Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!

Hyttysjahtia kuun vaihteessa

Meille tupsahti ehkä viikko sitten hurja määrä hyttysiä. Siis ulos. Mutta valitettavasti myös sisälle. Niitä tulee aina sisään ihmisten tuoman ilmavirran mukana helposti. Eilen oli sitten ovet välillä vähän liian kauan auki. Ihmiset ramppasivat sisään ja ulos muulloinkin. Ja tulos oli se, että heinäkuun ja elokuun vaihteen vietin kirjaimellisesti hyttysjahdissa. Aloitin sen homman 21.45 ja vielä klo 02, tänään aamuyöllä, listin lisää hyttysiä. Välillä yritin nukkua, ininä aina valpastutti. Ehkä 10 vuotta sitten oli viimeeksi sisätiloissa sama ongelma, silloinkin hyttysiä oli alueellamme riesaksi asti. En tiedä, kummat voittivat: minä vai hyttyset. Minä olen paukamilla. Hyttysiä on vähintään 40 vähemmän, mutta niitä ei ole kokonaan saatu listittyä sisätiloista. Kuva otettu ikkunasta illalla.

Nyt kukkii lännenkimikki korkein kukkavanoin ja tuoksu on välillä hyvin kuminen. Kuin kaupasta ostetut uudet kumisaappaat. Silti siitä tykkää jotkut pölyttäjät, vaikka ei uskoisi. Kukkavarret menevät korkealle. Olen n 170pitkä ja kukkavarret voittavat minut pituuskilpailussa. Vaaleanpunaiset pienemmät ja korkealle menevät kukinnot kuuluvat punaluppio Pink Tannalle ja siellä välissä kukkii jaloangervo. Nämä kasvit ovat alakerran penkissä. Yläkerran penkissä tällä hetkellä ei ole kovin paljon suurta kukkaloistoa, mutta siellä menee maata pitkin kärhö Margaret Hunt (näetteköhän vaalean lilat kukat maassa?). En kuitenkaan pidäkään se väristä tuolla, ainakaan yksinään. Kun kuitenkin kasvaa noin hyvin, niin taidan siirtää sille vain väriparin. Muualla minulla kasvaa hyvinkin voimallisesti kärhöistä Jacmanii. Sen tumma lila taas jää vähän piiloon, kun on niin kaukana, että silmä ei meinaa erottaa. Toisaalla siis piti kasvaa monia muita kärhöjä, mutta kaksi Jacmania on tainut jäädä siellä henkiin. Toista siis siirrän tänne. Uskon, että sitten minulle tulee tarpeeksi taas sähäkkyyttä.

Etupihalla eräs penkki on joutunut kärsimään kuivuudesta, pionien juurille meni liikaa multaa (eli eivät kukkineet) ja on muutenkin näyttänyt vain keväällä kivalta. Nyt kuitenkin aiemmin laajemmalle jaettu pinkki leimu värittää sen mukavasti. Tässä aiemmin kukkineet liljat jäivät tosi mineiksi, leimut taas ovat ihan tavallisen kokoisia. Kummallista.

Se näkyy myös terassin kesäkukkien taustalla. Kesäkukat jäävät lippaan alle.

Muutamia vuosia sitten iskin penkkiin alekärhöraaskun, ilman mitään tukea. Vihdoin se on siellä sinnitellyt kukkaan asti. Nyt sille voi sitten alkaa miettiä tukeakin. Olen vähän huolimaton ja holtitontkin kärhöjen kanssa. En kunnioita muita kärhöjen istutusohjeita kuin juuriston varjostamista. Tämä kärhö näyttää vähän Piilulta. Ja Piilun olen ainakin kerran ostanutkin. En vain enää muistanut sitten joskus, että laitoinko sen tähän penkkiin vai onko se kuollut jo jossain toisessa penkissä.

Väinönputki näyttää siltä, että se tulee romahtamaan ennen talvea. Siinä on massaa niin paljon, että on ihme, jos kuivuu kauniisti pystyyn.

Väinönputki on niittymäisen vahinkoistutukseni vieressä. Niittymäisyyttä tekee keltatörmäkukka, joka on vasta availemassa kukkavanojaan. Seassa ja vierellä alkavat pian kukkia kaunopunahatut ja syysleimut ja vaaleanpunainen ukonhattu. Pallohortensian pinkki kukka loistaa myös. Ja jokin keltainen hattukukka. Koska tämä ei ole oikea niitty, olen alkanut kutsua sitä kukkasotkuksi. Ja pidän siitä yhä enemmän.

