Järkeä vai ei

Koko kevät ja sen jälkeen kesä, ovat olleet aika täyttä kaikesta. Osin toki siitä, että oli paljon kaikkea talvella, josta palautumiseenkin on mennyt aikaa. Olin ensimmäisen lomaviikon aika lailla puutarhaan laittamassa kuntoon avoimia varten. Ja silloin teen paljon sellaistakin hommaa, mikä ei muuten paljon kiinnostele: alueiden siistiminen ei ole minulle aina se palauttavin homma. Vaikka työnjälki onkin usein positiviinen: kanttaaminen, kitkeminen sekä nurmikon leikkaaminen saa puutarhan kyllä siistiytymään paljon, vaikka vähän jäisikin kitkettävää. Alakuvassa keijunkukkaa, kahta eri imikkää, rotkolemmikkiä, akieleijaa, keltakurjenmiekkaa, esikkoa, pionia ja vähän muutakin.

Yläkuvan vaaleanpunaiset pioninkukat kuuluvat Sea Shellille. Todella suuri kukka, ainakin tänä vuonna. Alla kuva kukasta avoimena.

Avoimien jälkeen olin tosi poikki. Mutta tällä viikolla tuli kokonainen sellainen vapaapäivä, jolloin ei ollut mitään aikatauluja. Minulla alkaa olla tontilla pula hyvistä kukkapenkkipaikoista, joita voi omin voimin tehdä ilman kaivuria. 

Lähtötilanne, matonpuisteluteline ja sen takana ryteikköä.

Olen löytänyt tontilta kaikkein parhaimman paikan aremmille kasveille. Vaikka takapihalta on lähtenyt puutarhaharrastus, on takapiha enemmän hallanarka. Etupihalla on melko pieni alue, joka saa tällä puolivarjon tontilla suhteellisen paljon aurinkoa, on silti hallansuojassa. Sinne sitten silmä osui mattotelineen taakse, missä on naapurin ja meidän rajalla vähän kaikkea ryteikköä parin kolmen metrin alueella.

Ja sivusta sama.

Aamulla tuli idea ja illalla oli yksi alue muutettu kukkapenkiksi. Puolisolta ei tullut kannustavan ihastuneita huudahduksia vaan vähän syyttäväkin lausahdus, että menit sitten kuusen alaoksat leikkaamaan. Onneksi minä osaan itse kehua itseäni hyvästä neronleimauksesta. Luulin, että saan tuonne upotettua syksyllä pioneja, joita minun täytyy pelastaa muista penkeistä. Mutta olikin valmiiksi ihan riittävä määrä muita kasveja, jotka myös vaativat kasvupaikkaa. Nyt voi olla, että osa kasveista on vain hetken tuolla ennen pientä kasvijumppaa.

Raivattu ja maatuvaa ainesta kärrätty.

Viisas olisi tehnyt tämän homman ennen hurjia sateita. Idea tietysti tuli vasta kun aurinko paistoi. Ja nyt joudun sitten kastelemaan tuon penkin kasveja. Onneksi sentään alue ei ole jättisuuri. 

Sivulta sama. Yksi kuoppa näkyy, jossa on ruukku osoittamassa paikkaa. Vanha kompostorikin tuli raivattua esiin kasvillisuuden seasta.

Minulla on Magnolia Henry Kern ollut parissa eri paikassa. Ja luulin, että se heitti henkensä. Se alkoikin tehdä lehtiä yllättävästi väliaikaisessa säilössä, joten sille annan nyt aurinkoisemman, mutta suojaisen uuden mahdollisuuden. Tuonne pääsi myös ruusu Koko Loko. Myös muita rusehtavia kasveja kuten tähkäpipoa Dark Towers ja tähkäsormustinkukkaa kokeilen tuolla. Muualta pelastin myös yhden iiriksen, jonka nimi pitää kaivaa jostain ja lisäilen maanpeitekasveja ja muita pienempiä kasveja myöhemmin. Päällimmäinen multa tuli nyt kaupan pussimullasta. Olen viime aikoina käyttänyt paljon myös turpeetonta multaa,joka on ruoheaa. Lähin paikka, missä sitä myytiin, on tainut myydä varastonsa loppuun, joten oli otettava nyt muuta, jotta sain homman valmiiksi. Alla on sanomalehtiä ja sanomalehtien alla isot kasat vain osin maatunuttu lehtimujua (joka oli sateiden jälkeen lehtikompostorista otettuna aika märkää ja niiden päällä on myös hepanlantaa. Odottelen, että jotain maatumista tapahtuu ja penkki painuu vähän alaspäin. Pääseen sitten syksyllä kanttaamaan reunoja ja viimeistelmään penkkiä. Ruusulle ja magnolialle on kaivettu maahan kuopat. Sekä yhden kuopan kaivoin, kun yritän varmasti taas laittaa maahan yhden japaninvaahteran kasvamaan. Jos en tänä syksynä, niin ensi vuonna. Kuopassa on nyt hieman lahoava halko, jotta muistan missä se on. 

