Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tämän vuoden itsenäisyyspäivänä kesken piparinpaiston tuli mieleen kokeilla piparirasioita. http://www.kinuskikissa.fi/pienet-piparirasiat
Minulta ei ihan vielä suju kunnolla. Tytär muisti, että sinistä koristetöhnääkin on joskus ostettu. Saatiin ensimmäinen kokeiluerä tehtyä. Ja tytär hoiti koristelun ja äiti kaiken säätämisen. (meidän piparirasioista saattaa löytyä hivenen riisiäkin)

Muutenkin itsenäisyyspäivä on oikein tervetullut päivä. Kun kaupat pysyvät kiinni, osaa ottaa rennommin myös kotona. Muistaa käydä ehkä kameran kanssa ulkona ja muistella niitä sukulaisia, joille itsenäinen maa ei ollut itsestäänselvyys.

Omalta pihalta löytyy kaikenlaista. Ihan kuin olisi vähän laskeutunut jo jouluunkin. Joulumieli vähän jo kurkistelee. Olikin jo ollut kadoksissa.

Mukavaa illan jatkoa!

Voihan sade

Meilläpäin on satanut ja satanut ja satanut. Heinäkuu rikkoi sade-ennätyksiä. Syyskuu vie toiseksi vetisimmän syyskuun tittelin 50 vuoteen ja piha on ihan litsläts-märkä. Takapihalla pitäisi yksi kohta kaivaa ensi kevättä varten. Koska maa on savinen, olisi se ollut toisaalta järkevää tehdä syksyllä. Mutta vesilätäköiden kaivaminen tuntuu vähän hölmöltä. Onneksi olen tehnyt takapihalle kohopenkkejä. Silti pelkään joidenkin kasvien heittävän henkensä tänä talvena. Meidän pihalla on niin kivasti lätäköitä, että sateella linnut tulevat pihalle kylpemään. Etsi lintu kuvasta. (etualan auton nokka kuuluu polkuautoon)

Vuodenajasta harhautunut lupiini kukkii tien vieressä, lähes ainoana tienvierustan kukkana.

Metsä, siis meidän lähimetsä, on taas putsattu kerran aarteista, sadekuurojen lomassa. Jotenkin pihatyöt eivät nappaa yhtään.. Ja se johtuu ihan tuosta savimaan liukkaudesta. Metsässäkin pysyy paremmin pystyssä.

Ehkä mieli muuttuu huomenna. Saan paketin postista ja sitten on kaikki sipulit saatu ja hommattu. Hyötykasviyhdistys toimi erittäin nopeasti, tilauksen tein perjantai-aamuna ja heti maanantaina sitä yritettiin jo jakaa laatikkoon (johon se ei kyllä mahtunut). Korpikankaalta kesti sen verran kauemmin, etten edes oikein ole varma, että mitäköhän tilailin. Huomenna se selviää. Onneksi lähiposti on lauantaisinkin auki.

Olenkohan ainoa, jolla on hyvät suunnitelmat netin tai kaupan hyllyjen ääressä ja sitten myöhemmin joutuu vähän enemmän miettimään, että mitäköhän sitä tuli suunniteltua.

Yllätyksiä

Yllätyin, kuinka hienosti terassilla kasvaa salaatit. Jonain toisena kesänä saattaisi olla liian kuuma paikka ilman jatkuvaa kastelua. Nyt ovat saaneet vettä välillä ihan taivaaltakin. Koska ovat purkissa, jonka pohjalla ei ole reikää valumavesiä vrten, on pohjalla kerros soraa.

Keväällä aikaisin ostamani keijumekot ovat yhä hengissä. Yhä kuitenkin taimimyymälöissä myytäviin ovat varsin pienet. Tältä taimikaupoissa keijunmenkot näyttivät varmaan yli kuukausi tai kaksi sitten. Pienet kukan alut ovat vihdoin tulleet.

Onko järkevää kasvattaa paria pientä itse vai ostaa vähän kalliimmalla paljon valmiimpi kasvi. En oikein tiedä.

Pihan raivaus sai nokkoset ilmestymään pihaan. Olen ihan innoissani. Ihan lähellä pihaa ei nokkosia kasva, joten voin nuo nokkoset joutuu jossain vaiheessa syötäväksi tai lannoitteeksi.

