Viikon varrelta

Torstain lämpöaalto oli ihana. Alkuviikosta en paljon ehtinytkään pihalla puuhailla. Onneksi torstai ilta oli vapaa ja pystyin nauttimaan lämmöstä ja kukista.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat puhkesivat kukkaan viikon aikana. Ja torstaihin mennessä tuntui jo aivan kukikkaalta.

Pörriäisiä en juuri nähnyt kukissa, kun tein kaikkea muutakin pihassa. Lentelemässä näin kuitenkin pörriäisiä. Kiurunkannuksista on nuppuja näkyvissä. Vaahteran alkuja on paljon. 

Sunnuntaina, viikko sitten, oli asiaa Jyväskylään. Olin paluumatkalla ilman aikatauluja, joten kaarsin Viherlandiaan. Minulle on tullut ajatus, mikä on seuraava paikka, jonka tontilla raivaan. Se tulee olemaan vielä jonkin aikaa tai aina rikkaruohoihin taipuvainen. Joten laitan sen paikan aluksi täyteen daalioita. Daalioista en ole oikein aiemmin niin välittänyt. Kahtena vuonna minulla on kasvanut vanhaa kantaa olevaa joriinia ja olen huomannut, että sen kasvualusta on jotenkin selkeämpää kitkeä, jos ne eivät ole perennojen lomassa. Olin jo ostanut muutaman daalian juurakon. Netissä oli monet daaliat loppuunmyytyjä. Viherlandiassa taas niitä oli vielä paljon jäljellä. Nyt sitten minulla on kasa daalioita esikasvatuksessa. En laita niitä ruukkuihin, vaan kahden litran pusseihin. Pusseihin on kirjoitettu lajikkeen nimi. Kun ne siirtää maahan, ei tule vahingoittaneeksi niin paljon juuristoa. Pari Lidlin perennaa on laitettu multiin purkkeihin. Minulla ei ihan toimi, että laitan ne vain maahan ja unohdan kastella. 

Minulla on tälle keväälle teema: esikasvatukset saavat vähän mennä överiksi. Olen vain hieman huolissani tulevista poissaoloistani kotoa, joten sen takia en voi laittaa aivan överiksi, jotta kasveja ei jää liikaa muiden hoidettaviksi. Yritän sopeutua ajatukseen, että osa esikasvatuksistani ei tule kestämään hoitajan vaihtoa. 

Samalla reissulla bongasin esikoita, niitähän piti sitten myös ostaa. Kuten pari ruukkua sipulikukkia. Kylmän aallon takia, otin nämä hetkeksi vain pois ulkoa. Onneksi en ollut ruukkutolkulla vielä laittanut mitään ulos. 

Kevätkukat kukassa

Viikon aikana lumet ovat sulaneet vauhdilla. Routakin alkaa joissain kohdissa jo vähän painua, vaikka vielä on piha jostain kohdasta muhkurainen. Takapiha on osin luminen ja osin taas vetinen. Siellä vetisessä osassa ei huvita oikein tallailla. Etupihalla alkaa osa kukkapenkeistä olla lumettomia. Lumikellot jatkavat kukintaa, tai oikeastaan osa vasta on päässyt kukkaan ja on vielä kukkimisvuorossakin olevia lumikelloja. Kerrottuja lumikelloja on minulla muutamia ryhmiä. Täytyy muistaa vähän tonkia, että ovatkohan tehneet sivusipuleita. 

Myös yksinkertaisia puistolumikelloja. En tänään kuvannut kaikkia lumikelloja. Turkinlumikellot taidan erottaa ja niitä meillä on myös muutama kukassa. Ihan kaikkia on vaikea joskus kameran kanssa päästä kuvamaan. Aina ei jaksa taipua ja mönkiä sopiviin kuvauskulmiin. 

Krookuksia avautui nyt kukkimaan, vaikka eilen vasta näin osan olevan viittä vaille avautumassa. Tässä taustalla yksi suurehko lila, ei avautunut taustalla. Vastavaloon tulee ajoittain vähän tummia taustoja. Keltaiset talventähdet ovat nyt avautuneet kunnolla.

Jouluruusu on päässyt kaikesta lumipeitteestään ja suurin osa kukista ovat ehjiä. Ei toki ihan kaikki. Ainakin parissa muussa jouluruusussa on nuppuja. Kaikkien uusimpien jouluruusujen tilannetta ei vielä voi tietää, osa tekee nuppuja vasta keväällä. Lumen alla on ainakin vielä yksi takapihan jouluruusu. Se myös saattaa olla kukintaan valmis heti, kun lumet sulavat pois.