Pidän siitä, miten pallohortensia Pink Annabellen yksi oksa kaartuu juuri lammikon lähellä melkein kuin lammikon ylle.

Niittymäisyyttä tekee myös muut ilmavat kasvit toisiinkin penkkeihin (alakuvassa keinupenkkiä), korkeat törmäkukat ja muut vähän korkeammalle kurottelevat kasvit. Harmittaa, että perhosia ei ole juuri näkynyt. Oreganoissa ja laventelissa ja maksuorhoissa on kimlaisia, mutta perhoset puuttuvat. Toivottavasti joissain muissa paikoissa on perhosia tänäkin vuonna.

Meillä on satanut. Sade alkoi perjantaina. Lauantai-iltaan mennessä sadetta oli tullut ruhtinaalliset 21milliä. Sunnuntaina satoi millejä. Eilenkin satoi illalla ja juuri nytkin sataa. Tänään täytyy katsoa eilisen ja tämän päivän yhteismillit. Isoja kasvien alla toki maa ei ollut kastunut vielä ollenkaan sunnuntaina, tai juuri ollenkaan. Tämä näkyy suurilehtisten ja suurilatvuksisten puiden alla, mutta myös esim. daalian juuralla multa oli kuivaa. Olen kuitenkin päässyt istuttamaan. Sitä hommaa vain pitää tehdä pala kerrallaan, sillä osalla kasveista ei vielä edes ole istutuspaikkaa, enkä viitsi ryhtyä suuriin hommiin vielä, kun viikonloppuna on pienet juhlat. Minulla helposti homma venyy ja paukkuu, joten mielellään teen hommia sitten, kun voi myös projektin jättää levälleen, jos aika loppuu kesken. Loma on nimittäin loppunut ja arjessa ei aina mene hommat siten, kun on itse ne aikatauluttanut. 

Satunnaisia huomioita

Kävi tänään taas mielessä, että ei varmaan ikinä kannattaisi olla ehdotonta mieltä yhtään mistään. Juuri taisin Päivänpesän blogiin kommentoida, että näin kuumilla säillä en istuta mitään. Ja että on helpompi vain kastella ruukkua. Ja tänään eksyin sitten kesäkukkaostoksille (vieläkin pari ruukkua ollut tyhjänä kasveista ja orvokit olivat niin surullisia, että ruukkuja tyhjentyi).  Kesäkukka toki on vähän laaja käsite, sillä tuossa istutuksessa kukkivia kasveja on vain tuo suklaakosmos. Siellä on myös tumma koristebataatti ja kaksi heinää.  

Yksi tyhjä ruukku sai punaisen keijunkukan, jonka saatan mallata myöhemmin maahan alempana kerrottujen japaninvaahteroiden lähelle. (Pikkasen olisi ruohonleikkuulle ja vähintään trimmeroinnille hommaa, mutta helle verottaa jaksamista.)

Samalla sitten tuli istutusvauhti päälle ja totesin, että voisihan sitä istuttaa jonkin sellaisen kasvin, joka on jonkin muunkin keväällä istutetun vieressä ja jota pitää sen takia kastella.  Joten löysin itseni lopulta sitten kastelemassa hyvin kuivaa maata. Istutuskuopan kastelin huolella. Tuli puhelu ja puhelun jälkeen näytti maa märältä sekä isutuskuopasta, että sen ympäriltä. Onneksi istutuslapiolla vähän kaapaisin maata ja tajusin maan olevan aivan rutikuivan heti istutuskuopan viereltä. Täytin siis uudestaan vedellä istutuskuopan ja olin aika kauan letkun kanssa samassa paikassa, sillä tuo kohta on koholla ja siitä helposti valuukin vesi pois, jos kastelukannulla vettä ryöpsäyttäisi. Japanin verivaahtera pääsi multiin. Näitä kasvaa nyt kaksi, koska luuli edellisen kuolleen. Tämä pääsi samoille huudeille jo hengissä säilyneen, mutta hyvin pieneksi syödyn japaninvaahteran kanssa. Magnoliani kokeilee samassa penkissä talvehtimista.  Tuo paljas maa on tarkoitus pikku hiljaa kasvittaa, en vain ehtinyt siinä kovin pitkälle helteiden tultua. Paljas maa on niin altis kuivumiselle, että jotain maan peitettä on pakko tuohon saada.  Vaikka sanonta on, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, tuntuu maan kastelu myös letkun kanssa aika turhalta. Pitäisi koko tienoon saada vettä, jotta siitä kastelusta olisi kasveille vähän kauemmin hyötyä. Tämän päivän hyöty taitaa olla jo huomenna tai ylihuomenna mennyttä apua. Nyt sitten sain itselleni taas lisähommaa. Purkkien kastelu olisi ehkä ollut järkevämpää.