Meillä on naapurin kanssa hyvin harottava orapihlaja-aita. Välillä toivon sen kuntoon laittamista, mutta sitten, kun sen sisällä kasvava ruusu alkaa kukkia, tulee rötysestä aidasta ihan viehättävä.

Nyt vihdoin on lämmin. Ihanaa.

Viikonlopun saldoa

Ostettu naapurilta katukirppiksellä kukkia, eikös nämä olekin esikoita?

Löydetty omalta pihalta mysteerikasvi viime syksyn raivauksien jälkeen. Nätti on. Mikä se on? Ja uskaltaako siirtää ihan kukkapenkkiin, ettei tuhoa muita kasveja.

Pikkutsinniasta näkyy hyvin siitepölyn määrä. Olenkohan väärässä vai onko tänään keltaista siitepölyä ollut jo vähemmän ilmassa.

Kasvimaata perustettu. Hyttysiä on vaan niin hurjasti, että apulainen joutui lähtemään kesken sisälle. Minun selkäni, jalkani ovat ihan pahkuraisia. Onneksi on olemassa allergialääke, jota voin käyttää, muuten voisi olla taas kasvotkin aika kirjavat. Kesän huonoja puolia ei ole paljon, hyttyset kuuluvat ehdottomasti niihin.

Yllä olevassa kuvassa on goji-marjapensaan alku. Sitä kasvatettu pienestä taimesta pari kuukautta sisällä, nyt se on päässyt jo ulos. Taustalla rikkaruohoja..

Myös esikasvatetut kuukausimansikan taimet ovat päässeet jo paikalleen ja näkyy jo punaista.

Viikonloppuna on tehty paljon pihahommia, pidetty kirppistä, keitetty ensimmäiset raparperikiisselit, tapettu hyttysiä sekä ulkona että sisällä. Ja sisällä myös öisin. Käyty satamassa jäätelöllä, syöty jäätelöä kotona, huomattu ekat vaarat auringon uv-säteilystä ja googletettu ohjelma, jota olen odottanut: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/italian-puutarhoissa

Tästä olisi mukava jatkaa vapaalla olemista, mutta arki alkaa ja päivät menevät taas sisätiloissa.

EDIT: mysteerikasvi onkin metsäkurjenpolvi, joka löytyi omalta pihalta. Nyt harkitsen sen siirtämistä vähän enemmän näkösälle.
EDIT: Ei kun mysteerikasvi on puna-ailakki..

Iloa ja nautintoa

Iloa sain tänään huomatessani ahkeran nopean vilkaisun perusteella pientä jännää omenapuun oksissa. Kuva on epätarkka, mutta eka nuppu puussa 7vuoteen. Hoitotoimenpiteeni siis auttoivat. Joita en siis aikaisemmin edes ikinä tehnyt. Jos vielä nupusta ilmestyisi kukka, saa omenapuu jäädä ja ehkä kaverinkin seurakseen vielä. Juhuu! Viime syksyn ja tämän kevään työ kaikkinensa alkaa tuottaa tulosta.

 Ja tietenkin tulppanit ilahduttavat. Ja muistiinpanoja syksylle: oranssit, violetit ja valkoiset tulppaanit sekä valkoiset narsissit ostoslistaan. Ja pari kevätesikkoa ja jouluruusua jne.

Pikkuyrttitarhani yrteille varattu neliö sai alun suoraan taimitarhalta. Yrttien takana on talvivalkosipulia. Kohonpenkkiin taidan laittaa katteita, että kosteus sitten pysyy paremmin kasassa. En vain jaksanut katteita kovin paljon vielä napata seinustalta mukaan. Vuohenputkea alkaa jo riittämään, ja tuskin kesän aikana pulaa tulee. Onneksi sitä voi käyttää hyödyksi sitten katteena. Kunhan pystyisi kitkemään.

Muutenkin sekä kukat että rikat ovat viikossa röyhähtäneet. Tämä penkki odottaa kitkijää, vielä ei pää laskeudu alas, joten täytyy hetki odottaa.

Sisällä on kuitenkin jo tomaateissa ekat kukat auenneet. Ja amppelimansikoissa eka raakile. Kyllä ilahduttaa.

Huhtikuun loppu

Sinivuokot ovat kauniita! Ja myös pinkit. Ja ne ovat viime vuodesta levinneet. Hurraa!!