Illalla sama paikka, kun lähtötilanteessa. Huomaa, että tavaroiden pois raivaaminen ei ole ensisijaista minulle.

Seuraavana aamuna tilanne.

Mietin kovasti, että mihin sitä tuon matonpuistelutelineen heivaisi. Meillähän ei edes ole mattoja, mutta petivaatteita on jossain hyvä tuuletella. Joskus ärsyttää, että puutarha on samalla piha, jossa täytyy ottaa huomioon autot ja polkupyörät ja lumenkolausasiat, katolta tippuvat lumimassat sekä muiden ihmisten harrasteet ja kaikki muut toiminnot. Joskus taas olen ihan positiivinen ja pidän näitä asioita arvoituksina, joita voi miettiä ja ratkaista. 

Sama alue kurkistelee tuolla toisen kukkapenkin takana. 

Joka tapauksessa uuden kukkapenkin tekeminen kokonaan saman päivän aikana ideasta valmiiseen, oli todella palauttavaa. Aikataulut eivät painaneet päälle. Nyt tuntuu siltä, että loma alkaakin täyttää tehtäväänsä. Uusia ideoita on muhimassa puutarhalle, nyt taitaa tulla ihan oikea suunnitelma ja melko järjestelmällinenkin ajatus. Ehkä. Etupihalle mahtuisi jokin pieni varjo/lahopuutarhan pätkä. Saisin etupihaakin parempaan kasvikäyttöön.

Avoimet Puutarhat ohi

Kiitos kävijöille, jotka kävivät sateen uhan alla ja sateessa puutarhavisiitillä. Sade teki sen, että monikaan ei jäänyt istuskelemaan puutarhaan (märät tuolit tuskin houkuttelivat). Silti puutarhaväki on niin positiivista ja sitkeää. Moni sanoi sateessa, että onneksi ei sada enempää. Tai eihän sade nyt haittaa tai vastaavaa. Kuvia en juuri itsekään ottanut, kun oli suuri kosteus ilmassa. Ulkokahvilassa kävi ihmeen paljon porukkaa, vaikka oli sadetta. Osa taisi ottaa noutokahvit mukaan ja juoda kahvit autossa. Silti oli myös pyörällä kulkevia liikkeellä. 

Tämä oli toinen kerta, kun avasin puutarhan Avoimien puutarhojen päivänä. Valmisteluissa tuli eilisen aikana muutamia ylläreitä. Meillä kävi vahingossa jo ensimmäiset vieraat lauantaina, kun olivat katsoneet päivän väärin. Kävin myös pelastamassa sateessa kastuneen puolisoni tien poskesta, kun oli moottoripyörän rengas hajonnut kotimatkalla. Molempiin sattumuksiin kului aika paljon aikaa, silti saatiin kaikki riittävän kuntoon juuri ennen h-hetkeä. Oli onneksi talkooapua kahvilaan, muuten olisin ollut hieman pulassa. Laputin osan kasveista, tuollaisena päivänä helposti lajit ja nimet katoavat päästäni. 

Eniten varmasti ihmeteltiin Rhapsody in Blue ruusun väriä vaseammalla kuvassa sekä oikealla olevaa Coral Sunsetin värinvaihteluita, jotka nyt tulevat hyvin esiin, kun pääkukat ovat valkoisia ja sivunuput korallinpunaisia. 