Tuolla alhaalla vasemmalla on kaarnanpalanen tuosta kannosta, sen on tarkoitus estää veden holtittoman virtaamisen alamäkeen. Muistakin kaarnanpaloista tein pientä estettä veden virtaamiselle. Oikealla tuo vihreä mehitähden muotoinen  on oikeasti liljan tynkä. Keväällä löysin marhanliljan sipuleita myynnistä. Tuohon laitoin toisen. Toinen olikin haperommassa kunnossa ja se on istutettu toisaalle maanpeittokasvien sekaan, joten en enää kunnolla muista, mihin kohtaan sen tungin. Oli ihanaa kuitenkin nähdä tuon tehneen edes lyhyen, mutta tiukan alun. Alla olevista Lollypop-liljoista löysin tänään liljakukon. Osasin olla varuillani, sillä naapurissa oli liljakukko käynyt jo munimassa. Näin liljakukon ensin päivällä, mutta se ryökäle pääsi pakoon. Iltapäivällä löysin sen uudestaan ja sain sen nistittyä. Toki voihan tuolla vielä olla toinenkin. 

Seuraava urakka olisi helminukkajäkkärän poistaminen tuosta penkistä. Siinäpä sitä riittääkin hommaa. Aika paljon helminukkajäkkärää lähti jo keväällä pois. Sekin on sellainen kasvi, joka ei pysy siinä, mihin sen istuttaa. Aina ei määrä korvaa laatua. Muuten olisi pari penkkiä täynnä vain yhtä kasvia. Ja sehän olisi tylsää.

Keltasormustinkukkani ovat onneksi viihtyneet. Ja niiden ympärillä pitäisi taas tehdä selkeytystä lajien kanssa. Iso alue tuosta penkistä vaatisi taas kunnollista raivaamista, Tuolla on saanut nyt liian kauan myös rikkikset villiintyä. Ehkä joku aamu tai ilta jaksan mönkiä kasvien sekaan. 

Jaloritaritankannukset Black Knightit saavat joskus illan valon ylleen upeasti. Niiden seurana on korkeaksi kasvaneita päivänkakkaroita. Harmi, että päivänkakkarat on pakko kohta kitkeä, sillä kasvavat pionin juurella ja haluan sen pionin kasvavan ja jopa kukkivan. Toivoisin myös tuossa vieressä kasvavan vartetun syreenin kukkiva, sillä puu on istutettu jo pari vuotta sitten. 

Puutarha on tuonut taas paljon iloa. Varjopaikoilla on ollut kysyntää ja ötököiden määrä on jonkin verran vähentynyt. Puutarhassa puuhaamisen määrää vain joutuu nyt aika paljon miettimään. Jonkin verran voi tehdä. Siinä vaiheessa, kun tajuaa kesken kevyiden hommien hien tippuvan suoraan silmiin, tietää, että on aika siirtyä varjoon tai sisälle tai suihkun alle tai suosiolla järven rannalle. Hommia voisi toki tehdä aikaisin aamulla (mutta ei vaan pysty, ellei vahingossa herää aikaisin) tai myöhään illalla (ei myöskään kiinnosta, sillä silloin kehoni jo laskeutuu lepoon). Joten teen puutarhahommia vain silloin kuin jaksan ja huvittaa. Nyt nuo molemmat kohdat täyttyvät vähän satunnaisesti. Kasvimaa saa ainoastaan säännöllisesti huomiota ja sekin lähinnä kastelun muodossa. Nyt on reilu viikko edellisestä sateesta. Juhannussunnuntaina täällä oli kunnon ukkonen ja silloin satoi kunnolla. Kasvimaalla moni kasvi otti sen sateen jälkeen kunnon kasvuspurtin. Nyt kastelukannuilla raahattu vesi ei tee samaa.

