Avoimet Puutarhat ohi

Kiitos kävijöille, jotka kävivät sateen uhan alla ja sateessa puutarhavisiitillä. Sade teki sen, että monikaan ei jäänyt istuskelemaan puutarhaan (märät tuolit tuskin houkuttelivat). Silti puutarhaväki on niin positiivista ja sitkeää. Moni sanoi sateessa, että onneksi ei sada enempää. Tai eihän sade nyt haittaa tai vastaavaa. Kuvia en juuri itsekään ottanut, kun oli suuri kosteus ilmassa. Ulkokahvilassa kävi ihmeen paljon porukkaa, vaikka oli sadetta. Osa taisi ottaa noutokahvit mukaan ja juoda kahvit autossa. Silti oli myös pyörällä kulkevia liikkeellä. 

Tämä oli toinen kerta, kun avasin puutarhan Avoimien puutarhojen päivänä. Valmisteluissa tuli eilisen aikana muutamia ylläreitä. Meillä kävi vahingossa jo ensimmäiset vieraat lauantaina, kun olivat katsoneet päivän väärin. Kävin myös pelastamassa sateessa kastuneen puolisoni tien poskesta, kun oli moottoripyörän rengas hajonnut kotimatkalla. Molempiin sattumuksiin kului aika paljon aikaa, silti saatiin kaikki riittävän kuntoon juuri ennen h-hetkeä. Oli onneksi talkooapua kahvilaan, muuten olisin ollut hieman pulassa. Laputin osan kasveista, tuollaisena päivänä helposti lajit ja nimet katoavat päästäni. 

Eniten varmasti ihmeteltiin Rhapsody in Blue ruusun väriä vaseammalla kuvassa sekä oikealla olevaa Coral Sunsetin värinvaihteluita, jotka nyt tulevat hyvin esiin, kun pääkukat ovat valkoisia ja sivunuput korallinpunaisia. 

Meidänkään takapihalla ei ole monikaan naapuri käynyt. Nyt pari kävi ja yllättyi takapihasta, kun se ei tosiaan näy tielle. Ja minä yllätyin todella paljon, kun vieraiden joukossa oli ystäväperhe, joiden koti on oikeasti useamman sadan kilomertin päässä. Olivat salaa suunnitelleet myös meillä koukkaamisen, kun olivat kesälomareissulla. Nyt on aika väsynyt olo. Huomenna en tee puutarhatöitä. 

Jonakin vuonna voisi ottaa taas saman rutistuksen uudestaan. Sen verran mukavaa kuitenkin oli.  Nyt olen ehkä yhtä rötköllään kuin osa kasveista kuten kurjenpolvi Albakin.

Lempipaikan ympärillä

 Joskus käy niin, että jostain paikasta / kasvista tai kukkapenkistä tulee selvästi sen vuoden suosikki. Tämän vuoden suosikki on ehdottomasti keinun ympäristö. Ja johtunee siitä, että olen niin paljon kaivannut kesäisiä keinuhetkiä. Kun on ollut sopivat säät, olen kiireestä mennyt keinuun. Vasta kolme aamuapalaa olen pystynyt aikataulujeni ja säiden takia (syön aika aikaisen aamupalan, kun en osaa nukkua pitkään, vaikka haluaisin). Tästä johtuen olen pienessä univajeessa ollutkin, kun monesta syystä iltoihin on voinut tulla venymistä ja aamulla sitten olen liian herkkä herämään milloin mihinkin. Keinun vierellä ovat avautuneet Coral Sunset pionit, jotka vaihtavat vanhetessaan väriä. Ihan kuin olisi aina uusi kasvi vierellä. Myös sen edessä vieressä pioni Pecher kukkii.

Eilen otetussa kuvassa etualan pari vaaleampaa kukintoa kuuluvat Pecherille ja taka-alan kukinnot Coral Sunsetille. Äsken vesisateessa katsoin, että nyt jo osa Coral Sunsetin kukinnoista ovat muuttuneet aika vaaleiksi. Sivunuppuja on vielä aukeamatta, joten eri värisävyjä on usein samaan aikaan kukassa. Joskus taisi Kivipellon Saila kertoakin, että Coral Sunsetin ja Coral Charmin erot ovat aika pienet, lehdistössä jotain eroa. Kukkien tapa muuttaa väriä on todella samanoloinen.