Tikka pitää soidimenojaan. Kilkatus kuuluu sisälle. Kevään merkkejä sekin.

Piha on sulanut ja ihan märkä. Mutta kurjenmiekka viihtyy savimaan lätäköissä kosteudessa. En ole saanut tapettua tätä yksilöä, vaikka en mitenkään sitä ole yrittänyt hoitaa. On siis edellisten asukkaiden peruja. Kaunis ja oikein on sopiva paikka sille, puolivarjo/varjo puun varjossa, savimaan syleilyssä.

Muistilistaan olisi syytä nyt merkitä ensi kevättä varten asioita. Haluan ensi kevääksi lisää valkoista pihaan mm. lumikelloja ja valkoisia krookuksia. Haluan myös, että ensi keväänä on yksi kukkapenkki lähellä taloa, jossa niitä kevätkukkia kasvaa. Märällä savimaalla kun ei oikein kannattaisi nyt kulkea, mutta jos on tyhmyyksissään pihan perille jotain istuttanut, on sieltä vaikea pysyä pois.

Ekat valkovuokot tuotu sisään, tuojana naapurin tyttö. Mistä ihmeestä löysikään. Meidän piha täyttyy kaunokaisista kyllä toukokuussa, nyt ei vielä yhtään näkyvillä. Kohta käydään toisissa maisemissa ja toivon, että maa kuivuu edes vähän sillä aikaa. Jos lapset eivät perinteisesti aloita kuumeilua (ovat siis flunssassa) juuri ennen matkaa tai matkan aikana. Matkakuvia ehkä sitten seuraavaksi.

Jännityksellä tietysti myös odotan, että miten ikkunalla esikasvatuksessa pärjäävät kasvit poissa ollessani.

Hauskaa vappua angry birds pallojen keskeltä!

Kevätilma

Vihdoin on kevät. Kevään tunnistaa siitä, että sisällä on rapaa ja kuraa ja hiekkaa enemmän kuin ulkona. Eilen illlalla oli vihdoin hyvä ilma.

Ja pihan kuivilla kohdilla alkoi pensasaidan siistiminen. Meidän pensasaita on karseassa kunnossa ja siihen liittyy tarina. Edelliset asukkaat olivat taloa rakentaessa naapurin kanssa riidoissa. Istuttivat sitten kahta orapihlajaa vierekkäin. Naapuriin aitamalliin, meidän puolelle piheyden vuoksi sinne tänne muutaman. Meidän puolen harvoja orapihlajia koitan kaivaa pois ja käydä väsytystaistelua niitä vastaan. Naapurin puolella aita on ehtinyt liian pitkäksi ja huonoksi ja tämä talvi oli sille vielä katastrofaalinen. Aitaa on uhottu pistää matalaksi useita kertoja, sitä ei ole vielä tapahtunut. Joten aloitin siistimisen meidän puolelta ja sitä riittää.

Meidän piha on kolmosvyöhykkeellä. Koska olemme kakkosen ja kolmosen rajoilla, luulen, että naapureiden piha sijaitsee kakkosvyöhykkeellä. Ainakin lumen määrästä päätellen. Yllä oleva kuva otettu eilen harmaalla säällä.

Kuitenkin etupiha ja muutamat paikat kylpevät tänään valossa. Ja ihania kasvejakin taas näkyy kun tarkkaan katselee. Edellisten omistajien jäljiltä pihalla kasvaa monta hienoa kasvia sekä kukkia, pensaita että puita.

Ja toivotaan myös, että hevoskastanjamme yhä jaksaa tehdä uutta lehteä, eikä kamalasti kärsinyt koivun kaadettua päälleen.

Iloa

Kevät tuo hymyn huulille. Lumet ihan oikeasti alkavat sulaa.

Näkyy jo parissa kohtaa kevätkukkien alkuja jopa meilläkin, vaikka viikko sitten vaikutti siltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Myös pieni kännykkäkameran hyvin epätarkka kuva, kun kengät alkoivat päästää vettä sisään valkosipulin alku näkyvissä lumen väistyttyä hieman. Toivottavasti niitä paljastuu lisää. Ja toivottavasti kasvavat ja kehittyvät maukkaiksi.

Tämän takia olin hymy huulilla pitkään, ja olen varmasti jatkossakin. Meillä jo vihertää. vaikka ei kyllä tuota vielä kovin voimalliseksi vihreän vallankumoukseksi voi vielä sanoa.


