Elon merkkejä

Olen taas ollut pidempään pois blogimaailmasta. Tai olen lukenut silloin tällöin muiden blogeja, mutta uuden puhelimen myötä olen huomannut, kuinka vähän nykyisin luen enää blogeja koneelta. Enemmän käytän siihen puhelinta. Kun puhelin vaihtui, en ole vieläkään jaksanut kirjautua blogin osoitteella puhelimeen, joten kaikki kommentointi on ollut hyvin vähissä. Elossa olen. Kevään surkea edistyminen täällä meidän kakkosvyöhykkeellä on ollut myös jopa lannistavaa. Aina, jos lumikinos vähän laski, uutta lunta satoi viikon sisään lisää. Mutta nyt on jo pientä muutosta tapahtunut. Ajotiet meidänkin pihalta alkavat luovuttaa lumesta ja jäästä (ei nyt kokonaan, mutta toiveikkaasti). Sekä kukkapenkkien kulmia tai osia alkaa näkyä lumen alta. Toisaalla sitten lunta on kasoissa enemmän kuin ikinä, mutta ei mietitä nyt sitä.

Ikkunan vieressä oleva kukkapenkki ei saa lunta oikein päälleen, mutta ilmat ovat olleet niin kylmät ja lumimassat alkavat ihan viereltä blogaten myös osin valoa, että kovin aikaista kukintaa ei ole ollut vielä sielläkään. Eka krookus (edellisen omistajan jäljiltä) alkaa olla kohta avautumiskunnossa.

Samassa penkissä heräilevät aivan suurimmassa lämmössä myös skillat, vaikka niiden kaverit ovat sellaisen puolen metrin lumikinoksen alla.

Onneksi muistin kai viime vuonna, että erään varjopenkin viipale tulee esiin aika aikaisin, sillä sen viereltä kolaillaan kulkuväylää myös lumisina talvina. Nyt siellä törröttää yksinäinen kerrottu lumikello. Taustalla ikivihreä puksipuu alkaa päästä kohta lumen alta vapaaksi, tosin aika hitaasti.

Lämmitetty kukkapenkki saa lämmön vieressään olevasta kakkakaivosta. Tämä samainen kulma heräilee aina ensimmäisenä kevääseen. Vaikka vierellä lunta on riittävästi. Nyt siellä on jo muutamat talventähdet hereillä ja krookukset ovat melkein valmiina. Ymmärrän krookusten vastahakoisuuden avautua, sillä nekin ovat ehkä nähneet tulevien päivien säätiedotukset. Olen myös iloinen tuon aina keskellä kuvaa olevan krookuksen vieressä olevista lehdistä, jotka ovat selvästi uusia talventähtiä. Vaikka eivät ehkä vielä kukkimiskunnossa.

Jotta kellään ei jäisi luuloja, että meidän piha on vapautunut lumesta, niin suurin osa kukkapenkeistä on yhä lumen alla. Vaikka jokin kulkuväylä onkin vapaana. Tuolla kuvassa on myös talventähdet, jos oikean kohdan löytää.

Takapihalle voisi lähteä kävelemään vain ainostaan kahluusaappaat jalassa, ellei halua sukkien kastuvan. 

Totaalinen yllätys

Nyt on kalenterin mukaan helmikuu. Sää ei kyllä noudata tätä kalenteria täällä meidän kakkosvyöhykkeellä. Vesisade on taas kerran sulattamassa ne kaikki lumet, jotka vielä jotenkin olivat kukkapenkeissä. Maa on osin kuitenkin jäässä. Mutta meillä on puutarhassa pari paikkaa, jotka eivät jäädy aina samalla tavalla, ja näihin olen laittanut sekä lumikelloja että viime vuonna myös talventähtiä. (Likakaivon läheisyys pitää lämmistystä yllä yhdessä penkissä) Jouluruusu on sellaisessa kukkapenkissä, joka kyllä jäätyy. Jouluruusu oli tässä samassa vaiheessa jo silloin viime vuoden puolella. Nuput valmiina.

Saaripalstalla (ykkösvyöhykkeellä) on ollut lumikelloista havaintoja. Ajattelin tänään vesisateessa kuitenkin pyörähtää katsomassa ne lämpimät penkit. Ja mitä ihmettä minä näinkään (kuvat kärsineet huonosta valaistuksesta). En melkein uskonut silmiäni. Sillä lumikelloja. En tiedä, saatteko selvää, mutta kuvassa on peräti kolme lumikelloa. Eivät kovin lähekkäin toki.

Ja tässä samassa penkissä myös talventähtikin on puskemassa maasta. Toisessa penkissä, joka ei edes ole kukkapenkki, vaan puun alunen talon pohjoispuolella (sulaa lumet usein nopeasti silti), nämä ovat jo hivenen suurempina, mutta kuvat olivat niin suttuisia, että en varmaan saa valokuvia ihan heti niistä.

Olen hämmästynyt, iloinen ja huolestunut samaan aikaan. Yhdestä uudesta penkistä näin jo krookuksen lehtiä. Unohdin laittaa verkkoa ympärille, sillä ne taitavat olla jotain aikaisia kasvitieteellisiä krookuksia ja ne voivat mennä muuten täällä majailevan ristihuulen ravinnoksi.

Jatkan täällä äimistelyä.

Viidestä seitsemään

Perjantain jälkeen on lumikellotilanne lisääntynyt viidestä. Perjantaina bongasin ensimmäiset viisi kappaletta, jotka ovat yhteisessä kuvassa kaiken muun realistisen (rikkaruohot, lumi, viime vuoden perennansilput) kanssa.

Toinen paikka, mistä lumet sulavat aika nopeasti, on toisessa etupihan kukkapenkissä keijunkukkien kohdalla. Sinne olen joskus istuttanut pari lumikelloa. Pelkäsin hieman, että keijunkukat ehtivät jyrätä hennot lumikellot alleen, mutta en voinut vastustaa ihania lumikelloja noiden käheiden tummien lehtien kanssa. Sieltä nämäkin lumikellot pinnistävät. Eli lumikelloja on nyt bongattu jo seitsemän suloista kappaletta.

Nyt vain yritän muistella, että minä vuonna olen ollut niin viisas, että olen seuraillut lumien sulamisia kukkapenkeistä keväällä ja vielä muistanut syksyllä, että mihin ne lumikellojen sipulit kannattikaan tökätä. Ja olen sattumalta vielä laittanut näihin paikkoihin aikaisia lumikelloja. Joskus sitä onnistuu myös vahingossa.

Ehkä ensi kuussa en enää raportoi jokaisen kukkivan kohdalla niiden järjestysnumeroita.

Hyvää kevätpäiväntasausta!

Ensimmäiset läpi lumen

Ensimmäiset tämän pihan lumikellon nuput tunkevat läpi lumen. Tänään bongattu. Kuvissa näkyy todellinen tilanne lumesta tai lumen ja tuhkan sekoituksesta tai kaikista syksyn jäljiltä olevista perennan varsista ja kukkapenkkeihin haravoiduista lehdistä.

Mutta vain yhdestä penkistä. Juuri tästä kohtaa sulavat lumet ensimmäisenä. Olin toiveikas hetken myös muiden penkkien suhteen. Mutta ne muut penkit ovat yhä lumen vallassa. Sieltä ei vielä mikään näyttäyd, ainakaan tänään.

Pääsiäisen sääennusteet ovat kuitenkin sen verran rohkaisevia, että on pakko tehdä pihakierrokset sekä aamulla ja että iltapäivällä tai illalla. Jotain muutosta tapahtuu ihan varmasti, kun lämpötilat ovat plussan puolella.