Tänä vuonna suurin osa sormustinkukista ovat venyneet pituutta. Melkein kaikki yksilöt ovat itse löytäneet paikkansa, joistain paikoista (kuten kasvimaalta) olen ruukuttanut lehtiruusukkeita pois. Yhden jouduin siirtämään, kun oli tehnyt jo kukkavanan. Katson, miten se pärjäilee, niin jatkossa tietää, voiko niitä siirrellän näin rajusti. En itse olisi istuttanut sormustinkukkia juuri ja juuri kukkapenkkiin, lähes kivihtuhkakäytävälle, mutta en nyhtänyt näitäkään pois keväällä. 

Lehtiruusukkeet vain ovat ajoittain niin suuria, että ne voivat peittää muita kasveja, täytyy aina katsoa, että ei mikään aarre tule jyrätyksi. Aina en vain meinaa itsekään muistaa, että mihin olen aarteet istuttanut. 

Avoimet puutarhat lähestyvät. Ja meillä on puutarha auki. En olisi kyllä oikein ehtinyt mitään, ellei tällä viikolla olisi ollut lomaa. Toki osa tästäkin lomasta menee myös muissa kivoissa jutuissa ja puutarhatöitä säätelevät säät. Puutarha on sunnuntaina sitten siinä kunnossa kuin mihin olen ehtinyt sen laittaa. Meillä on puutarhassa toki muitakin kohtia kuin pelkästään keinun ympäristö, vaikka sitä juuri tällä hetkellä eniten vahdin. Vahdin myös tätä penkkiä. Sormustinkukan ja ängelmän lähelllä on ruusuja. Täytyisi kai vaihdella ruusujen paikkoja, sillä jokin herkkis ja matala on toisten takana ja joku hyvin viihtyvät roteva on edessä. Vaikka mielestäni istuttaessa yritin laittaa näitä pituusjärjestyksiin. Nyt lähinnä kauas näkyy sinne sekaan "sujautettu" ängelmä. Kun ei se muuallekaan muka mahtunut. Ja sehän kasvoikin niin hyvällä vimmalla ihan todella hyvin kasvaneen ruusuun kiinni. En tiedä tuliko tuohon kohtaan jokin erityisen hyvä lannoituspaukku sen lisäksi, että laitoin vahingossa kaksi jättiläiskasvia vierekkäin. Jättikasvien siirtoja ei vain ole kiva tehdä keskellä kasvukautta. Myös niiden jakaminen on aina sellainen iso riski.

Syksylle on siis hommia tiedossa. Isojen kasvien suhteen olen vihdoin tulossa järkiini. Ei enää suuria kasveja lisää, ainakaan vähään aikaan. Ensin järkevä paikka niille ennen impulsiivista ostosta. (Olen kyllä näin vannonut ennekin, nyt vain selvät rajat ovat tulleet vastaan). Kaikki penkit ovat aivan täynnä, joko puutarhakasveja tai sitten ei-toivottuja rikkoja ja sitkeitä rikkoja. 

Tervetuloa sunnuntaina Avoimiin puutarhoihin. Meillä on myös jakotaimia myynnissä. Myös muutama korkeampi kasvi, joiden todellisesta koosta näkee sitten esimerkin puutarhassa. Säätiedotus on tällä hetkellä hieman sateisempi kuin toivoisin. Onneksi puutarhaihmiset osaavat usein varustautua säätiloihin pukeutumalla oikein. 

Koostetta ja kiitokset!

Kiitos kävijöille eilisestä puutarhapäivästä! Olimme ensimmäistä kertaa auki avoimissa puutarhoissa. Kävijät harmittelivat, että avoimien puutarhojen sivut olivat hidastuneet ja kaatuilleet samana päivänä. En tiedä, vaikuttiko se paljon ihmisten suunnitelmiin.  Riina Versoja Vaahteranmäeltä tuli myös käymään, oli ihana nähdä sinua ja ystävääsi. Laitoimme esteillä pihatiet kiinni, jotta autojen peruuttelujen kanssa ei olisi ongelmia, mutta onneksi tien varteen mahtuu autoja.

Meillä kävi vieraita tasaisesti, moni viihtyi yllättävän kauan siihen nähden, että pihamme ei ole suuren suuri. Tonttimme on n 1100 neliötä. Laputin ehkä 40 kasvia ja kirjoitin joihinkin kukkapenkkeihin pienen tarinan sen penkin synnystä. Luulen, että laput auttoivat ihmisiä pysähtymään kasvien äärelle. Sää suosi, sillä aamun tihkusade lakkasi aamupäivän aikana ja aurinko tuli esiin sitten pari kertaa ja tapahtuman loppupuolella kauemmaksi aikaa. Tässä yksi kuva iltavalossa, kun tapahtuma oli jo ohi.

