasti ja sen siemeniä myös keräsin. Jäin tietysti nyt miettimään, että tuleekohan noista siemenestä varmasti Mai Taita. Lähistöllä kasvaa ihan tavallistakin ojakellukkaa sekä jotain muutakin kellukaa. Ristipölytystä mietin.

Tarhavaleunikon kukkakausi oli pitkä, sillä kaikilla niistä oli useampia sivunuppuja. Yksi kukka ei ole nyt järin pitkäikäinen, nuppujen kautta kukinta jatkuu. Tarhavaleunikkoa myydään myös sinivaleunikkoa. Tämä kuitenkin käyttäytyy kuin perenna, eli ei ole kaksivuotinen, vaan olen itsekin tätä lehtiruusukkeesta jakanut.

Keltatörmäkukka kukkii meillä vieläkin ja se aloitti kukinnan elokuussa. Tämän siemenet ovatkin hieman haastavia. Ne ovat sellaisten väkästen sisällä. Varmasti tämän siemenkota tarttuu hyvin karvaisten eläinten turkkiin ja pääsevät siten matkustamaan uusiin paikkoihin. Oman tontin siementaimet on löytynyt emokasvin vierestä.

Siemenkirje pääsee taas liikkeelle maanantaina, hieman runsaanmpana.

Kevättä tulossa ruskan keskellä

 Vaikka puutarhassa on vielä ruskaisia kasveja, ovat osa kasveistä jo ruskeita tai osa puista täysin lehdettömiä. Joskus samassa kasvissa yhä kukkii, vaikka osa onkin jo ruskena.

Olen iloinen, että syyskimikki ehti kukkia kunnolla, vaikka pari hallayötä olikin vähän aikaa sitten. 

Peruukkipensaan tumma väri alkaa olla nyt todella punainen. Tästä väristä intoutuneena istutin vielä eilen yhden alepensaan eli purppuraheisiangervon 'Lade in Red', koska punaisia syysvärejä ei ole yhtään liikaa meidän puutarhassa.

Kaikki ostamani sipulit ovat olleet vähintään vajaan viikon maassa, osa jo kauemmin. Viime sunnuntaina sipulien istutus menikin maan laajempaan muokkaamiseen, mutta maanantaina sain sitten loput maahan. Perinteisesti olen kirjoittanut luettelon sipuleista itselleni kirjaan, mutta olen myös kirjannut sen ylös blogiin. Varmuuden vuoksi.

Laitoin lisää kirjopikarililjoja, yhden lumikellopussi, yhden talventähtipussin sekä myös pienesti lisää posliinihhyasinttiä, kun sitä meillä ei kasva. Sen sijaan sain kaupanpäällisiä pari pussia skilloja, joista toisen istutin omaan pihaan ja toisen annoin naapuriin. 

Syksykukkijoita:

Colchicum autumnale Album

Colchicum autumnale Pleniflorum

Kevätkukkijoita:

Ruskoiranhammas (olivat niin kuivia, että saa nähdä tuleeko mitään)

Krookukset: 

Yalta

Ruby Giant

Spring Beauty

Remembrance

Jeanne D'arc

Golden Yellow

Vanguard

(Osaa näistä minulla kasvaakin, mutta jänikset joskus keväällä niitä verottavat, joten liikaa tuskin ikinä on. Aarteita ovat nyt nuo minulla uutuuskrookukset Spring Beautyt, joten osa niistä toivottavasti jäi verkon sisään.)

Helmililjat:

Fantasy Creation

Night Eyes

Baby's Breath

Latifolium

Kevätkurjenmiekat:

Forzen Planet

Harmony

Clairette

Narsissit:

Cheerfluness

Pipers End

Hyasintit:

Woodstock

China Pink

Laukat:

Ping Pong

Purple Sensation (tuppaavaat taantumaan minulla)

Mount Everest

Summer Drummer

Nirgrum

Nevskianum

Tulppaanit: 

Humilis Samantha (pitäisi olla tosi kirkas, mutta erittäin matala)

Saxatilis

Persian Pearl

Mount Tacoma

Exotic Emperor

Sun Lover

Columbus

Candy Prince

Paul Scherer

White Trumphator

Sarah Raven

Margarita

La Belle Epoque

Slawa

Angelique

Brownie

Ballerina

Kokeilussa myös tänä vuonna yksi persianpikarililja sekä tarhanmarskililja.

Tänä syksynä koin, että olin vähän pulassa noiden istuttamisen kanssa, koska koronan jälkeen kyykkiminen ja pyllistely sai helposti huimaamaan. Onneksi oire väistyi vihdoin noin viikko sitten. Myös laukkojen määrä oli paljon suurempi kuin aiemmin ja niiden olemus on aina hyvin erilainen toisiinsa verrattuna, joten niiden kasvukorkeuksia ja värejä joutui kunnolla miettimään. Nytkin ne ovat sitten arpomalla kaivettu maahan. Viime syksynä koetin saada paljon tulppaanien kukintaa juhlia varten. Se onnistui aika hyvin. Silloin yhtenäistin kukkapenkkejä sillä, että istutin lähes jokaiseen kukkapenkkiin myös valkoisia tulppaaneja. 