Takapihan nurmikolle on tullut itsekseen krookus esiintymä. Tämän näin vasta tänään sattumalta. Takapiha on sen verran märkä paikoitellen, että siellä ei joka paikassa tule vielä liikuttua. Tämä kohta on kuivempaa aluetta.

Toisaalla taas on vielä lunta. Nämä krookukset ovat ennenkin tulleet läpi lumen valmiina kukkimaan. 

Tänään näin ensimmäisen sitruunaperhosen omalla tontilla. Oli suuret siivet, sen verran kiireinen tapaus oli, että kuvaa en millään saanut. Muuttolintuauroja seurailin ja tein etupihalla jo hieman puutarhahommia. Alussa puutarhahommien määrä tuntuu mahdottoman suurelta, kunnes hommaan ryhtyy. Haravoitavaa on meillä suurilehtisten puiden takia. Kaikkien kanssa en vielä pidä kiirettä. Moneen kukkapenkkiin jätän osan lehdistä, enkä kaikkia lehtiä haravoi mitenkään perusteellisesti. Tammi, vaahtera ja hevoskastanja yhdessä vain tekevät aikamoista mattoa. Sitä lehtien määrä ei edes sähköruohonleikkurilla silputa. Koivun lehdet tuntuvat häviävän luontoon ihan itsekseen. Aurinkoisessa säässä puuhailu maaliskuun lopulla tuntui tänään aivan juhlalta. 

Vappuna

Meillä on hellinyt ihanat säät, vastapainoa viikon takaiselle jäälle ja lumelle. Kevätkukat lähtivät kukkimaan oikein nopeaan. Kukkapenkkien laittaminen kevätkuntoon on kyllä ihan myöhässä minulla. Tai siltä ainakin tuntuu. Täytyy yhtä aikaa tehdä syksyltä jääneitä rästihommia ja muita keväthommia, joten pihalla oleminen on ajoittain aika sekavaa sekoilua. Toki hommat kyllä edistyvätkin, vaikka asioita tekee välillä miten sattuu. Alakuvassa kevätkurjenmiekkoja Frozen Planet sekä valkoisia kirjokevättähtiä. ke

Kukkapenkkejä siivotessa on löytynyt sorkkaeläinten tuhoja jonkin verran. Jänikset syövät täällä lähinnä krookuksia ja tulppaaneja ja niitä silloin, kun lunta tulee. Mutta ainakin yksi bongattu kauris ja pari peuraa olivat syöneet päivänliljoja ja ainakin yhtä marhanliljaa, puoliksi syöty marhanlilja on tuossa penkissä, joka on ylemmässä kuvassa. Onneksi suurin osa kasveista oli vielä silloin maan uumenissa, kun ne viheläiset pirulaiset tällä tontilla vierailivat. Tulppaanien lehtiä on myös syöty, onneksi myöhäisemmät tulppaanit ovat vasta nousemassa. Nyt meillä pitäisi olla sorkkaeläimet kaukana ja jänöjä ehkä pelottaa täällä käynyt kettu. 

Parina viime syksynä olen etsinyt kiurunkannuksia. Beth Evanseja alkaa olla mukava määrä. Seuraava lajike on kohta kukkimassa. Ja jossain pitäisi olla vielä kolmas. En vain muista, että missä se kolmas on. Alakuvassa krookusten välissä olevat pienet punaiset pisteet ovat Beth Evanseja.

 

Viime vuotisten lehtien kuorruttamana on vielä osa etupihan penkeistä ja penkkien ympäristöistä, vaikka niitä olenkin saanut jo harvoituakin. Eivät vaan meinaa mahtua mihinkään. Hevoskastana, tammi ja vaahtera yhdessä pienellä alalla on aika monta kottikärryllistä suuria lehtiä. Beth Evans kuitenkin lehtien seassa krookusten kanssa on kunnon väripilkku.

Viime syksy oli siten erilainen, että en juuri kirjoitellut ylös sipulikukkien nimiä. Toki postin kautta tulleista on lähetyslistat tallessa, mutta on monia tulppaaneja, joista ei sitten ole mitään merkintää. Ja silloin syksyllä en vain jaksanut tehdä sitä hommaa. Nyt työteliäs talvi on takana ja hommat alkavat hieman helpottaa, joten ehkä puutarhalle taas on aikaa. Ensimmäiset perennaostokset voi jo merkata kirjoihin. Tässä perennataimisto Ekmanilta ostettu kultaesikko, jossa on miellyttävä hentoinen tuoksu.