Väinönputki on tänä vuonna kukassa. On vaikea saada kuvaan sen kokoa, sillä on istutettu pieneen rinteeseen. Paksu se on. Kun se siementää, se kuolee. Ja ihan yhtä keskeiselle paikalle en sitä toista kertaa istuta, sillä sen kainaloihin on nyt jäänyt joitain kasveja. Joskus uudestaan sen voisi istuttaa paikkaan, jossa se ei jättäisi varjoon viereisiä kasveja. Meillä tämä ei ollut ihan kaksivuotinen, vaan kesti useamman kesän, ennen kuin kukki. Kimalaiset ovat kukista tykänneet. Tuolla näkyy vielä yksi kyltti, joita siis ripottelin ympäri puutarhaa. Kyltti on vihreällä pohjalla ja aika pieni. Kylttejä laminoin sekä vihreälle, pinkille, keltaiselle ja sinisille pohjille. 

Keijunkukkia minulla on vähän siellä täällä, jotkin niistä herättivät paljon kysymyksiä. Keijunkukkia myydään paljon myös kausikukkien puolella, ja kaikki tiedä, että ne ovat monivuotisia ja voivat selvitä hengissä maassa vuosien ajan, vaikka ovatkin niin erikoisen värisiä. Tässä alakuvassa matalana kasvavia erilaisia värikokeiluja, taustalla keijunkukat ja edessä keltalaakakatajaa ja jotain laukkaa (joka pelastettu liian varjosta).

Tarhavaleunikon kukinta on aina sellainen, josta ihmiset tykkää. Vaikka moni tätä kutsuukin sinivaleunikoksi. Minäkin kutsuin tätä sinivaleunikoksi kauan, kunnes Hiidenkiven puutarhan Minna teki tutkimustyön sinivaleunikon ja tarhavaleunikon välillä. Tämä kuitenkin on perenna, sillä sama juurakko on ollut kauan. Tämän olen pitänyt muista kasveista erillään omassa poterossaan, siten tulen kitkeneeksi tämän läheltä, ettei esim. elämänlanka jyrää tätä. Tämä kuva on otettu tänä aamuna vesisumusateen keskellä.

Takapihalla kasvaa myös aika suuria kasveja. Tässä kuvassa näkyvillä on L:n muotoinen penkki, jossa kasvaa toisella sivulla suuria perennoja. Niistä kimikit tajusin nimetä, mutta en muistanut kirjoittaa punaluppio Pink Tannaan nimilappua. Sen rehoittava olemus ( ilman kukintaakin) herätti kuitenkin kysymyksiä. Sen jättipunaluppion takana/seassa nimittäin kasvaa keijuängelmä, jonka taas oli nimennnyt. Muutama Pink Tanna lähti omiin koteihinsa, kun sitä juurakkoa oli keväällä yrittänyt jakaa. Se oli sen verran tiivis, että en onnistunut montaa jakotaimea saamaan. Olen harmitellut, että istutin Pink Tannan niin reunaan kukkapenkkiä. Puutarhavieralle tätä selitin ja tajusin, että minähän levennän tuota penkkiä, niin saan lisää istutustilaa ja noiden suurilehtisen kasvien eteen jotain pienempää. Haa, hyvä syy taimistoreissulle. Tuossa penkissä on luultavasti todella hyvä kosteus, kun kasvit eivät lurpottaneet edes helteellä. Toki tuo penkki on myös varjommassa puolilta päiviltä eteenpäin.

Tässä keijuängelmä, joka juuri avasi kukkiaan. Tämä taas on todellinen herkkis, vaikka tekeekin korkea varren.

Takapihalla ihmiset onneksi kävivät myös ihan takana, jossa on aika huoleton meininki. Kitkeminen on siellä hyvin summittaista ja paikka varjoisa Terijoen salavan takia. Alla oleva kuva on otettu Terijoen salavan alta kasvimaalle. Puu varjostaa kyllä kasvimaata osin ja kasvaa aina vain suuremmaksi. Haukkaa suuren osan takapihaa, mutta puoliso ei halua sitä pois, vaikka se vielä tulee joku talvi romahtamaan. Minä laittaisin sen tilalle mielelläni jossain vaiheessa kasvihuoneen ja vaikka pari pienempää puuta. Mutta puutarha ja piha on meillä kompromissien paikka, joten olkoot ja kasvakoot siellä vielä. Ja en ole ehkä tarpeeksi säästänyt vielä kasvihuonetta varten.