Iloa tuo myös lempeä ilma, jonka mahdollista takapakkia en juuri nyt mieti.

Iloa tuo myös mahdollinen pieni projekti.

Minä suunnittelen noista ikkunoista joko kasvulavoja tai jotain vähän isompaa. Koska toteuttaa en osaa, jää tulos nähtäväksi tulevaisuuteen.

Vaikka kevättä olen odottanut paljon, sen huomaa kyllä myös kuraisista kengänjäljistä, joiden siivoaminen sisällä ei ole lempipuuhaani, mutta kyllä kaikki ulkona tapahtuva kevää ihmeet sen ketutuksen voittaa, mikä turhan päiväisestä siivoamisesta tulee.

Huomenna taas ihmettelemään ja iloitsemaan kaikista kevään merkeistä.

Puutarhaohjelmat ja tee-se-itse

Satuin eilen katsomaan Liv-kanavan Eden ohjelmaa ja huomasin lähes voivani pahoin tajusin, miksi aikaisemmin olen myös välttänyt ajatusta pihamme kuntoon laittamisesta. Minulle ei tulisi mieleenkään laittaa kerralla koko pihaa kuntoon suurella rahalla. Kaivurit ja maa maksaa. Saatikka valmiit taimet. Siksi ehkä pidänkin siitä Tanskalaisesta maajussista, joka tekee paljon itse.

Minä olen melko surkea tee-se-itse-tyyppi, kun kysessä on rakentaminen. Onneksi on talossa mies, joka osaa käyttää poraa ja vasaraa.

Budjettia olen nyt vähän varovasti laskenut. Multa ja mullan rahti maksoi ja maksaa. Hiekan tuonti savimaahan myös. Siemenet ja taimet maksavat myös, ellei saa jakotaimia. Myös muita pieniä tarvikkeita tarvitsee.

Onneksi piha on täynnä risuja, joita voi upottaa kohopenkkiä sisuksiin ja toivoa, että ne joskus myös maatuvat ja tekevät sitä maalaadun parantamista. Hommaa niiden risujen kanssakin saa tehdä, mutta onpahan niillä joku jatkopaikka. Mutta silti niitä riittää vielä useampaan kohopenkkiin.. Ja on meillä myös ravinteikaista savimaatakin.

Tämä keko on vaatinut työtä. En itsekään uskoisi, kuinka työlästä oli, ellen olisi kokeillut. Kaivoin hieman maata. Savimaa syksyllä ei ole helppoa työstettävää. Ruohoturpeet laitoin sivuille odottamaan. Ja tulleeseen kuoppaan aloin viemään risuja. Risuja on tosi paljon meillä, mutta esim. orapihlaja-aidan oksat eivät houkuttele sen lähempään tuttavuuteen. Mutta olin huonosti laittanut piikikkäät ja ei-piikikkäät samaan kasaan. Fiksua. Erään kiroilun kera, sain oksakasaa tehtyä vaaditun puoli metriä ainakin optimistisesti mitattuna. Seisoin kasan päälläkin ja hyvältä näytti. Kunnes ladoin osan saviturpeista risujen päälle. Ja sehän piru painoin niin paljon, että risukasa kutistui silmissä. Ja savikököt pois ja lisää risuja.Kun savet oli taas ladottu päälle, aloin laittamaan ohjeiden mukaan multaa, lehtiä, kompostia, multaa täytekakkumaisesti. Ja meinasin tirauttaa ihan pari kyyneltä, kun tajusin, että ihmiset rakentavat nämä keot eri tavoin ja että minulla toisistaan poikkeavia ohjeita. Sain homman tuosta kuvasta vielä vähän edistymään ja käytetty hivenen kärsinyt pressu pääsi suojaamaan kumpua turhalta liukenemiselta sadeveden mukana ja säästymään useammilta naapurin kissan kakkakasoilta. Vinkkejä otetaan vastaan, miten opettaa naapureiden kissoille, että meidän multakasat eivät ole muiden kuin kastematojen käymälöitä.  Keon koko ei sitten ollut lopulta metrin korkuinen, kun en enää jaksanut niitä risuja rahdata..


