Viikon varrelta

Torstain lämpöaalto oli ihana. Alkuviikosta en paljon ehtinytkään pihalla puuhailla. Onneksi torstai ilta oli vapaa ja pystyin nauttimaan lämmöstä ja kukista.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat puhkesivat kukkaan viikon aikana. Ja torstaihin mennessä tuntui jo aivan kukikkaalta.

Pörriäisiä en juuri nähnyt kukissa, kun tein kaikkea muutakin pihassa. Lentelemässä näin kuitenkin pörriäisiä. Kiurunkannuksista on nuppuja näkyvissä. Vaahteran alkuja on paljon. 

Sunnuntaina, viikko sitten, oli asiaa Jyväskylään. Olin paluumatkalla ilman aikatauluja, joten kaarsin Viherlandiaan. Minulle on tullut ajatus, mikä on seuraava paikka, jonka tontilla raivaan. Se tulee olemaan vielä jonkin aikaa tai aina rikkaruohoihin taipuvainen. Joten laitan sen paikan aluksi täyteen daalioita. Daalioista en ole oikein aiemmin niin välittänyt. Kahtena vuonna minulla on kasvanut vanhaa kantaa olevaa joriinia ja olen huomannut, että sen kasvualusta on jotenkin selkeämpää kitkeä, jos ne eivät ole perennojen lomassa. Olin jo ostanut muutaman daalian juurakon. Netissä oli monet daaliat loppuunmyytyjä. Viherlandiassa taas niitä oli vielä paljon jäljellä. Nyt sitten minulla on kasa daalioita esikasvatuksessa. En laita niitä ruukkuihin, vaan kahden litran pusseihin. Pusseihin on kirjoitettu lajikkeen nimi. Kun ne siirtää maahan, ei tule vahingoittaneeksi niin paljon juuristoa. Pari Lidlin perennaa on laitettu multiin purkkeihin. Minulla ei ihan toimi, että laitan ne vain maahan ja unohdan kastella. 

Minulla on tälle keväälle teema: esikasvatukset saavat vähän mennä överiksi. Olen vain hieman huolissani tulevista poissaoloistani kotoa, joten sen takia en voi laittaa aivan överiksi, jotta kasveja ei jää liikaa muiden hoidettaviksi. Yritän sopeutua ajatukseen, että osa esikasvatuksistani ei tule kestämään hoitajan vaihtoa. 

Samalla reissulla bongasin esikoita, niitähän piti sitten myös ostaa. Kuten pari ruukkua sipulikukkia. Kylmän aallon takia, otin nämä hetkeksi vain pois ulkoa. Onneksi en ollut ruukkutolkulla vielä laittanut mitään ulos. 

Vappuna

Meillä on hellinyt ihanat säät, vastapainoa viikon takaiselle jäälle ja lumelle. Kevätkukat lähtivät kukkimaan oikein nopeaan. Kukkapenkkien laittaminen kevätkuntoon on kyllä ihan myöhässä minulla. Tai siltä ainakin tuntuu. Täytyy yhtä aikaa tehdä syksyltä jääneitä rästihommia ja muita keväthommia, joten pihalla oleminen on ajoittain aika sekavaa sekoilua. Toki hommat kyllä edistyvätkin, vaikka asioita tekee välillä miten sattuu. Alakuvassa kevätkurjenmiekkoja Frozen Planet sekä valkoisia kirjokevättähtiä. ke

Kukkapenkkejä siivotessa on löytynyt sorkkaeläinten tuhoja jonkin verran. Jänikset syövät täällä lähinnä krookuksia ja tulppaaneja ja niitä silloin, kun lunta tulee. Mutta ainakin yksi bongattu kauris ja pari peuraa olivat syöneet päivänliljoja ja ainakin yhtä marhanliljaa, puoliksi syöty marhanlilja on tuossa penkissä, joka on ylemmässä kuvassa. Onneksi suurin osa kasveista oli vielä silloin maan uumenissa, kun ne viheläiset pirulaiset tällä tontilla vierailivat. Tulppaanien lehtiä on myös syöty, onneksi myöhäisemmät tulppaanit ovat vasta nousemassa. Nyt meillä pitäisi olla sorkkaeläimet kaukana ja jänöjä ehkä pelottaa täällä käynyt kettu. 

Parina viime syksynä olen etsinyt kiurunkannuksia. Beth Evanseja alkaa olla mukava määrä. Seuraava lajike on kohta kukkimassa. Ja jossain pitäisi olla vielä kolmas. En vain muista, että missä se kolmas on. Alakuvassa krookusten välissä olevat pienet punaiset pisteet ovat Beth Evanseja.

 

Viime vuotisten lehtien kuorruttamana on vielä osa etupihan penkeistä ja penkkien ympäristöistä, vaikka niitä olenkin saanut jo harvoituakin. Eivät vaan meinaa mahtua mihinkään. Hevoskastana, tammi ja vaahtera yhdessä pienellä alalla on aika monta kottikärryllistä suuria lehtiä. Beth Evans kuitenkin lehtien seassa krookusten kanssa on kunnon väripilkku.

Viime syksy oli siten erilainen, että en juuri kirjoitellut ylös sipulikukkien nimiä. Toki postin kautta tulleista on lähetyslistat tallessa, mutta on monia tulppaaneja, joista ei sitten ole mitään merkintää. Ja silloin syksyllä en vain jaksanut tehdä sitä hommaa. Nyt työteliäs talvi on takana ja hommat alkavat hieman helpottaa, joten ehkä puutarhalle taas on aikaa. Ensimmäiset perennaostokset voi jo merkata kirjoihin. Tässä perennataimisto Ekmanilta ostettu kultaesikko, jossa on miellyttävä hentoinen tuoksu.