Etupiha ei meillä ole yhtä kukkaisa kuin takapiha, koska se on hyvin täynnä suuria puita. Mutta sielläkin on kasveja, alan pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin oman tontin etuja ja rajoitteita. Etupihalla on paljon suuria ja vanhojakin puita, joiden juuria on paljon. Juurien sekaan ei juuri mitään kamalasti kaivella, joten täytyy kaivella vain pakollinen ja muut tehdä mataliin kohopenkkeihin. Ja valita kasvit, jotka sietävät moista kohtelua. Mutta pieni halla ei samalla tavalla sinne etupihalle yllä, siellä kasvaa nyt jo useita syysvuokkoja ja taas aikaisin keväällä (ennen lehtien tuloa) etupiha sulaa aiemmin ja siellä voi nähdä monia kevätkukkia silloin, kun takapiha on vielä hyvin luminen tai vähintään vetinen ja jäinen. Tämä penkki on viime vuoden lähes kokonaan No Dig-tyylinen penkki: vain koristeomenapuulle ja ruusuille on kaivettu enemmän kuoppaa. 

Puutarhavieraille kerrottiin, että minä harrastan puutarhaa ja kasveja, ja puolisolla on enemmän autotallissa ja ajoneuvojen kanssa omat harrastuksensa. Yksi puolison harrasteautoista oli pihalla tarkoituksella esille ja muutama pyytäessä sai vierailun myös autotallin puolella, jossa oli yksi tekeillä oleva auto suojassa mahdolliselta sateelta. Puolisoni ei kamalasti tunnista kasveja eikä oikein uskalla tehdä enää pihalla mitään, ettei katko vääriä kasveja. Puolisoni on vähän sokeutunut tälle pihalle ja minun harrastukselleni. Ja taidan olla itsekin sokeutunut. Tämän päivän jälkeen me molemmat taas arvostimme omaa pihaa enemmän. Kiitos siitä kaikille kävijöille. Kuulimme kauniita sanoja. Ja moni ymmärsi oikein pihani luonteen: ei kovin nipoa hommaa, hieman keräilyä ja pikkuhiljaa tekemistä. Myös selkeyttä nähtiin, mitä minä en ehkä koe täällä olevan. Tai minä siis aina uuden penkin äärellä tavoittelen selkeyttä, kunnes homma karkaa lapasesta. 

Kivaa viikkoa! 

Huomista odotellessa

Puutarha alkaa olla sen verran kunnossa, että olemme valmiita aukaisemaan huomenna puutarhan portit ensimmäistä kertaa. Aika kauan meni, ennen kuin tuntui, että minä olen tähän valmis ja aikataulu sopii samalla itselle. Tänään vielä leivotaa, kun kuopus pitää kahviota. On ollutkin aikamoinen ensimmäinen kesälomaviiko: omalta tontilta en ole kovin montaa kertaa ehtinyt poistua kovin kauaksi. Jos tänään ei sade tule kovin kovaa, kukkii huomenna vielä joitain pioneja.

Vakka-taimen kasvattaman ja Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä ostettu Michiganin lilja kukkii. Teki sellaisen hitaan ilmestymisen, huomasin vasta, kun oli nuppu jo paikallaan. Tämä on nimittäin niin yhden jo kukkineen pionin kainalossa, että teki ilmestymisen salaa.

Keittiön ikkunasta otin myös kuvan keinun viereisestä kukkapenkistä, jossa kukkii pari sormustinkukan kera pari ruusua (Mustialan ruusu ei ole kuvassa), jaloritarinkannuksia, harmaakäenkukkaa ja kurjenpolvea sekä keijunkukkien kukkavanatkin ovat kukassa.

Avoimet puutarhat siis huomenna 9.7.2023 klo 12-17. Toivottavasti sää suosii joka kolkkaa Suomessa, että puutarhavierailut olisivat mukavampia. 

Meidät löytää Päijät-Hämeestä, nimellä Pikku Pähkinä. 

Kivaa päivää kaikille, jotka päivään osallistuvat joko vieraana tai puutarhan avaajana. 

Avoimet puutarhat su 9.7.2023

Me osallistumme tänä vuonna Avoimiin puutarhoihin. Puutarhamme löytyy Päijät-Hämeesta, Pikku Pähkinä- nimellä. Olen onneksi tämän viikon jo lomalla, sillä puutarhatyöt eivät oikein kesäkuussa edistyneet helteiden takia. Kukintaa tulee olemaan, ellei jokin kamala myrsky pyyhkäise tonttia tyhjäksi. Viime vuonna ostettu Austin-ruusu William ja Catherine on avaamassa kukkiaan. Nuppua olen tuijotellut jo monena päivänä. 