Meidänkään takapihalla ei ole monikaan naapuri käynyt. Nyt pari kävi ja yllättyi takapihasta, kun se ei tosiaan näy tielle. Ja minä yllätyin todella paljon, kun vieraiden joukossa oli ystäväperhe, joiden koti on oikeasti useamman sadan kilomertin päässä. Olivat salaa suunnitelleet myös meillä koukkaamisen, kun olivat kesälomareissulla. Nyt on aika väsynyt olo. Huomenna en tee puutarhatöitä. 

Jonakin vuonna voisi ottaa taas saman rutistuksen uudestaan. Sen verran mukavaa kuitenkin oli.  Nyt olen ehkä yhtä rötköllään kuin osa kasveista kuten kurjenpolvi Albakin.

Lempipaikan ympärillä

 Joskus käy niin, että jostain paikasta / kasvista tai kukkapenkistä tulee selvästi sen vuoden suosikki. Tämän vuoden suosikki on ehdottomasti keinun ympäristö. Ja johtunee siitä, että olen niin paljon kaivannut kesäisiä keinuhetkiä. Kun on ollut sopivat säät, olen kiireestä mennyt keinuun. Vasta kolme aamuapalaa olen pystynyt aikataulujeni ja säiden takia (syön aika aikaisen aamupalan, kun en osaa nukkua pitkään, vaikka haluaisin). Tästä johtuen olen pienessä univajeessa ollutkin, kun monesta syystä iltoihin on voinut tulla venymistä ja aamulla sitten olen liian herkkä herämään milloin mihinkin. Keinun vierellä ovat avautuneet Coral Sunset pionit, jotka vaihtavat vanhetessaan väriä. Ihan kuin olisi aina uusi kasvi vierellä. Myös sen edessä vieressä pioni Pecher kukkii.

Eilen otetussa kuvassa etualan pari vaaleampaa kukintoa kuuluvat Pecherille ja taka-alan kukinnot Coral Sunsetille. Äsken vesisateessa katsoin, että nyt jo osa Coral Sunsetin kukinnoista ovat muuttuneet aika vaaleiksi. Sivunuppuja on vielä aukeamatta, joten eri värisävyjä on usein samaan aikaan kukassa. Joskus taisi Kivipellon Saila kertoakin, että Coral Sunsetin ja Coral Charmin erot ovat aika pienet, lehdistössä jotain eroa. Kukkien tapa muuttaa väriä on todella samanoloinen.

Tänä vuonna suurin osa sormustinkukista ovat venyneet pituutta. Melkein kaikki yksilöt ovat itse löytäneet paikkansa, joistain paikoista (kuten kasvimaalta) olen ruukuttanut lehtiruusukkeita pois. Yhden jouduin siirtämään, kun oli tehnyt jo kukkavanan. Katson, miten se pärjäilee, niin jatkossa tietää, voiko niitä siirrellän näin rajusti. En itse olisi istuttanut sormustinkukkia juuri ja juuri kukkapenkkiin, lähes kivihtuhkakäytävälle, mutta en nyhtänyt näitäkään pois keväällä. 

Lehtiruusukkeet vain ovat ajoittain niin suuria, että ne voivat peittää muita kasveja, täytyy aina katsoa, että ei mikään aarre tule jyrätyksi. Aina en vain meinaa itsekään muistaa, että mihin olen aarteet istuttanut. 

Avoimet puutarhat lähestyvät. Ja meillä on puutarha auki. En olisi kyllä oikein ehtinyt mitään, ellei tällä viikolla olisi ollut lomaa. Toki osa tästäkin lomasta menee myös muissa kivoissa jutuissa ja puutarhatöitä säätelevät säät. Puutarha on sunnuntaina sitten siinä kunnossa kuin mihin olen ehtinyt sen laittaa. Meillä on puutarhassa toki muitakin kohtia kuin pelkästään keinun ympäristö, vaikka sitä juuri tällä hetkellä eniten vahdin. Vahdin myös tätä penkkiä. Sormustinkukan ja ängelmän lähelllä on ruusuja. Täytyisi kai vaihdella ruusujen paikkoja, sillä jokin herkkis ja matala on toisten takana ja joku hyvin viihtyvät roteva on edessä. Vaikka mielestäni istuttaessa yritin laittaa näitä pituusjärjestyksiin. Nyt lähinnä kauas näkyy sinne sekaan "sujautettu" ängelmä. Kun ei se muuallekaan muka mahtunut. Ja sehän kasvoikin niin hyvällä vimmalla ihan todella hyvin kasvaneen ruusuun kiinni. En tiedä tuliko tuohon kohtaan jokin erityisen hyvä lannoituspaukku sen lisäksi, että laitoin vahingossa kaksi jättiläiskasvia vierekkäin. Jättikasvien siirtoja ei vain ole kiva tehdä keskellä kasvukautta. Myös niiden jakaminen on aina sellainen iso riski.