Austin-ruusu lähti myös mukaan, nimeltään Claire Austin. Istututtelin sen ja muutaman muun kasvin tänään ruukkuihin terassille. Mukaan nimittäin tarttui myös uusi japaninvaahtera (mitä minun ei pitänyt ostaa) Acer Butterfly, joka on kirjavalehtinen. (Alakuvassa sitä ei juuri näy, kun on verililjapuun takana.) Jos saan sen talvetettua tai selviämään maassa, tulee se sitten kyllä ihan edulliseksi kesäkukkiin verrattuna (selittää hän itselleen tätä valintaansa). Kaikkea pientä ruukkuihinkin tulee pikkuhiljaa. Kunhan ei tulisi enää kamalia kylmyyksiä, sillä en jaksaisi rumbaa noiden kasvien kanssa. Siis sisään ulos - harsoja päälle jne. Kyllä te tiedätte. En myöskään aio klikata yhtään klikkiotsikkoa netistä auki, jossa kerrotaan takatalven uudesta tulemisesta. 

Terassin edusta ei onneksi enää ole tuollainen kaaos, vaikka multapusseja on vielä missä sattuu. Hommat ovat siis alkaneet kunnolla. Uusia ja vanhoja tehtyjä ja puoliksi tehtyjä hommia alkaa olla siellä ja täällä. 

Monena vuonna tähän aikaa on useampi esikko jo uskaltanut vähän kukkia. Tänä vuonna vasta tämä yksi on aukaissut kokonaan kukkansa, toinen esikko kukkii melkein. Kultaesikkoa ei lasketa, sillä se on ostettu kukkivana.

Tänään en jaksa enää jatkaa, vaikka vähän aikaa olisi vielä valoisaa (siis tämän kirjoittamisen alkaessa). Olen yli puoli vuotta tehnyt nyt säännölisen epäsäännöllisesti kehonhuoltoa sekä samalla vahingossa vahvistanut kehon syviä lihaksia. Menin pilatekseen, joka on aina hyvä juttu. Mutta vetäjänä onkin sellainen paikkakunnan haastavampien ohjelmien tekijä. Siellä olen saanut huomaamatta lihaskuntoa tehtyä, venyteltyä itseäni siten, että en ole ollutkaan kehostani ihan rikki, poikki puutahakauden alkaessa. Toki myös yritän kuunnella myös kehoani tarkemmn, sillä en kaipaa mitä selän lihasten naksahduksia, joita useina keväinä olen kokenut. Tänäänkin puutarhatöiden jälkeen sekä venyttelin lihaksia että hieroin pallolla jalkapohjat. Ehkä alan oppia. 

Hyvää toukokuuta!

Kevät

 Olisiko se kevät nyt ihan oikeasti täällä. Sellainen kukkiva kevät? Jouluruusu oli syksyllä nupuilla, nuput ehtivät aueta kukkiviksi, kunnes jäivät taas uudestaan lumen alle. Ja sielä ne ovat nyt taas.

Minulla on yhä bloggerin kanssa ongelmia. En pysty kommentoimaan muiden, enkä omiakaan juttuja omalla nimimerkillä. En ole koko talven aikana tätä jaksanut alkaa korjamaan. Joten olen ollut senkin takia hyvin laiska blogini kanssa tai muuallakin blogimaailmassa. Jos joku tietää, miten vaivaa voisi itse korjailla, otan mielelläni ohjeita vastaan.

Piha oli melkeinpä lumeton, kun tuli lunta ja jäätä lisää. Hurjasti on haravoitavaa, kun marraskuussa lumi yllätti puutarhurin. Paljon on puutarhahommia tekemättä, mutta ihanaa, että niitä voi alkaa taas tehdä. Ilman, että tarvitsee ulos laittaa suojalaseja raekuurojen vuoksi. Kiurunkannukset olivat ennen takatalvea lehdet näkyvissä, eivätkä ne onneksi menneet miksikään takatalven aikana.