Austin-ruusu lähti myös mukaan, nimeltään Claire Austin. Istututtelin sen ja muutaman muun kasvin tänään ruukkuihin terassille. Mukaan nimittäin tarttui myös uusi japaninvaahtera (mitä minun ei pitänyt ostaa) Acer Butterfly, joka on kirjavalehtinen. (Alakuvassa sitä ei juuri näy, kun on verililjapuun takana.) Jos saan sen talvetettua tai selviämään maassa, tulee se sitten kyllä ihan edulliseksi kesäkukkiin verrattuna (selittää hän itselleen tätä valintaansa). Kaikkea pientä ruukkuihinkin tulee pikkuhiljaa. Kunhan ei tulisi enää kamalia kylmyyksiä, sillä en jaksaisi rumbaa noiden kasvien kanssa. Siis sisään ulos - harsoja päälle jne. Kyllä te tiedätte. En myöskään aio klikata yhtään klikkiotsikkoa netistä auki, jossa kerrotaan takatalven uudesta tulemisesta. 

Terassin edusta ei onneksi enää ole tuollainen kaaos, vaikka multapusseja on vielä missä sattuu. Hommat ovat siis alkaneet kunnolla. Uusia ja vanhoja tehtyjä ja puoliksi tehtyjä hommia alkaa olla siellä ja täällä. 

Monena vuonna tähän aikaa on useampi esikko jo uskaltanut vähän kukkia. Tänä vuonna vasta tämä yksi on aukaissut kokonaan kukkansa, toinen esikko kukkii melkein. Kultaesikkoa ei lasketa, sillä se on ostettu kukkivana.

Tänään en jaksa enää jatkaa, vaikka vähän aikaa olisi vielä valoisaa (siis tämän kirjoittamisen alkaessa). Olen yli puoli vuotta tehnyt nyt säännölisen epäsäännöllisesti kehonhuoltoa sekä samalla vahingossa vahvistanut kehon syviä lihaksia. Menin pilatekseen, joka on aina hyvä juttu. Mutta vetäjänä onkin sellainen paikkakunnan haastavampien ohjelmien tekijä. Siellä olen saanut huomaamatta lihaskuntoa tehtyä, venyteltyä itseäni siten, että en ole ollutkaan kehostani ihan rikki, poikki puutahakauden alkaessa. Toki myös yritän kuunnella myös kehoani tarkemmn, sillä en kaipaa mitä selän lihasten naksahduksia, joita useina keväinä olen kokenut. Tänäänkin puutarhatöiden jälkeen sekä venyttelin lihaksia että hieroin pallolla jalkapohjat. Ehkä alan oppia. 

Hyvää toukokuuta!

Kevät

 Olisiko se kevät nyt ihan oikeasti täällä. Sellainen kukkiva kevät? Jouluruusu oli syksyllä nupuilla, nuput ehtivät aueta kukkiviksi, kunnes jäivät taas uudestaan lumen alle. Ja sielä ne ovat nyt taas.

Minulla on yhä bloggerin kanssa ongelmia. En pysty kommentoimaan muiden, enkä omiakaan juttuja omalla nimimerkillä. En ole koko talven aikana tätä jaksanut alkaa korjamaan. Joten olen ollut senkin takia hyvin laiska blogini kanssa tai muuallakin blogimaailmassa. Jos joku tietää, miten vaivaa voisi itse korjailla, otan mielelläni ohjeita vastaan.

Piha oli melkeinpä lumeton, kun tuli lunta ja jäätä lisää. Hurjasti on haravoitavaa, kun marraskuussa lumi yllätti puutarhurin. Paljon on puutarhahommia tekemättä, mutta ihanaa, että niitä voi alkaa taas tehdä. Ilman, että tarvitsee ulos laittaa suojalaseja raekuurojen vuoksi. Kiurunkannukset olivat ennen takatalvea lehdet näkyvissä, eivätkä ne onneksi menneet miksikään takatalven aikana.

Meidän puutarhassa on käynyt jäniksiä ja takatalven aikana on bongattu ainakin yksi kauris ja pari peuraa. Ryökäleet. Toivon, että ne häipyvät kevään tullen pois täältä. Toki tämä ei tullut yllätyksenä, sillä parin sadan metrin päässä niitä oli pihoilla jo toissa talvena. Onneksi on paljon kukkiviakin kasveja. Näiden kevätkurjenmiekkojen nimeä en muista, enkä edes muistanut, mihin ne olin istuttanut. Kevät onkin hauskaa aikaa, kun tulee yllätyksiä vastaan.

Lammikosta ongin muutamat turhat kasvinjäännökset pois, en enää siivoa sitä kuitenkaan kovin paljon, että lammessa asuva lummekin tulee saamaan jotain ravinteita. Sammakot unohtuivat koko talveksi lumen alle, mutta sieltä ne löytyivät.

Tänään tein hieman puutarhahommia, jatkan niitä vähän kerrallaan. Nyt on aika mukavaa tehdä sellaisia hommia, jotka syksyllä olisivat rasittavia. Täytyy vain osa hommista perennapenkeissä tehdä melko nopeasti ennen kuin uusi kasvu taas yllättää. Onneksi haravoinnilla ei ole mikään tulipalokiire. 

Kauniita kevätpäiviä!

Muokattu: Kiitos evästevihjeistä. Puoli tuntia puolison apua ja asia oli korjattu. Jota harmittelin kuukausikaupalla talvella.