Syksylle on siis hommia tiedossa. Isojen kasvien suhteen olen vihdoin tulossa järkiini. Ei enää suuria kasveja lisää, ainakaan vähään aikaan. Ensin järkevä paikka niille ennen impulsiivista ostosta. (Olen kyllä näin vannonut ennekin, nyt vain selvät rajat ovat tulleet vastaan). Kaikki penkit ovat aivan täynnä, joko puutarhakasveja tai sitten ei-toivottuja rikkoja ja sitkeitä rikkoja. 

Tervetuloa sunnuntaina Avoimiin puutarhoihin. Meillä on myös jakotaimia myynnissä. Myös muutama korkeampi kasvi, joiden todellisesta koosta näkee sitten esimerkin puutarhassa. Säätiedotus on tällä hetkellä hieman sateisempi kuin toivoisin. Onneksi puutarhaihmiset osaavat usein varustautua säätiloihin pukeutumalla oikein. 

Pionien ja muiden kukkien aika

 Meillä taisi kuolanpioni jo kukkia. Tämä alla oleva on ehkä ruusupionin siementaimi, jonka olen ostanut ikuisuus sitten. Jos täällä on pionitietäjiä, niin otan kyllä tietokorjauksen vastaan, jos tämä onkin jokin muu pioni. Se on ilahduttanut nyt aamu ja iltavalossa monena päivänä. 

Seuraava pioni on jokin kiinanpioni, joka alkoi yllätykseni kukkia jo nyt. Osassa kiinanpioneja on paljon pienemmät nuput ja osa voisi kukkiakin pian.

Tuon pionikuvan taustalla kurkistelikin tämä kullero New Moon, joka on suloisen kerrottu. Tämän taustalla on aika paljon vielä rytökasoja. 

Olen tänään viettänyt koko päivän puutarhassa kanttaamassa. Samalla toki yritin kitkeä sitä mihin ylsin samalla. Kukkapenkkien sisään sukeltamiseen joskus tarvitsee pidemmät vaatteet kuin tänään, jos ei halua naarmuja. Ainakin osassa penkkejä on kaikealaisia rikkkakasveja.

Vihdoin olen saanut tuon portin molemmille puolille kärhöt selviämään hengissä. Toinen puoli on hurjan varjoinen ja toisella puolella on kovat olosuhteet, kun vierestä kolataan lumia. Onneksi nyt näyttää onnistueen nämäkin kokeilut. Varjon puolella on alppikärhöä ja auringon puoleinen kärhö paljastanee lajikkeensä, jos tulee kukkimaan. Valkoinen, korkea akileija kukkii nyt. Tämän siemenen taisin saada silloin kiertävän siemenkirjeen mukana, joten kiitos jollekin teille bloggaajille siemenien keräämisestä ja lähettämisestä. En ole kovin hyvä perennojen siemenkasvatuksien kanssa, joten tämä on sitkeää sorttia.

Vielä on pari viikkoa töitä ennen lomaa. Puutarhassa ja blogien parissa ehtii olla vain ajoittain. Onneksi on välillä näitä kokonaisia puutarhapäiviä. Tänään sellainen tuli tarpeeseen. Mukavaa viikkoa!