Meidän puutarhassa on käynyt jäniksiä ja takatalven aikana on bongattu ainakin yksi kauris ja pari peuraa. Ryökäleet. Toivon, että ne häipyvät kevään tullen pois täältä. Toki tämä ei tullut yllätyksenä, sillä parin sadan metrin päässä niitä oli pihoilla jo toissa talvena. Onneksi on paljon kukkiviakin kasveja. Näiden kevätkurjenmiekkojen nimeä en muista, enkä edes muistanut, mihin ne olin istuttanut. Kevät onkin hauskaa aikaa, kun tulee yllätyksiä vastaan.

Lammikosta ongin muutamat turhat kasvinjäännökset pois, en enää siivoa sitä kuitenkaan kovin paljon, että lammessa asuva lummekin tulee saamaan jotain ravinteita. Sammakot unohtuivat koko talveksi lumen alle, mutta sieltä ne löytyivät.

Tänään tein hieman puutarhahommia, jatkan niitä vähän kerrallaan. Nyt on aika mukavaa tehdä sellaisia hommia, jotka syksyllä olisivat rasittavia. Täytyy vain osa hommista perennapenkeissä tehdä melko nopeasti ennen kuin uusi kasvu taas yllättää. Onneksi haravoinnilla ei ole mikään tulipalokiire. 

Kauniita kevätpäiviä!

Muokattu: Kiitos evästevihjeistä. Puoli tuntia puolison apua ja asia oli korjattu. Jota harmittelin kuukausikaupalla talvella. 

Lämpö ja kukat

 On ollut aivan ihmeellinen poutajakso. Ei ole tarvinnut pelätä työpäivien aikana, että meneekö viikon ainoa poutainen hetki nyt ohi, kun poutajakso vaan jatkuu. Vaikka säästä nautinkin, niin silti ei ole ikinä puutarhuri tyytyväinen. Odotan nyt kyllä jo niitä sateitakin, että pöly, siitepöly laskisi sekä sade voisi sulattaa muutamat pihan kulkuväylien routamöykyt myös. 

Meillä alkaa olla melko lumetonta. Vajaa viikko sitten sunnuntaina laskin aukinaisia krookuksia alle 100 kpl ja nyt en jaksaisi edes laskea niiden lukumäärää. Tässäkin penkissä krookuksia on oikein kerroksittain eri lajeja, kun jänis on parina kertana kukkivat krookukset syöneet takatalven aikana, joten olen iskenyt uusia krookuksia penkkiin sitten syksyllä summittain.

Takapihan lammikon ympärillä oli vielä näin paljon lunta hetki sitten (16.4), että lammikkoa vahtiva sammakko vasta pilkisteli lumesta. 

Hiukset sammakolle tuli keltakurjenmiekasta. Ne eivät ehkä kuvasta erotu.

Nyt lammen ympäristö on sula, jää pois ja ihan kuin lammessa asuva lumme jo työntäisi esiin ensimmäistä elonmerkkiä. Ihmeellistä. Paljon on vielä siivoamatta kukkapenkkejä ja muutenkin koko puutarhaa. Syksyn laiskuus paljastuu aina keväisin, joskus minulle jää mielikuva, että siivoilin puutarhaa syksyllä, mutta kevät paljastaa vähän kaikkea kesken jätettyä. Alempi kuva otettu äsken, eli aamulla.

Tässä myös pari kuvaa urheista krookuksista takapihalta viikon varrelta. Kun etupihalla on lumetonta, takapihalla lumi vasta sulaa, mutta nämä pienet sissit kukkivat.

Pieni on myös krookus Spring Beauty. Tilasin näitä, kun olivat niin hienoja. Olin jo ihmeissäni, että minne olen ne tunkenut, kun en nähnyt näitä kukkivana, kunnes kumarruin istutuspaikan äärelle kunnolla. Näiden vieressä kasvaa toisia pieniä krookuksia, niin en meinannut näitä erottaa. Ovat vähän tulitikkurasiaa korkeampia. Mutta toki kauniita.

Kiurunkannukset ovat kohta kunnolla kukassa, näitä täytyy ostaa lisää. Miten ihanaa, että keväällä on monipuolisesti kukintaa. Näiden selviytiytymistä tässä kukkapenkissä jännäsin. Tämä penkki saa keväällä aurinkoa, on kesällä kuitenkin lähes koko ajan varjossa sekä hyvin kuiva. Tässä viihtyy myös pari erilaista jouluruusua, jopa muutama esikko. Tuntuu olevan aikaisille kukkijoille riittävän hyvä varjopenkki, mutta kesällä ja loppukesällä sitten tähän onkin vähän haastavaa löytää sopivia kasveja, kun multatilakin on hieman rajallinen. Puiden juuria on varmaan hurja määrä kukkapenkin alla.