Nyt annoin sitten taas väreille suuremman osan ja valkoista istutin vain vähän. Osaan kukkapenkeistä en nyt istuttanut sipulin sipulia, varsinkaan niihin, joihin suorastaan tungin edellisenä syksynä kukkasipuleita. 

Kato on varmasti taas käynyt, mutta jotain tulee kukkimaan melko suurella todennäköisyydellä myös ensi keväänä. Ainoa, mitä jäin harmittelemaan, oli kiurunkannusten vähäisyys. Luulin, että jostain lähiliikkeestä saa niitä, mistään en löytänyt. Jossain nettikaupassa niitä olisi ollut, mutta tilaus oli lähtenyt jo kesällä, kun en tiennyt, että täällä ei kaupat vain myyneet kiurunkannuksia (eikä vain täällä, vaan tarkisin pari liikettä muuallakin liikkuessa).

Hidasta

Tulppaanien istuttaminen on todella hidasta. Olen aika vähän niiden kanssa tässä viikon aikana touhunnut, vaikka oli tarkoitus edes muutamia pusseja istuttaa. Tänään oli aamupäivällä aikaa ja lähdin takapihalle muutamien sipulipussien kanssa (pari sipulipussia vielä hyppäsi ostoskoriin ruokakauppareissulla, kun olivat alennuksessa). Ennen takapihalle pääsyä piti tietenkin hakea kamera ja kuvata syyskimikki, joka on avannut muutaman kukan. Tämän piti olla syyskimikki Pink Spike, mutta voi olla Brunettekin. 

Piti myös ihailla jonkun aikaa keltaisena olevaa hevoskastanjaa, jonka väri on nyt hienoimmillaan, kun halla ei ole sitä ruskistanut. 

Oli ollut ajatuksissa vähän työstää paikkaa, johon istutin aiemmin syksyllä pari perennaostosta, joille ei ollut paikkaa. Tietenkin homma lähti vähän eskaloitumaan laajemmaksi kukkapenkiksi. Puput olivat ehtineet myös juuri siellä takapihalla (en tajua) syömään muutamia perennoja, vaikka perennnat ovat olleet muualla ihan rauhassa.  Tuolla oli syyskuussa kaivettu kapea soiro, johon olin istuttanut yhden pienen syreenin ja muutaman perennan. Nyt tajusin, että sen muotoahan voi muuttaa jatkumaan keltakurjenmiekkaan saakka.

Kuorin pois niin sanottua nurmikkoa. Tätä hidasti keltavuokkojen juurien pelastaminen. Tuolla elelee nyt yksi päivänsilmä, syysleimu ja pari muuta perennaa. Myös jakopala oman puutarha pioni Do Tellista istutin sinne. Jaoin punaimikkää, jotta se tukahduttaisi keltakurjenmiekan kautta tulevat mahdolliset rikat  tai riesat (kuten maahumalan). Punaimikkä tulee jäämään sitten varjoon, kun keltakurjenmiekan lehdet keskellä kesää retkahtavat siihen päälle. Uudelle penkille tuli paikka, kun punaherukka kuoli puoliksi ja se piti napata pois.

Paikka on alakuvassa keltavuokkojen kohdalla ja vuokoista punaherukkaan sekä jatkuu keltavuokoista punaimikkään. Punaimikästä riitti jaettavaa ihan kunnolla, eikä se vähentäminen edes kasvissa näkynyt. On kiva saada laajennettua sen aluetta, koska kimalaiset niin pitävät siitä. Keltavuokot saattavat kärsiä tästä, ehkä ne vuosien päästä ovat taas yhtä runsaana. Vaikka kuvassa keltavuokot näyttävät kukkiva kukkapenkissä, ne kukkivat oikeasti vain nurmikolla.

Uuteen kukkapenkkiin meni nyt kukkasipuleista tulppaaneja kolme pussillista (jäävät varmaan yhden vuoden ihmeeksi savimaan vuoksi), kirjopikarililjoja, pussi krookuksia ja pussi helmililjoja. Sen enempää en ehtinyt pihahommia tehdä, kun oli muuta ohjelmaa ja illalla taas pimeä yllättää. Alennuksesta ostin ensimmäisen pensasmustikan. Ajattelin aluksi, että niitä mahtuu tuohon paikkaan kaksi (ja ostan toisen keväällä), mutta miten se tila aina täyttyykin niin nopeasti jo omilla varastoilla. Ehkä siis kaivan keltakurjenmiekkaa pois, laitan maahan sen kohdalle vähän täytettä ja tungen seuraavan pensasmustikan sitten toisen lähelle.  Näköjään lokakuu on usein minulla yhden kukkapenkin tekemisen tai yhden kukkapenkin uudistamisen kuukausi. Seuraavaksi kyllä olisi sitten vain niiden tulppaanien ja laukkojen istutus (sekä pikku kitkemiset).