Kesäkuun alku

 Ukkonen jyrähtelee parhaillaan ja sadetutkan perusteella meille tulee taas ukkonen. Yöllä olin tunnin hereillä jyrinän takia. Torstaina satoi meille 15milliä vettä. Se oli kyllä sellainen ilo. Maanantaina oli satanut 5 milliä, joka sekin tuntui pieneltä ihmeeltä. Viime yö ei vielä tuonut paljonkaan vettä, kohta sitä tulee ehkä enemmän. Koska sateet ovat olleet rajuja ja hyvin paikallisia, on näiden sateiden kanssa ollut suuri ehkä koko ajan mukana. Nämäkin sateet olivat suurta tämän kevään sateisiin verrattuna, Harvoin meillä tiputtaa puut toukokuussa lehtiä kuivuuden takia. Onneksi osa esim. viime vuoden ja toissa vuoden istutuksista ovat hyvin elossa. Tässä alakuvan penkissä vain yksi laakakataja on aika kuivunut.

Voi ehkä tämän vuoden aikana jakaa tuon valkoisen orvokin. Se on aika suloinen.

Minulla on ollut kiireinen kevät ja helle (ja hyttyset) ovat verottaneet halua olla pihahommissa niin paljon kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Moni asia on rempallaan puutarhassa, vähän sinne päin. Mutta tänä vuonna en ota niin stressiä. Vasta on kesäkuun alku ja helteen takia luulen, että kesä olisi jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Kuvassa oleva valkoinen syreeni on siirretty varjoisasta paikasta tontin nurkasta ja tämä kukki ensimmäisen kerran noin 8 vuotta siirtämisen jälkeen. Ja tänä vuonna oikein komeasti. Tuoksu on mahtava.

Pikkusyreeni Palibin on pian kukassa. Sen vieressä kermapikarililjat kukkivat vielä. Toinen kermapikarililjan varsi nojailee pikkusyreeniin. Sellaiset koot näillä. 

Toki on luontokin sitä mieltä, että lämmintä on ollut. Syreenien lisäki pionit ja kellukat kukkivat jo. Tämä ruusupionin siementaimi on nyt hyvin kukkaisa. Sen seassa kukkii yksi tulppaani ja taustalla on vielä yksi Slawa tulppaani kukassa. 

Osa tulppaani Slawoista on ihan tavallisen kokoisia, mutta alla olevassa kuvassa tulppaanien tämän vuotinen koko. Osa tulppaaneista ei siis tullut edes maan pinnalle. Osa tuli kolmasosaa pienempänä. Juuri tavallisia helmililjoja korkeampana.

Sen sijaan jättilaukka on nimensä veroisesti jätti. Se on uudella alueella, joten törröttää vähän hassusti keskellä ei-juuri-mitään muuta. 

Syksyllä en enää jaksanut miettiä, mihin mikäkin kannattaisi kaivaa. Ja se tuottaa joskus mielenkiintoisia ratkaisuja. Toki tähän on kasvamassa suuria kasveja, mutta vasta loppukesästä. Alakuvassa taas vuoden 2022 istutuksia. Laukat tuntuvat mahtuvat tuonne juuri ja juuri. Punaimikkä rehottaa, varsinkin nyt kun tuli vettä. Mai Tai kellukka on hetken kukkinut.

Ukkosta ja uutta vesisadetta ei juuri tullut. Enää en kai voi vältellä nurmikon ajamista. 

Huomista odotellessa

Puutarha alkaa olla sen verran kunnossa, että olemme valmiita aukaisemaan huomenna puutarhan portit ensimmäistä kertaa. Aika kauan meni, ennen kuin tuntui, että minä olen tähän valmis ja aikataulu sopii samalla itselle. Tänään vielä leivotaa, kun kuopus pitää kahviota. On ollutkin aikamoinen ensimmäinen kesälomaviiko: omalta tontilta en ole kovin montaa kertaa ehtinyt poistua kovin kauaksi. Jos tänään ei sade tule kovin kovaa, kukkii huomenna vielä joitain pioneja.

Vakka-taimen kasvattaman ja Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä ostettu Michiganin lilja kukkii. Teki sellaisen hitaan ilmestymisen, huomasin vasta, kun oli nuppu jo paikallaan. Tämä on nimittäin niin yhden jo kukkineen pionin kainalossa, että teki ilmestymisen salaa.