Nyt malttamattomana odotan, että mitä taas lumen ja pressun alta ilmestyy. Tämä ja viereinen kapeampi kohopenkki olivat multaa lukuunottamatta tontilta ja pihalta saatuja ja toivottavasti lämmin peti ensi kesän kasvustoille. Ja tämän kokemuksen myötä mietin jo, että rakentaisko vielä keväällä yhden kohopenkin lisää vai vasta syksyllä. Näihin tulee osa kasvimaatani, hyötykasveja siis.

Muutenkin pihalla on tarkoitus kierrättää mahdollisimman paljon sitä, mitä pihalla on jo ennestään muualla käytetty tai sitä, mitä meiltä milloinkin löytyy. Kukkien erilaisia kohopenkkejä reunustaa liuskekivet, jotka ennen olivat katoksemme "lattiana", mutta ruota ja aika saaneet ne vinksottamaan. Pari vuotta olivat ilman uutta käyttötarkoitusta.

Ja on meillä haaveissa myös kasvihuone. Ja isäni ikkunaremontin jäljiltä me ollaan jo alettu hamstraamaan ikkunoita ja alettu suunnittelemaan.

Vaikka pari kertaa olenkin miettinyt, miltä tuntuisi saada piha kerralla kuntoon, on tämä pikkuhiljaa suunnittelu kuitenkin aika paljon kiinnostavampaa.

Jotain vihreää

Maassa näkyy jo jotain vihreää. Seinustalla, johon lunta ei juuri tulekaan, ja aikaisempien omistajien vanhasta ja hoitamattomaksi jääneestä kukkapenkistä pilkistää jo jotain.

Näistä minäkin tunnistan kevätkukkien alut. Mutta en mitenkään taas muista, että mitähän näistä sitten isona tulee. Rikkaruohonkin alut ovat jo mainiosti kasvun alussa. ;)

Koska olen niin huonomuistinen, kasvitunnistus niin alussa, en mitenkään muista tai tiedä, ovatko nämä taas jäänteitä viime syksystä vai ihan uusia?

Olkoot mitä vain, niin lumen vierestä pilkistävä vihreys kyllä tekee sielulle hyvää.

Taidan tänään levitellä hiekkaa ja tuhkaa tekemilleni kohopenkeille. Olen niin malttamaton näkemään, että lähteekö sinne laittamani sipulit (kukat ja valkosipulit) nousuun. Kunhan vain muistaisi, että mikä kasvi ei siitä tuhkasta välitä.

Edit. Ja tuntia myöhemmin nämä vihreät olivat uudestaan kuvien oton jälkeen lumen ja jään peitossa, kun lumikuorma katolta rojahti päälle. Olipa lyhyt kevät.

Kuinka paljon on liikaa?

Voi, kun tietäisi, että kuinka paljon oikeasti kannattaa kasveja / siemeniä /taimia haalia kesäksi. Vaikka kuinka paljon on lukenut kirjallisuutta, niin ei silti oikein osaa kuvitella miltä maa näyttää eri kuukausina ja miten ne pienet siemenet sitten vievätkin tilaa kasveina heinäkuussa. Luulen, että olen tilannut hyötykasveja ihan liikaa ja unohtanut, että minulla on myös tehty kukkapenkkiäkin, jossa ei vielä kasva mitään (paitsi laitaan kokeilin jo syksyllä laittaa valkosipulia. Mikä on tietty ihme paikka valkosipulille, siis se kukkapenkki, mutta kaikki muu oli silloin vielä vaiheessa.)

Hyviä vihjeitä koitan lukea sekä netistä, että kirjoista. mutta näyttää olevan yhtä paljon mielipiteitä, kun on pihoja / ihmisiä. Jo kukkapenkkiä laittaessa tulee myös kontrastit esiin muuhun pihaan. Nurmikko näyttää karsealta paikka paikoin jos rikkaruohojen valtaamaa alaa kutsutaan nurmikoksi, osa puista on saanut lumikuormista turhan vinoa otetta jne, mutta mitään ei taida tapahtua kerralla.

Aikaisemmat surkeat epäonnistuneet kasvatuskokeilut:
- laitoin liljoja keväällä aurinkoiseen kukkapenkkiin lähelle kaunista puuta ja taloa
(kaunis puu alkoi kesäkuusta varjostaa kukkapenkkiä törkeästi ja heinäkuisen kattorempan aikana vanhat pellit heitettiin suoraan kukkapenkin päälle. Heihei liljat!)
- muokkasin savimaata näyttääkseni lapsellni, miten porkkana kasvaa missä vain
(tontin lähes varjoisin nurkka, järkkyä savea tajuamatta, että porkkana kasvaisi parhaiten hiekkamaassa, ja unohdin missään vaiheessa kastella/kitkeä tai ylipäätään seurata, että onko paikkakaan hyvä. No laitoin kai pussi pohjat multaa sekaan.)