Toisaalla toinen brittikuninkaallinen eli Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent (oikea Alexandra of Kent on edesmenneen Elisabeth II serkku) kukkii. Sen uloimpiin terälehtiin on tullut sadepisaroisa jälkiä On kovin painavat ja suuret kukat. Tämä ei kasvata kovin pitkää vartta minulla, sen sijaan kuin William ja Catherine taas tekee. Princessa Alexandra of Kentin vieressä on Heureca Carneval Marmelade, jonka kukat sopivat tähän ruusuun. 

Eräs kukkapenkki oli saanut rehottaa niin paljon tänä vuonna, että kunnon kitkemisen jälkeen tuli myös keltasormustinkukka näkyviin. Saa nähdä suoristaako se ollenkaan kukkavarsiaan tänä vuonna, raukka oli liian kauan pinteessä. (Haluan tässä huomauttaa, että minun kunnollinen kitkeminen on erilaista kuin jonkun muun kunnollinen kitkeminen. Eli minä menen noin suurinpiirtein tyylillä puutarhassa.) Täällä on tuullut tosi paljon parina päivänä, eilistä tuulta moni harmitteli. Minä en, sillä eipä tulleet hyttyset naamalle.

Kasvimaalla alkoivat ensimmäiset matalat oman kasvatuksen tulosta olevat auringonkukat kukkia. Taustalla omista siemenkylvöistä myös ensimmäinen leijonankita. Ei taida vielä muutamassa päivässä juuri muut omat siemenkasvatukset kukkia muutamaa tsinniaa lukuunottamatta. Toki niitä ei järin paljon olekaan. 

Välillä aina mietin, että mihin ihmeeseen sitä tulikaan luvattua. Nyt tänään (4 päivän ankaran puutarhatyöpäivän jälkeen) huomaan, että tulosta tulee. Tonttia ei mitenkään tule ikinä saamaan rikkaruohottomaksi, eikä edes kukkapenkkejä, mutta luulen, että sunnuntaina puutarha on pitkästä aikaa silti paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin. Toisaalta jätän kasvimaan kivituhkalle kasvamaan sinne itsekseen kylväytyneitä oreganoja jne. Ilman oreganojen kitkemistäkin riittää kyllä kottikärryihin kasattavaa. 

Luultavasti sunnuntaihin mennessä lähes kaikkien pionien sivukukinnotkin ovat kukkineet. Onneksi on olemassa muitakin kasveja.

Olen monen monta kertaa kiertänyt avoimien puutarhojen päivänä erilaisia puutarhoja. Se on aina ollut hyvä kokemus. Tänä vuonna olen muuta kautta päässyt vähän kurkkaamaan yksityispuutarhoihin, se on aina tosi kiinnostavaa. Tervetuloa meille, jos tänne päin satut. Meillä on myös kahvio (kuopus hoitaa kaverinsa kanssa) ja jonkin verran purkitettuja taimia myynnissä. Vaikka tänä vuonna kesäkuun kuivuuden takia lehtokotilot eivät ole riehaantuneet ihan hurjasta, on niitä silti täällä. 

Avoimet puutarhat

Avoimet puutarhat ovat kyllä ihana päivä. Siis, jos siihen pääsee osallistumaan. Olen niellyt karvasta kalkkia ehkä kahtena vuonna, kun en ole päässyt puutarhoja kiertämään. Onneksi on usein ollut jotain muita korvaavia puutarhaelämyksiä.

Tänä vuonna naapurini (ihana puutarhaystävä) tuli kyytiin ja lähdimme ensin ajamaan Päivänpesän elämän Katjan ja perheensä Arvilaan. Saimme koko puutarhapäiväksi sateettoman sään, vaikka ennen ja jälkeen vettä taas tulikin. Kuvasin lopulta hyvin vähän, kamera unohtui vähän väliä. Näimme vielä useammassa puutarhassa vanhan työkaverini, joka on tyttärensä kanssa myös puutarhainnokkaita ja saimme vielä päivän päätteeksi kahvikutsun entisen työkaverini puutarhaan (joka on kaunis ja monilajinen puutarha). Yhteensä kävimme siis 7 eri puutarhassa päivän aikana, josta kuvia nyt vain kolmesta.

Katja Arboretumin puut ovat viime vierailun jälkeen kasvaneet paljon. Ja niiden ympärille on tullut uusia istutusalueita, kiviä sekä perennoja.

Monessa paikassa oli kauniita vaaleanpunaisia pioniunikoita. Minulla ei pioniunikot kasva sitten millään samanlaisiksi. Taidan seuraavaksi iskeä omat pioniunikot (tai mitkä tahansa unikot) suoraan hevonkakkaan, jos ne sitten kasvaisivat.

