Pörriäisistä sateeseen ja ylläreihin

 Kun ei ole paljon satanut, ovat sadepäivät tärkeitä. On ihanaa nähdä, miten vettä tulee taivaalta, eikä sitä tarvitse itse kantaa kasveille. Eilen sadetta ei vielä tullut niin paljon kuin olisin toivonut, onneksi tänään on satanut runsaammin. Ruska syventyy päivittäin. Sen verran täällä puraisi halla, että yhtenä aamuna oli viime viikolla auton ikkunat jäässä. Silti osa kesäkukista jatkaa vielä. Kuvan punertavin puu on rusokirsikka, se punertuu yhtä enemmän päivä päivältä. Se on meidän puutarhassa ensimmäinen ruskapuu ja ensimmäisenä lehdetön. Voi johtua myös siitä paikasta, missä rusokirsikka meillä on. 

Viime viikolla sain vielä kuvia pörriäisistä ja perhosista. Vaikka osa kasveista heräsi vähän myöhään, kuten syyssyrikkä, on siitä onneksi ollut iloa näin myöhemminkin. Meillä oli tänä vuonna paljon vähemmän perhosia kuin viime vuonna. Onneksi kuitenkin jonkin verran. Alla amiraaliperhonen ja syyssyrikkä.

Kuitenkin ykkössija ötökkämagneettina on kuitenkin keltatörmäkukka. Ainakin silloin kun minä olen ollut näkemässä. Kimalaiset pitävät.

Perhoset pitävät, vaikka tuo vaalea perhonen onkin kovin vikkelä.

Kukkakärpäsilläkin ontekemistä.

Onneksi vierailijoita käy myös syysvuokoilla. 

Mistä muuten tietää, että on harrastanut puutarhaa jo jonkin aikaa? Siitä, että kärhö, jota ei ole istutettu, löytää oman tukensa.

Ja mistä tietää, että ei ole kitkenyt eikä siivonnut kovin usein? Koska se tuki on harja. Kasvakoot tuossa kevääseen saakka. 

Alkuhan tuolla kärhöllä (varmaan alppikärhö siemenestä) on niinkin "hyvin perustettu" kuin tuo tuossa. Ei mitään suojaa juuristolla ja toinen verso on matkalla taas toiseen suuntaan. Keväällä, jos käthö on hengissä, sen voisi siirtää johonkin tukeen. Tässä on siis talvi aikaa miettiä sitä tukea. Luulen, että harja jää pian pieneksi.  Kitken usein tuosta kivikosta vain keväällä kaikki voikukat (kasvavat kyllä uudestaan) ja muut rikat. Onneksi en ole ollut kovin tarkka, sillä tämä olisi voinut tulla kitketyksi ihan vahingossa. 

Tuo jalkapallo pyörii pitkin puutarhaa, eikä ole tosiaan aina ollut kärhön juurta varjostamassa. Mukavaa viikon jatkoa!

Tämän hetken suosituin kasvi

 Meidän pihan lentävien pölyttäjien ykköskasvi on kukkiva oregano. Se kasvaa yhdessä 120x80 kokoisessa viljelylaatikossa. Olen antanut sen siinä levitä rauhassa. Sen kaverina on jo kukkinut ruohosipuli sekä taitaa siellä sitruunatimjami myös olla. Muutama talvivalkosipulin varsi pilkistää, joistain itusilmuista on siellä lähtenyt kasvamaan. Tuo viljelylaatikko ei saa muuta kastelua kuin sadevettä. Multaa on päällä ja alla suora maayhteys savimaahan, joka on aika aidosti vanhaa metsänpohjaa. Tuota aluetta ei oltu mullalla paranneltu kun tontille muutettiin, joten joskus keväisin tai muulloin sateiden jälkeen maa kasvimaan ympärillä tuntuu lilluvan vedestä. Kastelen kasvimaalla vain yksivuotisia kasveja, nämä monivuotiset yrtit ovat olleet vuosia kastelematta.

Kimalaisia oli eilen oreganojen kimpussa yhtä aikaa parikymmentä, sekä siellä piipahteli perhosia. Kimalaisia käy myös muissa puutarhan kasveissa tälläkin hetkellä. Kuten isotähtiputkessa, kurjenpolvissa, ruusumalvassa, komeamaksaruohoissa, punahatuissa ja kukat aukaisevassa punalatvassa. Hetki sitten vielä sormustinkukat kukkivat, joten niihin lenteli ja niistä peruutteli pois kimalaisia koko ajan. 

Eilen kuvailin myös perhosia oreganoilla. Neitoperhosia lenteli pari kappaletta. Ehkä ne oli koko ajan ne samat, tai sitten siellä pyörähteli päivän aikana muitakin. 

Tämä on käsittääkseni jokin täpläperhonen.

Ja nokkoperhonen.

Situunaperhonen liiteli eilen myös, samoin näkee kaali tai lanttuperhosia. Uskoisin, että tänäänkin perhoset lentelevät, kun on lämmin päivä tulossa.  

Kasvimaan ehostus on pakko tehdä syksyllä. Suurin osa laatikoista hajoaa. Joten myös yrtit saavat uuden laatikon. Mutta sekin työ siirtyy kosteampiin keleihin. Eikä näin kukkivia oreganoja raaskisikaan nyt nostaa pois.