Huomasin sinikämmenen tehneen siemenen. Sen itäminen on kai aika haastavaa. Tuossa lähellä ei ole yhtää paljasta maata, johon se siemen voisi itsekseen tippua alkaa sitten itää. Mietin jo, että uskallanko hieman sorkkia ja viedä lehden siemenen kanssa paikkaan, jossa on paljasta maata. Jos se vaikka joskus itäisi, jos merkkaan paikan, enkä sohi sitä millään. Tuossa se ei ainakaan tule itämään, koska voi tipahtaa vaikka nurmikolle. Ehkä voin sen verran elämässäni riskeerata, että kokeilen jopa uuden sinikämmenen lisäämistä. Todennäköisesti tulen unohtmaan koko kokeiluni. Mustilan sivuilla on tietoa sinikämmenen lisäämisestä sekä selitys, miksi se on kallis kasvi.

Toivottavasti moni paikkakunta saisi pian jo virkistävän sateen. Sitä toivoisin tännekin, vaikka meillä sentään satoi juhannuksena Sääennusteen mukaan jatkamme lämmintä tai helteistä keliä.

Kylmästä lämpimään

Eikun. Lämpimästä jäätävään. Sitä oli heinäkuun loppu sekä on ollut tämä elokuun alku. Pohjoistuuli ei ole oikein auttanut asiaa. Kelloköynnöksen nuppu oli viimeisenä hellepäivänä (28.7) avautumassa.

Pelkästi, että se ei avaudukaan, koska säätila muuttui niin kylmäksi. Onneksi sentään kylmässäkin kasvit avautuvat, vaikka hitaammin. Eilen oli jo auki.

Ja tänään vähän vaihtanut väriäkin. Olisi kai pitänyt tätäkin köynnöstä lannoittaa hieman enemmän jo aiemmin, sillä on vähän turhan pienessä ruukussa kasvamassa. Ei ole siis kovin tuuhea, mutta tekee sentään pari kukkaa.

Minusta taisi tulla kelloköynnös fani, vaikka kesäkukkia yleensä hommaan maltillisesti, koska minulta unohtuu helposti se lannoitus ja muu hoitaminen. Tämä väriero vain hämmentää. Johtuuko kylmyydestä vai ihan tavallista, kun kukat vanhenevat.

Olen ollut superiloinen myös tuoksuherneistä. Nimittäin kylvin niitä paljon, ja vain kaksi selvisi läpi toukokuisen hyisen aallon läpi. Mutta nämä kaksi ovat nyt aloittaneet kukkimisen ja olen tyytyväinen niiden haarautumisen kyvyistä. Kukkivat yhdessä viljelylaatikossa.

Koska vain kaksi selvisi, en odottanut enää mitään, mutta kukkivat nyt mukavasti ja paljon tekevät nuppuja. Väristäkin olen iloinen.

Jalomalva Party Girl on hyvin nihkeästi pysytellyt hengissä minulla. Viime vuonna oli enää yksi kukkavana. Tänä vuonna jopa kaksi. Ehkä tämä malva muuttaa vielä vähän aurinkoisempaan paikkaan. Jos sitten paikka ei kelpaa, niin luovutan toiveista, että tämä runsastuisi.

Sen sijaan ruusumalva alkaa kylväytyä vähän liiankin innokkaasti joka paikkaan, joten sen kimppuun käyn, kun aikaa taas on. Tai energiaa. Luulin hellesäällä, että pistän viileällä ilmalla tuulemaan, mutta energiaa ei juuri ole ollutkaan. Nyt alkaa taas olla energiaa ja pieni pala kerrallaan taas pääsee eteenpäin. Voisi kyllä se sade tulla, sillä kovin on kuivaa. En uskalla vielä siirrellä kasveja. Tai sitten siirroista tulee pitkiä projekteja, koska niiden kastelu ennen ja jälkeen tulee olemaan rutikuivassa maassa työlästä.

Mietin näiden keltaisten liljojen siirtämistä. Paikka, mihin nämä siirtäisin, on vain arvoitus. Minulla on jo tarpeeksi monta penkkiä tekeillä, joten en varmaan näille pysty tekemään ihan uuta penkkiä. Joitain projekteja täytyy ehkä säästää ensi vuoteen. Ellei näitä ensin siirrä väliaikaisesti johonkin.