Pidän kovasti Arvilan pihapiiristä ja laajuudesta. Vaikka välillä tuntuu, että omakin piha on liian iso hallittavaksi, on Arvilassa kokoa niin hurjan paljon enemmän ja silti Katja pitää puutarhan todella kauniissa kunnossa. Kukkapenkit ovat isoja, kuten isossa puutarhassa pitää ollakin.

Tämän reissun jälkeen sekä minä että naapurini myös katseltiin ihan eri silmin happomarjojoa. Näitä on Katjalla muutamia eri värejä, mutta myös seuraavassa pihassa näitä oli käytetty taidokkaasti väriä tuomaan ilman kukkia. Tässä kuvassa happomarja Orange Rocket (jota myös tanskalainen puutarhaguru Claus Dalby suosii puutarhassaan). Happomarjoja löytyy niin monen eri värisinä, että niillä saa väriä myös kukattomiin istutuksiin.

Kahdessa puutarhassa myös kuvasin Ranskanruusu Tuscany Superb:tä. Toinen ruusu kasvoi Arvilassa vielä pienempänä ja toinen kasvoi Sirkan pihalla Rosa Mundin vieressä lähes samankokoisena. Tässä kuva Arvilasta. Ihanan intensiivinen syvä väri.

Kalliorinne puutarha sijaistee kallion kupeessa. Kallion rinteeseen omistaja on luonut valtavan hienon pienilmaston myös aremmille kasveille. Minulla ei valitettavasti ole kaikista näistä kauniista tai harvinaisista kasveista kuvia, mutta siellä kasvoi mm. tulppaanipuu suojaamattomana. Myös kellarin talvetustilat tulevat vastaan, joten maahan oli päässyt myös aiemmin talvetetut magnoliat. Yleisnäkymä oli värikäs ja runsas, vaikka omistaja oli kuulemma juuri tapahtuman alkua leikannut sulkaneilikasta lähes kaikki kukat pois häiritsemästä. Muutama pioni silti kukki alapihan puolella, mutta kallioinen rinne oli vähän tämän näköistä kuten alakuvassa.

Kalliorinteessa kulki erilaisia polkuja ja sinne olikin pakko mennä polkuja kiertämään, sillä muuten ei nähnyt kaikkea.

Omistaja myös on kiinnostunut erilaisia lehtimuodoista ja varmasti myös puiden muodoista, sillä ne muodot tulivat monella eri tapaa näkyviin.

Kalliorinteessä näin sunnuntaina ensimmäsistä kertaa hapsuharmaalepän. Toisen kerran näin sen eilen maanantaina Mustilassa myynnissä. Todella erikoinen puu, jota en kuitenkaan ostanut.

Täällä oli myös paljon muita kasveja, joita en ollut ikinä nähnyt. Tai ainakaan ennen en ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Tunnistaako joku tätä etualan kasvia tässä alakuvassa?

Tältä pihalta lähdimme suoraan Sirkan pihaan, jossa taas oli paljon kukkivia perennoja. Taas aivan erilainen puutarha. Tässä puutarhassa nurmikko oli lähinnä polut, joita kulkea kukkapenkkien välissä. Omakotitalotontin kokoinen puutarha täynnä kukkivia perennoja, vaikka juuri tässä alakuvassa ei näykään kovin monia kukkivia perennoja.

Pioneja, ruusuja, liljoja, kärhöjä ja kaikkia muitakin kasveja on runsaasti.

Ja marhanliljaa oli pakko taas kuvata.

Neljästä seuraavasta pihasta jäi kuvat ottamatta, kuvien ottaminen vaatii aina erilaista keskittymistä, joten joskus kamera vain unohtuu. Toisten puutarhoista saa kuitenkin aina ideoita.

Eilen teimme perheen kanssa lähiseutumatkan. Matkalla Strömforsin ruukille ohitimme Mustilan ja sain kuin saikin paluumatkalla perheen pysähtymään Mustilaan. Maksoin innokkaasti koko porukan sisäänpääsymaksun. Kuopus (kohta 13v poika) tenttasi minua tästä kohteesta ihan tosissaan ja olin valmistaututnut täysityrmäykseen. Onneksi lapseni sai jo Mustilan Arboterumin kasvimyymälässä naurukohtauksia, koska kasvien nimet olivat osaksi sekä suomeksi että varsinkin latinaksi niin huvittavia. Tämän jälkeen lyhyin kierros puupuistossa oli koko perheen mielestä oikein hyvä.  Vain yhden päähän kopsahti käpy.