Keittiön ikkunasta otin myös kuvan keinun viereisestä kukkapenkistä, jossa kukkii pari sormustinkukan kera pari ruusua (Mustialan ruusu ei ole kuvassa), jaloritarinkannuksia, harmaakäenkukkaa ja kurjenpolvea sekä keijunkukkien kukkavanatkin ovat kukassa.

Avoimet puutarhat siis huomenna 9.7.2023 klo 12-17. Toivottavasti sää suosii joka kolkkaa Suomessa, että puutarhavierailut olisivat mukavampia. 

Meidät löytää Päijät-Hämeestä, nimellä Pikku Pähkinä. 

Kivaa päivää kaikille, jotka päivään osallistuvat joko vieraana tai puutarhan avaajana. 

Tilannekatsausta

Kesäkuun lämpö ja kuivuus yhdessä saivat puutarhurin hyytymään. Ei oikein jaksanut uurastaa, toki työtkin rajoittivat ja pari muuta fyysistä estettä. Tuntui, että avoimet puutarhat vain lähestyvät ja puutarha vain räjähtää tai kuivuu. Kuvia jaksoin aina välillä ottaa. Alla oleva kuva on Mai Tai kellukasta juhannuksen tienoilla, taustalla lummelammikon vesi. Lummelammikossa ei ole kertaakaan lumme kukkinut, tässä kesäkuussa vesi oli varmasti aivan liian lämmintä lumpeen kukintaa ajatellen. Kellukat ovat ihanan pitkään kukkivia alkukesän perennoja, myös lämpimällä säällä.

Pioneista on suurin osa kukassa. Osa on jo kukkansa kukkineet ja osa on taantunut. Yhdessä penkissä olen varmaan mullannut liian suurella innolla ja luulen pionien olevan liian syvällä. Ne täytyy kaivaa syksymmällä ylemmäs. Kaikkea sitä tekee, kun ei aina ajattele. Alla kuva taas Coral Sunsetista kesäkuussa, jolloin se alkoi kukkimaan. Se kukkii kyllä yhä, koska oli niin paljon nuppuja. 

Tämän vieressä, oikeastaan melkeinpä alla kasvaa Austin-ruusu Alexandra of Kent. Näiden piti kasvaa vierekkäin, mutta sen verran ruusu kai paleltuu aina talvisin, että kasvaa ihan kuin pionin kainalossa. Ruusulla ja pionilla olisi muuten aika lailla samaa värimaailmaa, ellei pioni Coral Sunset vaalenisi ikääntyessään. Kuvassa toki taustalla myös rikkikisiä, joita on nyt aika lailla kitketty pois.

Toisaalla taas kukkii todennäköisesti valkoinen pioni Duchesse de nemours, matalana kukkiva pioni Do Tell (pieni, koska viime vuonna siirsin sen ja juurakko murtui). Kuvassa mukana myös mm. kurjenpolvi ja oranssi lilja (joka tullut salamatkustajana).

Tätä keisarinkruunua olen miettinyt monet kerrat, että kitken sen pois. Mutta tämä yhdistelmä on sitten aina niin hyvä, että en malta. Se tuo hyvän kontrastin hempeydelle.

Vielä näkyy myös kuvissa lemmikit, joita en halunnut kitkeä pois helteellä. Kuvassa siis yhdessä tarhakullero New Moon ja valkoinen sormustinkukka.

Ostin syksyllä ex-tempore pioni Sea Shellin. Ja se kukkikin tänä vuonna yhdellä kukalla. 

Tarhavaleunikko teki vain tänä vuonna yhden kukkavarren, ehkä siksi, että jaoin sitä paljon keväällä. Taustalla näkyy pieni osa väinönputkea, joka tänä vuonna kukkii. Taustalla myös punaisia keijunkukan kukkia ja yksi sormustinkukka.