Sateita saisi tulla. Heinäkuun sateet ovat olleet pieniä ja pian alkaa olla huoli myös tänä vuonna istutetuista kasveista, joita olen kastellut.

Tummaa

Pidän tummista kasveista. Toki myös hempeistä ja vaaleistakin.  Tummat korostuvat vaaleiden vierellä ja tummat myös erottuvat vaaleiden seasta.

Pitkän kukkapenkin reunuksessa (kohopenkki) vuorottelevat erilaiset värisävyt. Tummia kasveja on seassa tuomassa kontrastia.

Suuremmassa kuvassa tämä kaikki näyttää nyt vain todella sekaiselta. Kukkapenkki on pari metriä syvä ja monta metriä leveä. Muutama kohta tarvitsisi jotain parempaa rytmiä ja ryhtiä, mutta en millään pysty pitäytymään vain muutamissa kasveissa. Ja pilvisenkin keskipäivän valossa näyttää kasvit valjulta.

Tummaa voi olla myös ruosteessa. Kesäkukka-astia muutaman vuonna on ollut mökin vanha rautapata, jota appiukko säästeli minua ajatellen hetken. Mistäs tiesikään, että rautapata tulee käyttöön. Illan tummuudessa tummat kasvit. Kesäkukkaistutuksessa tumma daalia, vaikka on siellä myös valkoinen samettiruusukin. Taustalla kaikkein tummin pioni.

Asiasta vähemmän tummaan: yleensä saan tapettua nämä joko jo istutuksessa tai myöhemmin. Nyt kaikki 4 istutettua ovat elossa. Eivätkä suinkaan luikertele eri nurkkia kohti. Kovasti kaipaa jo huoltoa kivituhka (odottaa kyllä lomaa).

Tummaa voi olla myös rakenteissa. Kummasti sekin voi olla ruosteista.

Joskus tummia kasveja on vaikea kuvata, jos samassa kuvassa on myös vaaleita kasveja. Kärhö (jonka nimi on taas hukassa) kukkii ja kasvaa sirotuomipihlajaa pitkin. Ja tuolla lomassa kasvava nimetön pioni (vähän väärässä paikassa) on melkoisen korkea tänä vuonna.

Tuo kärhön väri on melkoisen samettinen. Syvä violetti.

Tummia kasveja voisi hankkia taas lisääkin. Mutta pidän myös vaaleista, hempeistä, värikkäistä ja niin edelleen. Kunhan kaikki ei vain ole samaa lajia, samaa väriä tai samankokoista.

Lämmin lokakuu

Tällainen lämmin lokakuu on jännä. On kaunista ruskaa ja lämpöä. Harmillisesti tänään hyvin alkanut puutarhapäivä loppui Auts, auts- hokemiin, kun selkä ilmoitti, että nyt ei tartteis kyykkiä, eikä nostaa lapiota. Toivottavasti saan tämän taas kuntoon ja pääsen laitamaan loputkin sipulit multiin. Onneksi sentään kasvimaa on siten talvikunnossa, että ei ole sen suhteen enää pakko tehdä tänä vuonna mitään. Haluaisin vain sinnekin tehdä viime silauksen, että keväällä kaikki olisi valmista.

Säästän nyt kaikki pois kiskotut tuoksuherneiden köynnökset. Jonain vuonna käytin tuota sotkua seuraavana vuonna katteina tomaateille. Näyttivät ihan oljilta.

Ihan vähän aikaa sitten meidän hevoskastanja oli lähes vihreä, nyt se alkaa olla lähes keltainen. Se ei aina ehdi tehdä näin kaunista ruskaa. Joskus lumi sataa lähes vihreiden lehtien päälle. Nyt hevoskastanja tuo ihan puistomaista tunnelmaa.

Myös hevoskastanjan takana hehkuva tammi on ollut keltainen. Joskus sekin menee vain ruskeaksi.

Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Kuten rusokirsikka ja marjatuomipihlajat. Lehdet lentävät tuulessa siihen tahtiin, että nyt on vielä ruskasta nautittava, kun se on mahdollista. Sen jälkeen riittääkin taas haravoitavaa. Ei haittaisi vaikka aloittaisi haravointia heti.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kukkinut suloisin kerrannaisin liloin kukin ja viimeinen kukkavarsi onkin vaalea. Samasta sipulista.