Nyt Mustilassa oli paljon esim. puuveistoksia siellä täällä ja löysimme mm jonkin AMK-ihmisen lopputyön puutarhasta, oli tehty erilaisia haltioita metsään. Lapset myös tutkivat yllättävän tarkkaan karttoja metsiemme hyönteisistä, kuulemma hauskin nimeltään oli juhannusturilas. Juniorini mielestä puut ovat tylsiä (yksittäin), mutta metsät ja kivet ovat kivoja. Ja myös Mustilan pehmeät polut olisivat kuulemma ihanteelliset juoksemiseen. Jokainen sai puutarhasta irti siis jotain.

Tein muutamia ostoksia, koska se oli mahdollista. Ostin Päivänpesästä pari vaaleanpunaista ukonhattua. Mustilasta ostin toukoheidinkukan (minulle ihan uusi kasvi), pienen Kirsikkasorvarinpensaan sekä pienen lumihortensian. Nyt on sen verran maa kostea, että pääsen ne istuttamaan helposti, kunhan saisin paikat päätettyä.

Heinäkuisia ajatuksia ja ajatuksia inspiraation lähteistä

Heinäkuu vaihtui vähän vaivihkaa, kun viimeinen työviikko ennen lomaa tuppaa olemaan usein väsyneen intensiivinen. Minä en ikinä laskeudu rennosti lomaan. Kamera ei todistanut heinäkuun alkupäiviltä yhtään kuvia. Eniten katselinkin puutarhaa karsean likaisen keittiön ikkunan läpi. Tai sitä keittiönikkunaa ja mietin, että milloinkohan tuonkin pesisi.

Onneksi naapurin kanssa voimme kierrellä joskus iltaisin puutarhoja. Tiedän siitä, että olen puhunut heinäkuun alussa paljon asiaa ainakin pioneista. Ja ihastellut niitä sekä omalla pihalla että naapurissa.

Ei olisi uskonut vielä viime viikolla, että ikkuna tulee pestyä, mutta tuli se. Jopa heti ensimmäisenä vapaapäivänä, kun ei ollut tarkoituksena tehdä mitään muuta kuin nukkua päiväunia. On nimittäin petollisen vaarallista kuunnella ihan vähän vain kesken jäänyttä äänikirjaa. (Ei maksettu mainos.) En nimittäin osaa kuunnella äänikirjoja paikoillaan, mahdotonta. Kerrassaan kummallista. Joten työmatkoihin tarkoitettu äänikirja jäi kesken ja sen seurauksena pesin ikkunan puhtaaksi ja nappasin avoimesta ikkunasta kuvan.  (Toimitus huomauttaa, että kottikärryt olivat olleet tuolla paikalla ehkä pari viikkoa, kippasin sinne kertyneet multaiset vedet tänään vihdoin pois.)

Siivosin myös kotona muutakin heti ekana vapaapäivänä. Ehkä se auttaa, kun on lupaus makoilla koko päivä tyhjässä talossa tekemättä yhtään mitään. Kun tekeminen on vapaaehtoista se on mukavaa? Oikeasti syytän äänikirjaa. Jos olen paikoillani kuunnellessani, karkaa ajatus muualle. Mutta kävellessä, kaivaessa, kitkiessä, viikatessa, imuroidessa tms, on kielellisen ymmärtämisen keskukseni aivoissani vapaa ottamaan vastaan tarinoita.

Eilen Avoimia puutarhoja kiertäessä latailin automatkoille uuden kirjan. Ja siinähän on aika monta tuntia kuunneltavaa. Eikä sitäkään voi kuunnella mitenkään paikoillaan. Joten olen tänään jatkanut syksyllä aloitettua pikku puuhamaatani äänikirjan kanssa.

Pisara realismia. On aika herttavuorenkilpien muuttaa joko toiseen paikkaan tai kompostoriin.

Taidan huomenna ottaa rautakauppareissulle mittanauhan mukaan, sillä keinu olisi vihdoin saatava tähänkin puutarhaan. Ja tarvitsen tarkat mitat, että mitä suunnittelen keinun ympärille ja alle, sillä eihän puutarhakeinua voi vain pihaan lykätä, vaan sen ympärillä pitää olla kasveja, mutta ei liian suuria. Pajuangervo lähti pois kaivurin kauhan avulla, mutta se viheliäinen pensas tekee sivuilleen niin monta uutta alkua, että tänään kaivoi silti juuria riittävän määrän pois (lapio ja kanttausrauta pystyssä siellä työmaalla). Ja nyt lepuutan kroppaani. Harmi, että kirjoittaessa on vaikea samalla kuunnella äänikirjaa. (Pakko pitää välillä tauko kuulokkeiden kanssa, korvat hikoilee.)