Eilen alkoi satamaan ja tänään on satanut lisää. Se on kovin tarpeellista. Ja oikein ihanaa. Pioneista ei ole vielä sateen takia lähteneet terälehdet. Toivottavasti kestävät sateet. Sateiden määrä on nyt jotain sellaista, josta haaveilin vähän aikaa sitten. Minulla on paljon taimia avoimia puutarhoja varten kipoissa ja kipot alustoilla. Kaikkia alustoja olen tyhjennellyt vedestä jo pari kertaa ja juuri päällä olevan kuuron jälkeen käyn tyhjentämässä ne taas. Nyt ehkä voisi ottaa kaikki purkit pois alustoiltaan, etteivät ne huku. Harmi, että meillä ei ole nyt ehjää vesimittaria, mutta varmaan 30milliä on tullut vettä eilisen iltapäivän jälkeen. Kitkiessä tänään (kaivelin pois myös ruusujen juuria) huomasin kuitenkin maan olevan joistain paikoista vielä aika kuivaa vähänkin syvemmältä, vaikka pintamaa alkaa olla märkää. Kaatosadetta on vaikea kuvata ikkunan läpi, alla kuitenkin yksi kuva todisteena siitä, että meillä on satanut.

Tänään olisi toiveena tehdä vielä ainakin yksi, edes lyhyt, kitkentäsessio yhden kukkapenkin parissa. En ollenkaan nyt valita sateesta, sillä tätä luonto on kaivannut. Tuntuu, että puutarha nyt saa taas jatkoaikaa, kun vesi kastelee perusteellisemmin maata. 

Kaikkea viikon varrelta

Kun kulkee tieltä kotiin ja lähellä etuovea on nykyisin näkymä takapihalle ihan mukava. Mustialan ruusu bloggaa hieman näkymää keinulle. Kukkia kuitenkin näkyy myös edessä. (Yksi suuri kuiva oksa on ruusussa odottanut leikkaamista aika kauan.)

Tämä on kaunis ja tänä vuonna ei ole ollut sateita tätä ruskistamassa. Kurittaa tätä vanhaa puskaa täytyy, muuten se täyttäisi pikku hiljaa koko kukkapenkin. 

Tämän kanssa samassa penkissä kukki aikaisemmin pioni Coral Sunset, nyt tässä kukkii Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent. Se hieman vaihtaa kukkiessaan myös väriään. Alhaalla kuvassa vaalein kukka on kukkinut kaikkein pisimpään. Tuossa näkyvät kaikki 4 avautunutta kukkaa, yksi nuppu vielä on. Ja se on aika hienoa, sillä tämä lähti versomaan ihan nollista keväällä. Tämä sopii nyt hyvin tässä penkissä keijunkukkien (Carnival Marmelade) kukintojen väriin.

Kuten myös aiemmin esiteltyyn espanjankurjenpolveen Wargrave Pinkiin. Ruusu harmikseni ei ole oikein kasvanut korkeutta, niin ei tule ihan yhtä korkealle esiin, joka oli toiveissa. Ehkä jonain vuonna, jos ruusu pysyy yhä hengissä.

Samassa penkissä on hieman tuhdimipiakin värejä nyt, täytyy vain vähän rajailla tämän postauksen pituutta. 

Minulla on uusi Austin-ruusu. Yhä purkissa, kun pitäisi kaivaa ensin uusi penkki. Ja nyt maa on todella kuivaa ja savimaa on silloin liian työlästä kaivuuhommiin. Tämäkin on kuninkaalinen, sillä se on nimeltään William and Catherine. Nyt tsemppasin ja ostin valkoisen ruusun. Olen usein todella paljon värien perään, mutta valkoinen sopii niin moneen paikkaan ja olen usein valkoisista kukista tyytyväinen. Tämän nuput tosin ovat vivahtavat shamppanjaan ja hieman oranssiin. Valkoisista kukista kiinnostuneiden kannttaakin lukea Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo-kirja. 

Tämän ruusun paikka siis on vielä pelkästään mielikuvituksessani. Kukkii meillä muutakin. Viimeisiä pioneja on kukassa. Tämä pioni Lavender Bouquet-pioni näyttää nyt lähes valkoiselta. En ollut kotona sen avautumisen jälkeen parina päivänä, joten en ole varma, oliko tämä haalean vaaleanpunainen juuri avautuessaan. Tämä on siis arpajaisvoitto, jonka tyttäreni voitti jo useita vuosia sitten pioniseuran arpajaisissa. Yhä en löydä tuolla hakusanalla juuri netin syövereistä mitään. Mutta sillä nimellä se annettiin. 