Kantopenkissä kukkivat valkoiset Jeanne D'ark krookukset ja niiden seassa kevätkurjenmiekka Frozen Planet. Krookuksissa on hieman varressa lilaa ja kurjenmiekoissa hieman sinistä. Ihan pieni valkea piste on taas valkoisen skillan nuppu. Tässä kohdassa on vaaleita kukkia ryppäänä. Tämän vaalean paikan muistan siitä, että yritin saada viime kevääksi yhteen kohtaan lähinnä valkoisia kukkia. Ei nimittäin aina mene kuin hetki, niin minulla on värit sekaisin. 

Tänään ja huomenna on tarkoituksena saada siistittyä puutarhaa aika paljonkin. Katsotaan miten käy. 

Kevät

 Kevät on tällä tontilla alkanut. Meillä kukkii useampi kukka, joista esittelen tässä lähes jokaisen. Kukkapenkeistä ei vielä ole sulana kyllä montaa prosenttia, mutta tärkeintä on istuttaa kevätkukkijoita niihin paikkoihin, jotka sulavat ensimmäisiniä. Maaliskuussa talventähdet jo tulivat kukkivana esiin. Niiden päälle vain satoi aika reilusti lunta. Nyt talventähdet loistavat pieninä aurinkoina ja tänään on niiden kanssa myös ensimmäiset krookukset (ilman lajikenimeä, tontin vanhoja peruja) myös kukassa. 

Muutama lumikello kukkii hieman yksinäisenä siellä täällä. Tässä samat lumikellot kuin yläkuvan taustalla.

Tämä kerrottu puistolumikello on kai tekemässä sivusipuleita, kun vieressä näkyy pieniä lehtiä. 

Ikkunan alla oleva entinen kukkapenkki, nykyinen rikkaruohikko, pysyy lumettomana. Siellä avasi eilen ensimmäinen pinkki sinivuokko kukkansa. Tänään kukkivana kuvattu, syksyn lehtien seassa.

Samassa penkissä myös krookus, jonka taustalla näkyy hieman oikeaa lumitilannetta. Uskoisin, että lumet vajoaa kyllä aika nopeasti nyt lähipäivinä, sillä sääennusteet ovat suotuisat. Meillä lunta on tänä vuonna ollut maltillisemmin kuin viime vuonna. Silti takapihan lumitilanne tulee olemaan vielä hetken vaikeakulkuinen. Taidan silti kahlata lumen sekaan, jos saisi hieman omenapuun oksia leikattua. Ne voisivat pitää jänikset, ehkä, poissa krookuksieni kimpusta. Ainakin naapurin leikattuja omanpuun oksia oli jänö aamulla järsimässä. 

Lunta riittää vielä, takapihalla varsinkin.

Siitä huolimatta, olen herännyt talvihorroksesta ja kylvöhommat ja muut puutarha-ajatukset ovat taas käynnissä. Tänä vuonna saattaa yksivuotisten kukkien kasvatus vähän ryöpsähtää lapasesta. En oikein edes pidä kesäkukkien höösäyksestä, joten tämä on nyt hieman ristiriitaista. Pari kukkapenkkiä on varmaan aika valjuja vielä tulevana kesänä, joten osa saa mennä sinne täyttämään kukkapenkkejä. Kastelun laita vaan saattaa olla hieman haastavampaa muistaa. Toki viimevuotisia istutuksia täytyy hieman vielä helliä, varsinkin puita. Etteivät menehdy heti omistajan laiskuuteen. Jos siis kuivaa jaksoa kesällä tulee. Ja kuvassahan eivät ole kaikki esikasvatuksessa olevat. Sillä eilenkin pääsi siemeniä multaan ja joidenkin purkkien paikka on tuolilla ikkunan lähellä jne. 

Minulla on muuten elossa kaksi ruukkua basilikaa, jotka kylvin viime keväänä. Varret alkavat jo puutua, mutta otin niistä myös pistokkaita. Täytyy katsoa, kuinka kauan saan ne säilymään hengissä. Satoa on hieman syöty koko talvi, nyt kasvuvauhti selvästi kiihtyy.