Onneksi avoimet puutarhat olivat heti lomani alussa. Pääsin hyviin puutarhafiiliksiin, kun alkukesä on melkein mennyt minulta huomaamatta ohi puutarhassa. Kävin neljässä puutarhassa, mutta vain kahdesta otin kuvia. Oli nimittäin sateista paikoin ja sateenvarjon kanssa kuvaamista en aina oikein jaksa harrastaa. Moni bloggaaja on käynyt joskus Kanta-Hämeen puolella Mikkolan puutarhassa. Siellä on myös pieni taimimyymälä. Omistajat ovat muokanneet omasta suuresta tontistaan sellaisen satupuutarhan, että tämä kolmaskaan vierailukerta ei ollut liikaa. Jos ette ole paikan päällä ikinä käyneet, suosittelen vierailun sopimista paikan päälle. Olin tuolla ystäväni kanssa, joka ei harrasta puutarhaa, mutta lähti mielellään toistamiseen mukaani, sillä tuolla viihtyy, jos vain pitää kauneudesta.

Portaat vievät hienoon rakennukseen, josta en ymmärtänyt ottaa kuvia miehelle inspiraatioksi.

Kerroin puolisolleni toivovani hänen rakentajan neuvoa. Puolisoni kysyi todella varovasti, että mistä olen nyt innostunut. Onneksi en ollut kuvittele itsestäni liikoja. Voisin kuvitella, että saisin tehtyä vastaavia lintuja itsekin, jos puolisoni opastaisi kädestä pitäen ja tekisi ne linnut lopulta itse, koska en kuitenkaan jaksaisi.

Huomatkaa kivilinnun pesä.

Toinen asia, joka inspiroi, oli vesi. Enemmän mietin meidän pihalle ihan pientä vesiaihetta, vaikka vastaavia hienoja keramiikkaesineitä en osaakaan valmistaa (kuten Mikkolan Sirpa osaa).

Suuremmat lummelammet voi sitten kaivaa vähän suurempiin puutarhoihin. Minä tiedän omat rajallisuuteni niiden hoitamisen suhteen. Vaikka nämä ovatkin aina yhtä kauniita.

Vesipurokin olisi toki ihana, jos sen osaisi näin toteuttaa.

Kuvan kurki seisoo purossa. Sama puro kuin ylläolevassa kuvassa.

Tästä puutarhasta voisi myös ottaa kuvia ehkä tuhansia, mutta sade yllätti. Lähdin pois Vanhan Saunan (keramiikkaa myynnissä) ja Pikkuisen kasvikeitaan (taimimyymälä) kautta. Ostin itselleni keltasormustinkukan, peruukkipensaan (sijoituspaikkaa ei tietenkään ole vielä mietittynä), purppurakeijunkukka Rachelin (vaaleanpunaiset kukat) sekä kestävän syysvuokon taimen. (Kaikki aikaisemmat puutarhani syysvuokot ovat kuolleet ensimmäisen talven jälkeen.)
Jos sinulla on instatili, kannattaa seurata tiliä @niinkivaa. Siellä lisää tästä ihanasta puutarhasta. Ja kissoista. Voin muutamille kateellisille nyt kertoa, että James-kissa tuli meitä tervehtimään ja hetkeksi lähti myös meitä seuraamaan. 

Muutkin kiertämäni puutarhat olivat kauniita, mutta kuvia niistä oli joko vähemmän tai ei yhtään tai tärähtäneitä. Sen sijaan mieleen jäi paljon puutarhapuhetta, kasvi-inspiraatioita, rakenteita ja muita asioita. Ideoita saa kaikista puutarhoista. Ihania kasveja, erilaisia yhdistelmiä. Onneksi puutarhoja ei tehdä siten, että kaikilla olisi sama kaava tontin ja kasvien suhteen.

Lähdin puutarhakierrokselle tyytymättömänä omaan puutarhaan. Kummallista oli se, että oma puutarha oli ihan sama kuin ennen, mutta kotiin kurvatessani oma puutarhani näytti todella rakkaalta. Jotain tuo matka teki myös omille aivoilleni. Tänään tosin pää on sihissyt kaikesta muutoskohteesta ihan täysillä aina silloin, kun olen pysähdellyt mietiskelemään.

Oma puutarha tarjosi tänä kesänä muuten krassiyllätyksen. Löysin tällaisen alun penkistä, jossa viime vuonna kasvoi krassi. En tänä vuonna ole krassia edes koettanut kasvattaa. En tiennytkään, että krassin siemen voi jäädä henkiin talven jäljiltä.