Samassa penkissä ovat auenneet seuraavat liljat varjo ja marhanliljojen lisäksi. Lollypopit kukkivat kaksivärisinä. Taustalla olevan nimettömän. pionin sivunupun kanssa samoissa värisävyissä. Tätä penkkiä mylläsin viime lokakuussa. Joiltain osin kasvu on ollut tänä vuonna nihkeämpää, mutta onhan kasvien juurakoita kovasti ronkittukin viime lokakuussa, kun kaikki kasvit kaivoin ylös. Luulin silti, että kasvu on nihkeämpää tässä penkissä tänä kesänä. 

Viimeisiä pioneja on muitakin. Lunta riitti yhdessä kukkapenkissä todella pitkään, sen ansiosta osa pioneista aloitti selvästi myöhemmin oman kukintansa. Toki nyt alkaa olla kukinnan loppumetreillä. Kuvassa todennäköisesti pionit Wladyslawa (pinkki) ja Krinkled White (valkoinen). 

Viikko sitten oli vielä tädykkeissä kimalaisilla kovat menot ja myös kurjenpolvi Orionissa pörisi. Samassa kuvassa myös tuettuna pioni Duchesse de Nemorous sekä idänunikko Royal Wedding. 

Nyt samassa penkissä tädykkeiden aika alkaa olla ohi. Talvesta kärsineet laventelit ovat osin toipuneet ja aloittavat kukintaa, mutta korkeammalla kukkii taas kurjenpolvi Orion kärhötuessa. Tässä penkissä kärhön juuristolla oli pitkään varjostuksena jättipoimunlehti. Kaivoin sen pois, koska sekin on silmällä pidettäviä kasveja. Toinen kurjenpolvi  (ehkä nyppykurjenpolvi) varjostaa tarpeeksi kärhöä ja saan tänne nyt siirrettyä varjoliljoja liian varjoisasta pois. Jouduin keväällä kajoamaan pioni Do Telliin. Mutta tuolla alakuvassa näkyy silti sen yksi kukka. Siirsin pionin entisen omenapuun rungon lähelle (puput söivät omenapuun) ja uusi omenapuu meni Do Tellin paikalle. Hävitän myöhemmin toisesta penkistä pois myös jättipoimunlehdet. Haluan jotain muuta tilalle.

Tarhavaleunikko on jatkanut kauan kukintaa uusien ja uusien nuppujen ansiosta. Onneksi. Menin nimittäin jotain tutkimaan tämän yksilön juurelta (ja se on aina taitolaji, kun on rinteessä). Kyykkiessä huomasin, että lähellä kasvaneen liljan lehden alapinnalla oli epäilyttävästi liljakukon jättämiä terveisiä. 

Yhden liljakukon listin täältä aiemmin. Se tai sen kaveri oli jo vähän ehtinyt puuhailla. Nyt nuo munat on tuhottu. 

Laukka Miami kukkii lähellä Tähkäkimikki Pin Spikea. Ostin näköjään vahingossa toisen vastaavan tänä keväänä, vaikka tämä yksilö onkin tässä ollut jo pari vuotta. Se ei ole ehtinyt kukkia kertaakaan. Kerran oli lupaava kukkavana. Jos tämä on taimistolla mennyt sekaisin, sitten tämä on syyskimikki Brunette. Nimittäin vaaleampi tähkäkimikki vierellä on tehnyt jo komeat kukkavanat. Lehdistö tosin sopii Miamin väreihin, olkoot kumpi tahansa.

Ostin viime syksynä Päivänpesän innoittamana pari uutta laukkaa. Vielä näiden Miamien jälkeen odottelen laukka PingPongia kukkivaksi. Ainakin kolme kukkavanaa olen bongannut, vaikka mielestäni sipuleita laitoin enemmänkin maahan. Toki minulla tuppaa taas penkit olemaan joissain paikoissa hieman liiankin taas tiiviitä, sinne helposti joku jää alle. Kiva on kutienkin, että Miamitkin kukkivat nyt. Näillä ei ole tapana olla minulla ihan kovin monivuotisia, joten uusia joudun aina istuttelemaan.