Ekat orvokit ovat majailleet jo muutaman pakkasyön ulkona ja ovat selvinneet ilman hallaharsoja. Ei mennyt siis ihan hukkaan kausikukkien ostaminen, oikeastihan olin ostamassa kaupasta vain multaa ja kompostikuiviketta. Orvokit vain osuivat siihen samalla väylälle, koska valikoima oli vähän suppea, jätin itselleni mahdollisuuden ostaa vielä pari hauskaa orvokkia. Olen vahingossa aloittanut jo monivuotistenkin kasvien ostamisen: tilasin pari liljasipulia sekä ostin yhden punahatun taimen, kun kerran vastaan tuli. Nyt sitten täytyy katsoa, että mitä kaikkea sitä tänä vuonna maasta heräilee. Toivottavasti tammikuun vesisateet eivät tehneet ikävyyksiä perennoille ja viimeiseksi istutetutkin olisivat hengissä.

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Seuraava kukkija

Eilen, eli 6.5., aloitti matala esikko kukkia. Tänään kukkia on ollut jo muissakin kuin tässä yksilössä, joka vapautui nopeiten lumen alta. Olin kuitenkin veikannut tämän kukkivan jo ennen vappua eli 29.4. Meni viikolla pieleen. Ei kuitenkaan sen enempää. Eilinen tuntui kovasti kyllä avittavan kevättä. Näissä esikoissa tuntuu aina olevan kukkia kukkien perään, kun kukinta alkaa kunnolla.

Eilinen oli ihanan lämmin päivä. Minulla oli tuhat rautaa tulessa vapaapäivän kunniaksi. En sitten ehtinyt ja jaksanut tehdä niin paljon pihahommia, kuin olisin oikeasti halunnut. Otin kuvia kuitenkin kantopenkin ympäriltä. Kantopenkki on pitkän ajan projekti, jossa asuu nyt magnolia Henry Kern. Magnoliassa on lupaava määrä nuppuja. Kuvan oton jälkeen on haravoitukin tuosta ympäriltä.

Kun on paljon multatilaa, niin syksyllä istuttelin siihen myös aikaisia kevätkukkijoita. Tällä kertaa kaikki ei ole ihan miten vain sekaisin, vain istuttelin osan ihan sektoreihin. Valkoisessa sektorissa kasvaa Jeanne D'arc krookuksia ja valkoisia skilloja. 

Vieressä on sinistä ja lilaa keijunkukkien seurana. Kovasti kyllä ruskeat lehdet ovat tuolla nyt valloillaan. Pienesti siis kevät työt on kesken.

Vastavalossa värit erottuvat paremmin.

Toisaalla taas on hempeän keltaiset Romance-krookukset. Niiden lähellä kukkanuppua tekevät jo koiranhampaat, jotka muualla ovat vasta vapautuneet lumesta sekä Hilde-tulppaanit työntävät jo lehtiä.

Vasta viime vuonna tajusin istuttaa kiurunkannuksia (Beth Evans), ne kukkivat toisessa penkissä, johon tulee kesällä aika lailla varjoa, mutta näin keväällä siihen vielä paistaa aurinko. Näitä haluan lisää. Nyt istutin ne vähän liian harvaan, onneksi en kuitenkaan tosi kauaksi toisistaan. 

Kiurunkannusten penkki on myös ihan hyvä mm jouluruusuille, jos vain ne juurtuvat esim ennen kuin iskee mitkään helteet. Pieni rypäs alkaa jo olla kerrottua puistolumikelloa tuossa. Seassa on vain jostain pussista tullut laitettua tuohon pari tavallista, ne täytyy nyt siirtää ja erotella. Sillä lumikelloja voi laittaa aina uusiin paikkoihin. 

Olenkin jo tehnyt muutamia perennasiirtoja/erotteluja etupihalla, kun takapiha on ollut pitkään hyvin talvinen. Nyt takapihakin alkaa olla pian lumeton, joten se taitaa pian ottaa takaisin menetettyä aikaa. Tulee kiire siis penkkien siivoilun suhteen. Alla vielä kuva sinivuokoista, joihin sattui sopiva valo varjon seasta. Sinivuokkoja kukkii vielä siellä täällä etupihaa ja takapihalla ne vasta aloittelevat. Muissakin penkeissä kukkii, lähinnä krookuksia, mutta moni muukin kevätkukkija alkaa heräillä. Ihanaa.

Luulen, että tämän päivän sateet saavat luonnon kunnolla heräämään, joten yritän ehtiä takapihankin kimppuun.