Tänä vuonna syyskimikki availee taas lokakuussa kukkia. Katsotaan, avautuuko kokonaan kaikki nuput.

Terassilla kukkii yhä halloilta tarpeeksi suojassa ollut keijunmekko. Terassilla on ollut jo ajoittain myös lyhdyissä kynttilöitä, kun tuo pimeä kuitenkin tulee turhankin nopeasti. Keijunmekko lähtee vasta, kun paleltuu.

Olen miettinyt verililjapuun talvettamista. En ole kuitenkaan löytänyt ihan varmoja vinkkejä. Onko kukaan saanut verililjapuuta talvetettua? 

Loppukesää

Vaikka kesä on todella tuntunut kesältä ja vaikka arki ja syys saa saapua, on silti aina tähän aikaan vuodesta minusta jo jotenkin haikeaa. Väri ja valo muistuttaa jo kasvukauden päätöksestä, vaikka se ei vielä täällä olekaan.

Joka vuosi kuitenkin tähän aikaan alkaa myös kutkuttamaan seuraava kevät. Ja se, mitä kaikkea multaan voisi piilottaa ensi kevättä tai kesää varten. Nyt olen huomannut, että joka syksy kannattaa piilottaa multiin joitain sellaisia sipuleita, joista ihan oikeasti haaveilee. Viime syksynä laitoin liikaa sellaisia ihan-sama-mitä sipuleita ja keväällä oli ei ollut ihan samanlaista kutkuttavaa odotusta, mitä joskus on ollut. Joten tänä syksynä ostan muutamia ihanuuksia. Vielä en tosin tiedä, että mitä.

Vaikka into tehdä puutarhatöitä on jossain ihan missä sattuu, niin päässä pyörii silti muutamia vaihtoehtoja. Voi olla, että vielä tässä joku päivä tämän vuoden aikana silti tapahtuu uusi nytkähdys puutarhainnossa perennojen puolella, tai sitten se tulee vasta ensi vuonna. Myös hyötyviljely puolella olisi kiva kehittää tomaateille joku parempi kasvupaikkaratkaisu niitä tavallisia kesiä varten, kun oikea kasvihuone ei ole vielä mahdollista.

Olen ollut koko kesä erittäin laiska kesäkukkien lannoittaja. Jos olisin ollut reippaampi, olisi ehkä keijunmekkoni vielä tuuheampia. Näin loppukesästä kuitenkin kasvi on parhaimmillaan. Keijunmekko on köynnöstänyt ylöspäin.

Koska minulle jäi vielä yksi taimi, laitoin sen taas amppeliin valumaan alaspäin. Tai niin se valui hetken, kunnes alhaalta kasvaneet köynnökset tulivat tarpeeksi korkeiksi. Enää en tiedä, missä mikäkin kasvi on. Ikinä tämä kasvi ei ole minulla kasvanut taivasalla ja maassa yhtä runsaasti kuin ruukussa lipan alla, jossa sen vedensaantia on helpompi säädellä. 

Tätä kylttiä en enää pidä ovessa, sillä joskus lapsen kaverit eivät soittaneet ovikelloa, vaan kiersivät koko pihan luullen, että kyltti oli jätetty vihjeeksi tulla puutarhan puolelle. 

Sain kerran lahjaksi Katjalta (Päivänpesän elämää) köynnösukonhatun taimen. Laitoin sen kärhötuen juurelle. Ekana vuonna kasvua tapahtui, mutta luulin, että köynnös hävisi. Tänä vuonna näin, että se aloitti kasvun todella reippaana, mutta sen jälkeen köynnösviidakko alkoi kasvaa ja luulin, että jotain tapahtui köynnösukonhatulle, kunnes tänään tutkin paremmin, että mitä punaista pilkistää kärhöviidakosta, kun lilat kärhöt lopettivat kukintansa.

Mutta ei tapahtunutkaan mitään huonoa, sillä nyt köynnösukonhattu kukkii. Ja vielä on paljon nuppuja tulossa kukkaan.

Meidän perheessä on arki koittanut. Tänä vuonna onneksi osin ihan lempeällä tavalla. Eli ei ollut suuria muutoksia kuvioissa. Minun oloni on silti vähän kuin tuo alla olevan kuvan kosmoskukka. Hieman rupsahtanut.