Nyt on tontilta hävitetty rikkaruohoja, siis tosin vain osin. Myöhennetyn maan päälle lapioitu hiekkaa niin, että käsissä kasvoi hauis. Laitettu voimapaperia ja voimapaperien päälle isot kasat multaa kohopenkkejä varten. Aurinko jo lämmittää ja parin kuukauden kuluttua pitäisi jo olla lapioimassa lisää hiekkaa ja multaa. Siemeniä on tilattu ja saatu jopa parit vanhat ikkunalasit, jos vaikka saisi rakennettua (tai siis mies) jonkinlaisen alkeellisen suojan aremmille kasveille ja näin saisi lisää kasvuaikaa. Jotenkin luulen, että tässä voi vielä olla monta pikku muttaa edessä, suunnitelmia kyllä riittäisi. Syksyllä kyllä taisin olla pari kertaa niiiiin uupunut tuon lapion heiluttelun jälkeen, että saatan joutua taipumaan oman fysiikan lakien kanssa ja jättää sittenkin osa maan muokkauksesta / rakentamisesta toiseen kertaan.

Yllä olevassa kuvassa piha lokakuussa ja yksi pieni epäsymmetrinen kukkapenkki lähes valmiina (ilman kasveja). Vieressä savista maata käännettynä ja vähän jo hiekkaa heitelty päälle. Oikealla omanapuu, joka on kärsinyt. Se törötti pihalla, kun tämä ostettiin mutta ei sitä huomattu, kun ei oikein pihaa tutkittu. Puolen vuoden talorempan jälkeen satoi lumet ja puun suojaus jäi. Keväällä törötti vetisessä savimaassa joku tikku, josta isäni kommentoi: " Onpa tuon omenapuun jänis syönyt pahasti". Ok, siis omenapuu. Sen jälkeen en asialle tehnyt muuta, kuin totesin, että ei tule ikinä kukan kukkaa. Nyt sitten tajusin, että ei tuossa savimaassa taida oikein hedelmäpuut viihtyä. Nyt on pieni tekohengitys annettu. Jos kukkia ei tule, puu lähtee. Teen maan kunnostuksen paremmin ja ostan uuden. Ja suojaan jänöiltä paremmin. Ja ehkä leikkaankin joskus.

Kaikkea uutta

Kaikkea uutta pitää kokeilla, kuten blogia.

Tai keväällä kasvimaata, ihan oikeasti nyt. Aikaisemmat yritykset savimaassa kasvattamiseen ovat menneet ihan oikeasti pieleen. Nyt on koko viime syksy hankittu tietoja kirjoista, blogeista sekä netistä. Moni asia voi mennä pieleen. Eniten jännittää, kuinka kauan sitä oikeasta jaksaa tai haluaa hoitaa. Siis sitä pihaa, kasvimaata tai kastelua. Ja se kitkeminen. Auts.

Samalla tietysti toivon omalta pihalta luomuruokaa ja vähemmän vihanneksien tai marjojen kantamista kaupasta. En taida silti uskaltaa laskea kaiken tämän uuden harrastuksen hankintahintoja. Mm. tuo multa ei ole kovin halpaa, tai hiekka tai ne kasvit. Siemenet tosin eivät vielä menneet koviin hintoihin, mutta tuossa ei olekaan vielä juuri mitään siitä määrästä, mitä oikeasti pihalle vielä pitäisi saada.

Asumme siis pienessä omakotitalossa, jossa piha on perustettu ylli 50 vuotta sitten. Vaikka muutostamme on jo useita vuosia, on piha tähän asti saanut ihan rauhassa rehottaa.

Syksyllä aloitettu kitkeminen sekä uusien kasvupaikkojen laittaminen kuntoon. Aika rankkaa puuhaa ja silti pihaa on otettu haltuun vain pieni murto-osa.

Onneksi pihaan liittyvät visiot yllettyvät jonnekin kymmenen vuoden päähän.